 Tarmon kanssa matkalla arvostuksen kokemukseen "lämmin olo" -kokemuksen kautta
Aamupalalla (ja/tai aamu-unilla) Tarmon kanssa pohdittiin arvostuksen kokemusta. Pohdinnan aikana Minna Karttunen lahjoitti fb-kommentissaan sanat ”lämmin olo”, ja avasi meille oven arvostuksen kokemukseen. Kiitos jälleen, Minna. Tarmo lahjoittaa minulle päivittäin lämmin olo -kokemuksia. Tarmo tarjoaa minulle joka arjen hetki mahdollisuuden oppia jotain tärkeää hyvinvoivana itsenäni olemisesta. Tarmo avaa myös ovia vahvoihin sanoihin: avoimuus, haavoittuvuus, täydellisyys, hyväksyntä, vapaus, armo ja tekee tilaa jollekin uudelle. Lämmin olo -kokemus avautuu myös äidin halauksessa: ”Kiitos taas kaikesta. Olet rakas.” Ihmisenä ihmiselle. Avoimena ja haavoittuvana turvassa täydellisessä hyväksynnän hetkessä. Täydellisen hyväksynnän kokemus on kuin eräänlaisen armon tilan sylissä lepäämistä. Hetken vapaana kokemuksesta, ettei ole, eikä ole kyennyt olemaan täydellinen, eikä edes parempi. Armon tilan sylissä missä saa kokea hyväksynnän, jopa yli ajan. Hetken vapaana koetusta syyllisyydestä ja häpeästä, koska ei ole kyennyt menneessä parempaan, ja kuluvassa hetkessäkin on parhaimmillaan vain pyrkimys parhaaseen versioon itsestään suhteessa toisiin ihmisiin ja siihen mitä on. Lämmin olo -kokemuskimppu on kehossa yhteyden ja vertaisuuden kokemusta. Nähdyksi ja kuulluksi tulemisen kokemusta sellaisena kuin on, että riittää sellaisena kuin on siinä hetkessä, sekä menneissä että tulevissa hetkissä. Täydellisessä hyväksynnän tilassa mikään ulkoinen, tapahtunut, koettu, saavutettu tai menetetty ei määrittele arvoa ihmisenä. Hyväksyntä tarjoaa ajattomuuden hetken missä ei ole merkitystä hetkellisillä ulkoisilla tiloilla tai ominaisuuksilla. Ei ole merkitystä, sillä että… onko terve tai sairas. miltä keho näyttää tai ei näytä. kuinka monta kilometriä jaksaa juosta ja kuinka lujaa. minkä ikäinen on. paljonko painaa tai ei paina. paljonko omistaa tai ei omista. mitä työtä tekee tai ei tee. missä asuu tai ei asu. millaisia titteleitä on itseensä kiinnittänyt. onko parisuhteessa tai ei. onko vanhempi (äiti/isä) tai ei. Täydellisen hyväksynnän hetkessä kokee vapautta kaikista omaa minuuden määritteistä, rajoitteista, vertailusta ja arvotuksesta. Hetken riittää sellaisena kuin on suhteessa siihen mitä on. Kun arvotusta ei enää ole, niin syntyy tilaa arvostukselle, lämpimälle ololle. Tarmon kanssa aamupalalla/aamu-unilla pohdimme mistä syntyy arvostuksen kokemus?
Arvostusta ilman arvotusta???  Minulla riittää lisäkysymyksiä ja Tarmo on parhaassa pohtimisasanassaan, joten palataan asiaan. Hyvinvointi määrittyy suhtautumisesta siihen mitä on tai miten on
Kun jokin tuntuu muuttuvan ulkopuolella tai ympärillä, niin noissa muutoksen hetkissä elämä tarjoaa tilaisuuden tarkastella omaa suhdetta siihen mitä oli ja miten suhtautuu siihen mitä on nyt. Elämä tarjoaa tilaisuuden tutustua siihen mitä on sisällä päin, ja kuka itse todella on. Elämässä ajan merkitys on siinä, että aika tarjoaa tilan kokea sen miten jokin on muuttunut suhteessa itseen, suhtautumisessa siihen mitä on tai miten on suhteessa siihen mitä on. Aika tarjoaa ensin kokemuksen ja vasta ajan yli tiedon siitä miten suhde on muuttunut siihen mitä oli, on ja tulee olemaan. Mennyt tarjoaa opit siitä mitä oli ja auttaa suhtautumaan siihen mitä on nyt. Suhde tähän hetkeen muovaa todellisuuden. Tulevaisuus on aina tyhjä ja tuntematon, jota luodaan suhteessa olevaan hetkeen. Kun menneestä on päästetty irti; surtu, kiitelty, otettu opit mukaan ja hyvästelty, niin kehossa voi olla jonkinlaista pelkoa tulevasta ja jonkinlaista lohduttomuutta siinä tyhjyydestä mikä ei ole vielä täyttynyt uudella. Kuitenkin keho tietää, että luonnossa ei ole tyhjää tilaa. On vain tiloja, tyhjeneviä tai täyttyviä. On vain siirtymiä tyhjästä täydeksi, täydestä tyhjäksi. On ikuinen liike, josta elämä itse koostuu. Jokainen valitsee sen miten kokee liikkeen ja sen erilaiset vaiheet. Elämän aikajanan tarjoama haaste on siinä, ettei ennakkoon voi tietää mistä on tullut toimimatonta, ja millaiselle uudelle ja toimivalle luodaan tyhjä tila. Joskus menneen asioihin kiintyy, ja irtipäästäminen tutuksi tulleesta voi vaatia paljon erilaisia kokemuksia, jotta sallii itsensä irrottaa menneestä. Joskus menneen asioihin ja menneessä koettuun samastuu sellaisella voimalla, että siitä tulee liian iso osa omaa identiteettiä ja siten jopa taakka. Ihmisen identiteetti saattaa muodostua liiaksi ulkoisista asioista, jolloin on riski, että ihminen jää kiinni tilanteisiin missä ajan ratas pyörähtää eteenpäin, kun olisi aika siirtyä seuraavaan elämän vaiheeseen. Ihminen voi jäädä kiinni kehonsa menneen muotoihin ja kaivata kehonsa jotain tiettyä muotoa tai ominaisuutta, joka liittyy tiettyyn ikävaiheeseen. Ihminen voi jäädä kiinni kehonsa ominaisuuteen, joka on ehkä kokenut muutoksen sairauden tai onnettomuuden myötä. Ihminen voi jäädä kiinni siihen rooliin minkä ympäristö, perhe tai ystävyys on joskus tarjonnut. Ihminen voi jäädä kiinni siihen rooliin minkä työ tai jokin tekeminen on tarjonnut. Ihminen voi jäädä kiinni uskomuksiinsa siitä miten asioiden tai elämän kuuluisi sujua, tai millainen itsen pitäisi olla tai millaisia toisten pitäisi olla, jotta ihminen voisi kokea sitä mitä haluaa elämässä kokea esim. turvallisuutta, onnea, kauneutta, runsautta, hyvinvointia, menestystä, merkityksellisyyttä tai rakkautta. Elämän jatkuva liike, vaiheisuus ja siirtymät tarjoavat hetkiä missä on mahdollisuus tehdä tietoinen valinta. Jokaisessa muuttuvassa hetkessä ihmisellä on valta ja vapaus valita se miten suhtautuu siihen mitä on. Ihminen ei voi hallita tai kontrolloida sitä mitä elämässä tapahtuu, mutta ihminen voi valita yhä uudestaan sen miten suhtautuu siihen mitä elämä avaa koettavaksi. Tietoinen valinta vaatii ihmisen kohtaamaan tyhjyyden ja tuntemattoman. Elämä haastaa meidät luottamaan elämän kantokykyyn kerta toisensa jälkeen. Luottamus elämään ei tarkoita pelottomuutta, vaan pelonkin tunteiden kohtaamista kehossa. Luottamus on ennen kaikkea tietoisuutta ilman koetun arvostelua ja vertailua siihen mitä oli tai mitä haluaisi olevan. Joskus elämän tarjoamat muutokset vievät äärirajoille, joihin ei olisi tohtinut tai tahtonut mennä. Kuitenkin elämän tarjoamat muutokset osoittavat aina miten ihmisen ääret ovat äärettömät. Ihmisenä kasvuun liittyy usein tietynlainen kipu tai epämukavuus, kun elämä saattelee astelemaan sen ulkopuolelle mihin ei olisi uskaltanut tai tahtonut astua. Usein tiedostamatta ajatuksissa ja uskomuksissa on rajat, jotka aiheuttavat pelkoa, ahdistusta ja jopa kärsimystä. Kun uskoo maailmansa olevan litteä ja astuu uskomuksiensa reunan yli, niin hetken ennen reunan ylitystä tuntee kauhua kunnes jalka astuu uudelle kohtaa maan kamaraa. Don Juan: "Minulla ei ole henkilöhistoriaa. Eräänä päivänä minä huomasin, ettei menneisyys ollut minulle enää välttämätön ja niin minä lopetin sen, kuten juomisen". - Carlos Castaneda, Matka Ixtlaniin Tapahtuvan huomaaminen ja tulevan todellisuuden luominen itsestä kerrottujen tarinoiden kautta eli olipa kerran...
Todellisessa muutoksessa on aina kyse itsen kasvusta suhteessa siihen mitä on. Muutos ei ole tiettyjen ulkoisten tavoitteiden saavuttamista. Aidossa muutoksessa kaikki ulkoiset muodot ovat seurausta ja tulosta sisäisestä työstä suhteessa itseen, toisiin ja siihen mitä on. Aidossa muutoksessa ulkoiset kokemukset ovat itsen ja oman maailmankuvan heijasteita. Omasta muutoksestaan voi saada kiinni monin tavoin. Yksi tapa on huomata millaisia toistuvia tarinoita kertoo itsestään, millaista henkilöhistoriaa esittää toisten nähtäväksi ja miten itsestään puhuu menneiden kautta, tämän hetken kautta vai tulevaisuuden kautta.
Aidolla muutoksella tarkoitetaan kasvua ihmisenä. Aito muutos on liikettä vapaata tilaa kohti missä ihminen kokee ilmaisevansa itseään täysin avoimesti ja turvallisesti. Henkilöhistoriaan liittyvien tarinoiden lisäksi kannattaa huomata miten puhuu itsestään itselleen ja toisille. Puhetta itsestä itselle ja toisille voi tarkkailla monesta näkökulman kautta. Kehopuhe on yksi väylä, jonka kautta voi tarkastella sisäistä puhettaan.
Unelmapuhe on myös oiva väylä tarkastella ja huomata miten suhtautuu omaan tulevaisuuteensa ja sen luomisen mahdollisuuksiin.
Aito muutos käynnistyy halusta ja tahdosta huomata miten todella ajattelee, tuntee ja kokee itsensä suhteessa maailmaan. Oman maailmankuvan huomaaminen on avoin väylä vapaaseen tilaan missä kasvulle ei ole rajoja, ja missä voi voida hyvin kaiken aikaa. Sitä on muutoksessa hyvinvointi. Muutoshyvinvointi on jatkuvaa seurausta pyrkimyksestä olla aito itseään kohtaan ja ilmentää aidosti itseään suhteessa siihen mitä on. Muutos olla omana itsenään kaikissa suhteissa vaatii tahtoa, sitkeyttä, rohkeutta, armoa, anteeksi antoa eli rakkautta sen kaikissa muodoissa. Muutos on aitoja valintoja suhteessa itseen ilman ulkopuolista hyväksyntää. Aito muutos on itsen valintaa tavoilla, joka lisää kestävää ja pysyvää hyvinvoinnin kokemusta, ja mikään pysyvä ei löydy itsen ulkopuolelta, vaan aina sen sisältä mitä itseksi kutsutaan.  Kaikki ympärilläsi auttaa huomaamaan mitä kannattaa muistaa ja mihin kannattaa keskittyä... Eckhart Tollen ajatukset kuuluvat vakiolukemistooni, johon palaan yhä uudelleen ja uudelleen muistaakseni miten yksittäisiin kokemuksiin, tapahtumiin, tilanteisiin ja olosuhteisiin ei kannata jäädä kiinni, vaan yhä uudestaan irtipäästää koetusta, ottaa vastaan se mitä on ja avautua uudelle yhä tuntemattomalle. Kun tuon muistaa niin se alkaa helpottaa mistä oli mielessä muodostunut rasite ja taakka, jota oli alkanut kantaa mukanaan. Muistutan itseäni myös siitä, että on ihan inhimillistä valittaa, mutta ei kannata tehdä itsestään oman elämänsä uhria fokusoitumalla siihen mitä ei ole tai sitä mikä ei mennyt niin kuin odotti. Pettymyksen kokemus on sisäisesti luotu tila missä elämä ei suju oman mielen ennakko-odotusten mukaisesti. Muistutan itseäni siitä, että pettymys on seurausta vain mieleen sidotuista ennakkorakenteista, eikä todellisuuden tilasta. Uhriudun hetkittäinen kun jään kiinni oman mieleni rakenteisiin ja/tai samaistun liiallisesti omiin tunteisiin ja ajatuksiini siitä mitä olen suhteessa siihen mitä on. Se on osa elämää, se on osa kasvua ja ihmisenä olemisesta. Sekin tarvitsee vain huomata ja hyväksyä osana ihmisenä kasvun vaiheisuutta. Muistutan itseäni vakiokysymyksellä; ajattelenko, tunnenko ja toiminko nyt vajeen vai runsauden näkökulmasta? Tuo kysymys auttaa muistamaan mistä näkökulmasta lähestyn asioita ja keskitynkö siihen mitä on nyt ja mitä nyt voi tehdä, vai keskitynkö siihen mitä ei ole ja mitä ei voi nyt tehdä. Jälkimmäinen on minulle valittamista, sillä siinä tilassa on paljon puhetta, mutta vähemmän eteenpäin vievää ajattelua, olemista, läsnäoloa ja toimintaa. Olipa hyvä muistaa tämä tänäänkin fb-ystävän Tolle-postauksen kautta, sillä osui ja upposi jälleen :) Kenen maailmassa elät ja kuka maailmaasi luo?
Vuonna 2013, 27. päivänä huhtikuuta mietin sitä mille kaikelle ihminen altistaa itsensä ja minkä kaiken antaa vaikuttaa omiin ajatuksiinsa, kokemuksiinsa ja toimintaansa. Mietin, että kenen valintoja ihminen todella tekee, omiaan vain toisten. Mietin, että kuinka paljon ihminen antaa toisten ihmisten, vallitsevien olosuhteiden ja erilaisten ympäristöjen sekä tilanteiden vaikuttaa omiin ajatuksiinsa tavoilla, jotka eivät tue ihmisen omia tavoitteita tai eivät auta edes tunnistamaan omia todellisia tavoitteita. Mietin, että miten ja miksi ihminen antaa kohtaamiensa tilanteiden vaikuttaa itseensä tavoilla, jotka eivät tue omaa hyvinvointia, tasapainoa, toimintakykyä, ilon kokemusta arjesta. Mietin, että miten usein erilaisissa tilanteissa ihminen alkaa keskittyä vallitseviin olosuhteisiin, tilanteisiin ja toisten ihmisten mielipiteisiin sekä tekemisiin. Mietin, että miten oman identiteetin käy, jos fokus on aina kaikessa oman itsen ulkopuolisessa. Ei ole hyvä samaistua omiin tunteisiinsa, mutta ei lienee hyvä sekään, että samaistuu vain toisten tunteisiin. Mietin, että mitä tapahtuu jos samaistumisesta tulee tapaa elää, eikä keino ymmärtää asioita moninaisista näkökulmista ja kokea myötätuntoa itseä sekä toisia kohtaan. Mietin miten ihmisen omaan hyvinvointiin, toimintakykyyn ja arjen nauttimiskykyyn vaikuttaa se, että ihminen ei keskity omaan hyvinvointiinsa, vaan ympärillä oleviin käsityksiin ja tapahtumiin. Mietin miten ihminen ajan saatossa altistuessaan alistuu ja alkaa tyytyä siihen maailmankuvaa mitä ulkopuolelta tarjotaan, vaikka se ei ole linjassa oman hyvinvoinnin ja elämän ilon kokemuksen kanssa. Tänään vuonna 2018, 27. päivänä huhtikuuta mietin sitä miten tärkeätä on huomata kaikki tämä ja enemmän. Se riittää, että huomaa. Huomaaminen on heräämistä valintaan, joka on jokaisessa hetkessä. Huomaaminen on kykyä tehdä tietoisia omia valintoja suhteessa toisiin, erilaisiin tilanteisiin, olosuhteisiin ja ympäristöihin. Huomaaminen on olennaista suhteessa omaan hyvinvointiin.
 OMAN MOTIVAATION LÄHTEILLÄ, oman toiminnan lähteillä Aamun ajatus: Motivaatiota on monenlaista, olennaista on tunnistaa omansa ja arvostaa sitä. En ole koskaan ollut kovin tavoitemotivoitunut. Tärkeintä on ollut tehdä sitä mihin uskoo ja mikä luo itselle merkityksellisyyden kokemusta arkeen. Asiat ovat aina sitten vain ikään kuin itsekseen tapahtuneet, kun on elänyt itselle siinä hetkessä tärkeintä. Aina on myös tunnistanut sen itselleen uuden ja suuren, kun se on eteen astunut. Uuden valitseminen ei ole aina ollut haasteetonta, mutta se on ollut vääjäämätöntä. Haloo Helsinkin biisin Kuussa tuulee sanat kuvaavat osuvasti oman motivaationi lähteitä, uskomuksiani ja maailmankuvaani. "Jos lähden rakkautta etsimään, olen varma se ei vastaan tuu. Mutta jos lähden vaan elämään, niin saatan joskus rakastuu. Ja uskon, et asiat tapahtuu. Ja sen huomaa, kun jokin suuri eteen astuu." -Haloo Helsinki, Kuussa tuulee Aamukysymyksiä motivaation lähteiden tunnistamiseksi:
 Syntymässä olevien muutoshyvinvoinnin tarinoiden teemoja
https://www.facebook.com/notes/muutoshyvinvointi/muutoskierteeseen-jumittuminen/1930691706972179/ Elämä on sellaista millaisena sen näkee ja kokee. Elämäänsä luo lisää siitä mihin oma katse on keskittynyt; näkemään hyvää tai sen vajeen. Menneisyys on sellainen millaisena sen muistaa. Tulevaisuus on sellainen millaisena sen kuvittelee. Läsnä olevassa hetkessä luodaan todellisuus, eikä koskaan ole liian myöhäistä muistaa loistava menneisyys ja kuvitella tulevaisuuden unelmaelämä. Millaista arjen kokemusta ja elämää onkaan tarjolla vimeolla olevan nuoren guruttaren näkökulmasta: "I am good. I like myself. I like my x. X is good. I like x. My whole life is good. I can do anything. I can do better." (Jessica's daily affirmation: https://www.youtube.com/watch?v=qR3rK0kZFkg) Negatiivinen sisäinen puhe itsestä ja itselle, ja vajeen näkökulma ympärillä olevaan, siitä luodaan ankea arjen kokemus missä yritetään jaksaa, sietää, kestää ja pärjätä. Sinun tarvitsee vain huomata mihin katseesi on kiinnittynyt, ja kääntää katseesi sitä kohti mitä todella haluat lisää ja runsaasti. Huomaaminen on ensimmäinen askel, joka johtaa toiseen askeleeseen. Toinen askel on huomion kääntäminen haluttuun. Kolmas askel on jo keskittymistä haluttuun ja sitten ollaankin jo luomassa aivan toisenlaista arjen kokemusta. Mitä tarvitset tässä hetkessä, jotta katseesi keskittyisi siihen mitä todella haluat luoda lisää elämääsi? Mitä tarvitset huomataksesi mikä on hyvää nyt? Mitä tarvitset huomataksesi mikä on mahdollista nyt? Jonkun on oltava se ensimmäinen, olisitko se Sinä? "I am good. I like myself. X is good...." Mitä tarvitset nähdäksesi itsessä hyvää? Mitä tarvitset nähdäksesi ympärilläsi hyvää? Millaisia kannustavia sanoja haluaisit kuulla? Millaisena haluaisit maailman nähdä ja kokea? Mikä saa sinut tuntemaan olosi tervetulleeksi, merkitykselliseksi, hyväksytyksi ja rakastetuksi? Salli itsellesi se mitä haluat elämääsi, ja jaa sitä itsesi kautta muille. Joskus jokaisen tarvitsee muistaa itsensä jonkun rakastavien silmien ja sanojen kautta. ”Muutos ei tapahtuu meissä, ei meille.” -muutosvälittäjä, Sanoja muutoksesta 2018 www.luminated.fi |
