|
Runo heräämisestä johonkin
AAMUN SYLISSÄ, YÖN VALAISEMANA Aamun sylissä, sanojen vielä heräillessä, ajatuksien lipuessa poutapilvinä mielen taivaalla, hellästi hyvästellen öinen näkeminen, astutaan päivän uniin. Yö irrottaa hoitavan otteensa, aamu saattelee lempeästi uneksijansa päivän näköön. Uneksijan ihmetys yön valosta päivään; kuka katselee yöllä, mitä nähdään päivällä, miksi vasta yö valaisee kuluneen päivän pimeän. -muutosvälittäjä |
|
