Aamun sylissä, yön valaisemana

Runo heräämisestä johonkin

AAMUN SYLISSÄ, YÖN VALAISEMANA

Aamun sylissä,
sanojen vielä heräillessä,
ajatuksien lipuessa poutapilvinä mielen taivaalla,
hellästi hyvästellen öinen näkeminen,
astutaan päivän uniin.
Yö irrottaa hoitavan otteensa,
aamu saattelee lempeästi uneksijansa
päivän näköön.
Uneksijan ihmetys yön valosta päivään;
kuka katselee yöllä,
mitä nähdään päivällä,
miksi vasta yö valaisee 
kuluneen päivän pimeän.

-muutosvälittäjä