Ihmisenä olemisen kasvussa

IHMISENÄ OLEMINEN ja kasvaminen ovat synonyymi inhimillisyydelle.
 
Kokonaiseen elämiseen ja siihen liittyvään oppimisen prosessiin kuuluvat kaikki yleisinhimilliset kokemisen ulottuvuudet ja ominaisuudet. Kun sallii itsensä kohdata kaikki ihmisenä olemisen ominaisuudet ja ulottuvuudet suhteessa toisiimme, niin siitä avautuu eräänlainen rauhan ja vapauden kokemus myös yksilön kokemusmaailmaan. Eräällä tavalla yhteisyyden kokemuksen kautta aukeaa rauhan kokemus omaan arkeen.
 
Ihmisenä olemiseen kuuluvat kaikki puolet, mutta joistakin niistä puolista meidän on vaikeampi kohdata ja yritämme niitä väistää siinä onnistumatta. Kuitenkin ainakin vältämme viimeiseen asti sitä tilannetta, että olisimme näkyviä myös niissä tunnoissa, jotka jostain näkökulmasta voidaan arvioida heikkoudeksi.
 
Paradoksaalista kyllä heikkoutta ei ole siinä ihmisessä, joka asettaa oman heikkoutensa toisen käsiin. Heikkous syntyy siinä valinnassa miten saaja valitsee annettua käyttää suhteessa toiseen. Heikkous on olemassa vain suhteessa toisiimme.
 
Heikkouksina pidetyille ominaisuuksille ja ulottuvuuksille kannattaa antautua, jotta niistä voi vapautua. Haastavia teemoja ihmisenä olemisessa suhteessa toisiimme ovat mm. ihmisenä olemisen loputon  keskeneräisyys ja sitä kautta eräänlainen riittämättömyyden pelko suhteessa olevaan ja toisiimme.
 
Runot voivat avata meitä huomaamaan itsessämme suhteessa toisiimme jotain sellaista, joka vapautuessaan tekee tilaa eräänlaiselle rauhan kokemukselle. Parhaimmillaan runoilla on voimaa avata meitä tapahtuvalle ja vapauttaa meidät olemaan sitä mitä olemme.
 
--
TÄLLAISENAKIN olen osa tätä kaikkea
 Kelpaanko minä tällaisenakin?
Onko minulle lupa tänäänkin?
Onko minulle yhä paikka varattuna?
Kuulunko tänne tänäänkin?
 Tällaisenakin olen osa tätä kaikkea.
 
Tarvitseeko minun ansaita...
Tarvitseeko minun suorittaa...
Mitkä ehdot minuuteni tulee täyttää...
että maailmaasi olisin tällaisenakin tervetullut.
Tällaisenakin olen osa tätä kaikkea.
 
-Anne Peltonen
 

---