|
Joskus kauas ja takaisin on pitkä matka. Joskus se on elämän mittainen. Joskus siihen riittää puoli elämää, että voi muistaa itsensä ja palata sinne jonnekin.
Hylkäsin runot kauan sitten, jonkun toisen maailman sanojen tähden. Tiesin jonkin muuttuneen isosti, kun kuulin uudesti sanat: ”Kiitos runosta, en ymmärtänyt mitään.” Enää se ei ollut hylkäyksen ääni. Jostain ihanan käsittämättömästä syystä nuo sanat muistuttivat vapaudesta ja ilosta olla se kuka on. Muistuttivat miltä tuntuu, kun tekee sitä mitä tekisi joka tapauksessa. Muutos on siinä, kun tekee ihan silkasta tekemisen ilosta. Kun tekemisen merkitys on itse tekemisessä, ei sen seurauksissa, eikä edes siinä tuleeko ymmärretyksi. Muutos on vapaana lentämisestä, ilmavirtauksien kanssa leikittelyä, puhdasta elämisen iloa; se on melkoinen etuoikeus, tämä elämä. Runo: Tervetuloa valoon hävitetyt Vihasta vapaana hylättyjen sanojen äärellä, hylkiöiden, äänettä jääneiden tunteiden luona. Istun äärellä hylyn hukutetun, häkin hyljätyn, näen vapaana lentävän linnun. Viivyn äärellä hävitetyn pimeän, jumittuneena seuraan luotujen raajarikkoisten mielipuolisten sanojen. Lepään äärellä näiden rakkaiden, silitän sieluttomiksi luultujen pintaa. Hellin jokaista kuristettua sanaa, hiljennettyä ääntä, vaimennettua tunnetta. Tervetuloa, valoon hävitetyt. -muutosvälittäjä, Sanoja muutoksesta 2018 www.luminated.fi |
|
