|
Miten Minä ite -moodista Ite oot ihana -tilaan?
Äitini kertomusten mukaan olin lapsi, joka ensi askeleista asti oli vahvasti Minä Ite -moodissa. Olin se lapsi, joka ei istunut rattaissa, vaan käveli rattaiden vieressä. Olin lapsi, josta varttui aikuinen, jota ei tarvinnut auttaa. Vuosien varrella kohtasin ihmisiä, jotka opettivat kasvattamaan teflonia pintaan, rakentamaan panssarin, eli kovettamaan pinnan ja kivettämään sisukset. Ihmisiä, jotka opettivat elämän olevan kovaa, ikuista sotatilaa, missä tikarit selässä olivat luonnollinen ja itsestään selvä tila, missä ainoastaan tikarien määrä vaihteli. Ihmisiä, jotka opettivat miten heikot olivat kohtalonsa ansainneet. Itsestään selvä tila, missä elämän kokemus oli raskas ja yksinäinen, koska eristäytyminen oli ainut keino piilottaa yksilön heikkouden kokemus. Heikkouden kokemus oli synti, joka piti piilottaa, koska perisyntiä ei saanut kokemattomaksi. Kun ihminen uskoo olevansa heikkoutensa tähden kuolemaan tuomittujen joukosta muiden kohtalonsa ansainneiden heikkojen joukossa, erillisyyden vankilan muurit ovat murtumattomat kunnes sisäinen paine käy liian kovaksi. Vuosien varrella lapsesta aikuisuuteen kohtasin myös ihmisiä, jotka tarjosivat Ite oot Ihana -tilaa, jota en ymmärtänyt. Tila vaikutti käsittämättömältä, koska elämässähän mitään ei saavuta olemalla ihanassa tilassa. Voittajien elämä on kovaa ja raskasta, sillä menestyjien elämä koostuu ongelmista. Voittajan roolissa ei ole varaa hävitä, sillä se on kuolema. Vuodet veivät hetkeen, missä istuin kalliollani ja luovutin. Myönsin, etten tiedä mitään. Myönsin, etten tiedä, mitä haluan, enkä miten toimia toisin. Ainut mitä tiesin, oli se, että olin tilassa, missä en halunnut olla. Ei-tietämisen jälkeen olin valmis ottamaan tuntemattoman vastaan, vaikka pelkäsin. Menneestä irrottaminen vei minut äärieni rajoille, ja kohtaamaan jokaisen pelkoni. Lopulta aloin muistaa Ite oot Ihanan -tilan. Muistaminen oli myös suruprosessi, missä itselle anteeksi antaminen vei aikansa, pidempään kuin olisin tehokkaan ihmisen roolissa halunnut. Ei ole helppoa kohdata sitä, että Ite oot Ihana -tila oli kokemus, löytyy vasta kymmenien vuosien päässä menneessä. Ei ollut helppoa ymmärtää, että tuo tila olisi mahdollista jokaisessa hetkessä, jos suostun vain irti päästämään toimimattomasta. Tie "taivasten valtakuntaan" ei avaudu tietäjälle. Tietäjän tie helvettiin on kivetty hyvää tarkoittavilla teoilla. Tietäminen on tietäjän toimimattoman menneisyyden opeista luotu maailma, josta on päästettävä irti, ja astuttava tuntemattomaan. Kun astuu tuntemattomaan ehdoitta, sukellus voi olla syvä ennen pintaan nousua. Kuitenkin ainut asia, mihin voi hukkua on omien ajatuksien meri, joka ei ole todellisuus. Ite oot Ihana on tila, missä ollaan, ja toiset ovat. Tietoisuus siitä, kuka todella on, ja miten valita itselleen sitä, mitä haluaa vahvistaa. Keskittyä määrätietoisesti siihen, mitä haluaa. Keskittyä päättäväisesti siihen, miten tehdä asioita nauttien kaikissa tilanteissa ja olosuhteissa. Se on työtä, missä heikkous on herkkyyttä tehdä tarvittavat muutokset omissa valinnoissa. Se on työtä, missä heikkous on kyvykkyyttä olla auki hetkessä aukeavalle. Kun heikkous onkin supervoima, mikä takaa toimintakyvyn haastavissakin tilanteissa, niin on vihdoin synnistä vapaa. Kun heikkous on voima, se saa näkyä ja erillisyyden vankilan muurit ovat muistoissa vain oppi siitä, miten erilaisia maailmoja luodaan. SIILIKIN SEN TIESI... Tavallaan elin, tavallaan en. Tavallaan kuolin, tavallaan en. Sitten unessa tapasin siilin, sellaisen piikikkään panssarin omaavan, sirkeä silmäisen metsän olennon. Siili sanaili unessa seuraavaa: ”Osittainen elämän hengittäminen, on kivulias elämäntapa, panssarilla tai ilman.” Siilikin sen tiesi, tavallaan. -Anne Peltonen TOIMINTAKYYVN LÄHTEILLÄ (=luomisvoimien äärellä)
Kysymys: "Pitäisikö jonkun ammattilaisen katsoa nettisivusi kuntoon?" Vastaus: "Hyvä ajatus, varmaan pitäisi (syvä huokaus)... " ja tässä kohtaa olen tehnyt Peppi Pitkätossut, ja vaihtanut puheen aihetta, ja siirtänyt huomion muualle. Esim. "Katso tuolla on perhonen!". Tai jos oikein olen oikein vedossa, niin harhautan kysymällä. Esim. "Milloin huomaat toimivasi tavoitteista vapaana? Mitä silloin on tapahtunut ja tapahtuu?" Ja hyvin on toiminut. Kun enää jaksa tehdä töitä, enkä elä enää "Minä ite" -moodissa, niin olen opetellut tilaamaan asioita, joita haluan. Itse asiassa viime vuodet ovat osoittaneet, että tilauksieni toteutumisen tahti universumissa on kiihtyvä. Tilauksien muotoilussa on vielä kehittämisen paikkaa. Luotan kuitenkin siihen, että tilaukset toteutuvat aina parhaalla mahdollisella tavalla ja ajalla. Oma halu tai tarve tarvitsee vain avata. Tai kuvata tila, mihin haluaa muutoksen. Kun kesällä toteaa miehelleen, että nyt varmaan olisi aika ratkaista kahden auton tilanne. Kun ollaan yhdessä sitä mieltä, että ollaan valmiita luopumaan rakkaaksi tulleesta, mutta toimimattomasta ratkaisusta. Silloin vastaus tulee viikon päästä tietona, että toinen auto on palanut poroksi autohuollossa. Toinen auto myydään uuden auton tilauksen myötä, ja uuden auton tilaus ohittaa tuhansia muita tilauksia jonossa, ja auto tuleekin 3 kk:den, eikä 1,5 vuoden päästä kuten kerrottiin. Kun vihdoin päästää irti menneestä, ja ei vastusta oman osaamisen hyödyntämistä ehdoitta. Kuiskaa hiljaa vain universumin kuultavaksi: "Vie minut sinne, missä osaamistani tarvitaan." Sitten sitä seuraavassa hetkessä onkin organisaatiossa työssä, johon ei koskaan todellakaan ajatellut palaavansa. Kun oli ajatellut, ettei enää koskaan tätä. Sitten sitä on luvannut osaamisena käyttöön ehdoitta, ja miettii: "Ensi kerralla(kin) vie minut sinne, missä osaamistani tarvitaan, mutta ei ihan näin paljon." Paljouden kokemuksen keskellä väsyneenä levossa tietäen, että asiat toteutuvat aina parhaalla mahdollisella tavalla, ja kaikki avautuu huomattavaksi ajallaan. Kun keväällä istuu puistossa, ja miettii, että onko tämä viimeinen kevääni, jonka näen. Istuu kehon täyttyessä rauhalla ja kiitollisuudella hyvästä matkasta, ja on valmis vastaan ottamaan sen mikä on tullakseen. Istuu keväässä ainoana huolenaan se, ettei mitään ole tekemättä, mitään ei ole sanomatta, mitään ei tarvitse muuttaa, vaan näin on hyvin. Kun kesän taittuessa syksyksi varmistuu, että keväitä on odottamassa ja tulossa, niin on jälleen valmis päästämään irti toimimattomaksi tulleesta, ja ottamaan vastaan kaiken saman ja tutun uudelleen. Niin... olen valmis ottamaan vastaan parhaat mahdolliset nettisivut(kin), parhaalla mahdollisella tavalla ja ajalla. Mielenkiintoista nähdä, millainen toimitusprosessi on tällä kertaa. Olen myös valmis oppimaan tavan tehdä asioita siten, että teen sitä mistä nautin, ja nautin siitä mitä teen, missä tahansa olosuhteissa, ja missä tahansa tilanteissa. Nyt sitten pitää vain avata itselle, että mitä se nauttiminen pitää sisällään. Tilaa sitä mitä haluat, luo sitä mitä haluat, kasvata sitä mitä haluat, vahvista sitä mitä haluat kaikessa mitä ajattelet, ja teet. Jokainen arkinenkin valinta on oman maailman kokemuksen luomisen valinta. Ei ole ketään toista, joka on vastuussa oman elämän kokemuksista ja tunteista. Kaikki tunteet tunnettaan omassa kehossa. Kaikki tunteet ovat omien ajatuksien johdannaisia, omien tulkintojen seuraamuksia. Ei ole ketään toista, jonka varassa on oman elämän kokeminen juuri sellaisena kuin sen haluaa kokea. Kun sen alkaa todella oivaltaa, kaikki on toisin, ja kaikki on kaiken aikaa mahdollista. Kaikki on toisin, vaikka mikään ei ole toisin maailmassa. Kun tietoisuus oman elämän luomisesta ja arjen luomisen voimasta avautuu, niin oma suhde kaikkeen on toisin. Elämän kokemisen nautinto avautuu tavoitteista vapaana, ja luomisvoima valjastuu läsnä olevaan hetkeen vapaana menneestä sekä tulevasta. Hetkeen, mihin kaikki luomisvoima kannattaa keskittää, jotta kykenee luomaan sitä mitä todella haluaa. Nauttimaan siitä mitä tekee, ja tekemään siten, että nauttii siitä mitä tekee. TOIMINTAKYVYN VAPAUTTAMINEN, luomisvoiman valjastaminen läsnä olevaan hetkeen Jokainen löytää itsensä hetkissä, mitkä haastavat. Jokainen välillä pohtii, miten asiat ratkeavat. Jokainen kokee jotkin tilanteet ja olosuhteet haastavimpina kuin jotkin toiset. Kun näissä tilanteissa muistaa, että keskittyy siihen mitä on, ja astuu itse syrjään. Kun on itse poissa tilanteen etenemisen tieltä, niin asiat tapahtuvat ja ratkaisut avautuvat. Kun on tilanteissa ehdoitta vapaana toteutumisen tavoista, ja vapaana avautuvalle suunnalle, niin paras mahdollinen voi tapahtua esteettömästi. Kun ei ole enää "Minä Ite" -moodissa. Kun ei ole enää ratkaisijan roolissa, niin ratkaisut avautuvat vauhdilla. Ongelmia ei ole, jos ei tee itsestään ongelmaa. Ongelmia ei ole, jos ei tee toisten ihmisten valinnoista itselleen ongelmaa. Tee sitä mistä nautit, ja tee siten, että nautit. Ilona Rauhala eräässä haastattelussa kertoo, että hän ei pidä esiintymisestä edelleenkään, ja kuitenkin esiintyy kaiken aikaa työkseen. Rauhala kertoi, että työn tekeminen ja esiintyminen on helmpompaa, kun muistaa, mitä haluaa edistää ja keskittyy siihen. Toisin sanoin, kun itse astuu syrjään, ja keskittyy avautuvaan hetkeen, ja siihen mitä haluaa hetkessä luoda/kasvattaa/vahvistaa/voimistaa. Kirjoittamisen prosessi on aina ollut minulle tärkeämpi kuin sen ulkoiset lopputulokset, sillä kirjoitan ennen kaikkea itselleni ja itseni takia. Kirjoittaminen on olennainen osa hyvinvointiani, joka koostuu itse ilmaisusta, halusta jakaa yhden kautta yhteisestä huomatusta. Kirjoittaminen on luontaisin tapani palata selkeyden tilaan, missä kaikki on aina hyvin, ja vastaukset odottavat vastaanottajaansa.
Kirjoittaminen ei ole minulle projekti, missä tavoitteen on tuottaa kirja. Näyttäisi kuitenkin siltä, että kirja kirjoittaa itsensä kauttani, koska sanat näyttävät liittyvän kappaleiksi ja sivumäärät kasvavat kuin itsestään. Kirja nimesi itsensä ja alkusanat saapuivat myös paikalla avaamaan, mistä kirja mahdollisesti kertoo. Huom. nyt pitäisi aloittaa työt, ja työstää kirjoitettu aikuisten oikeasti luettavaan kuntoon, ja sitä olen vältellyt vuosia tuloksekkaasti kuten Peppi PItkätossu Huvikummussaan aikuiseksi kasvamista. Ehkä se aikuisuuden vastaan ottaminen nyt onnistuu, kun kyse aikuisuudessa ei ole enää joksikin tulemista, vaan itsenä olemisesta, näkyvänä sellaisena kuin on. Olkaa hyvä, tässä polkuni välillisen sivutuotteen nimi ja alkusanat makusteltavaksi -- JASMIININ TUOKSUISET AAMUT KUPISSA TEETÄ, TÄYNNÄNSÄ KIITOLLISUUTTA -runoja ja ”ynnä muuta sellaista” vuodesta 2016 vuoteen 2022 Anne Peltonen SANAT VALOA LOISTAVAT TAIVAALLANI Sanoja ei voi omistaa, sanat tulevat, ja menevät. Sanat ovat kuin tähdet taivaalla, hohtavat valoa lukemattomiin maailmoihin. Tervetuloa jakamaan jasmiinin tuoksuiset aamuni, jotka ovat saaneet muodon runoina ja ”ynnä muuna sellaisena” vuosien 2016 ja 2022 varrella. Tervetuloa eksymään tunnetusta ja tiedetystä, löytämään uusia merkitysmaastoja. Tervetuloa keskeneräisen ajattelun ja epätäydellisien kokemuksien hämmentävään maailmaan, missä itsensä kadottamalla voi löytää kaiken, yhä uudelleen. Tervetuloa matkaamaan kanssani maastoon, missä merkitykset ovat alati muutoksessa, aina valmiina ja yhtä aikaa kesken. Ikuisesti ja alati matkalla tunnetusta tuntemattomaan... elämän aamuista voi nauttia teen kanssa, tai ihan sellaisinaan. AAMUN VALOSSA Kiitollisuus, kuppi teetä jasmiinin tuoksuisessa aamussa. Kiitollisuus, herkkyys huomata sama vanha, ja valita toisin. Kiitollisuus väsymyksen pysäytysvoimasta. Kiitollisuus neuvottomuuden avausvoimasta. Kiitollisuus aamussa yön jälkeen. Kiitollisuus sydämessä salaisuuksien ovella. Kiitollisuus, askel kohti, vielä tuntemattomaan, vanhassa tunnetussa. Aamun valossa kiitollisuus on kuppi teetä jasmiinin tuoksuisessa aamussa. -Anne Peltonen Jokaisella on omat tapansa palautua, keinonsa ladata akkunsa, levätä, ottaa iisisti, relata, rauhoittaa parasympaattinen hermostonsa. Tapansa hengittää ulos, jotta voi hengittää sisään. Keinonsa päästää irti menneessä koetusta, että voi olla läsnä tapahtuvalle ja toimia läsnä olevassa hetkessä. Keinonsa palata kehoonsa, ja muistaa, että mieli on leikkikalu, millä voi luoda kaikenlaista. Muistaa, että ajatukset ovat aina tulkintoja siitä mitä on. Ajatukset eivät ole todellisuutta. Jokaisen maailman kuva ja mielen maisema on itse luotu tulkinta tapahtuvasta, ei yhteistä jaettua todellisuutta.
Minulta kysyttiin: "Miten palaudut?" Vastasin: "Kirjoittamalla." Polullani sanat ovat valoja taivaallani... ovat olleet, ovat ja tulevat olemaan. Sanat taivaallani ovat valoja, joiden kautta löydän aina tieni kotiin ja takaisin. Pimeän valkeat, tähteni taivaalla sanoittavat huomattavakseni sen, mikä on tietona kehossa, vaikka ei vielä tietoisen puolella. Sanat tähtinä taivaallani hellästi saattelevat minut takaisin polulleni, kun vapisen ja horjun syrjään polultani. Sanat tähtinä ohjaavat takaisin oman voimani äärelle, missä lähteeni on kirkas. Lähteeni äärellä muistan, miten tärkeä on turvallinen tila, missä voi vapaasti ilmaista ja jakaa kokemaansa, ja sitä kautta päästä kosketuksiin yhteisen kanssa. Kun itseilmaisu vaarantuu itseluodun pelon kokemuksesta, hyvinvoinnin perusta horjuu. Onneksi ikiaikaiset valot odottavat taivaalla väsymättä hetkeä, jolloin on valmis kääntämään katseensa taivaalleen, ja muistamaan, että on vain yhden uuden ajatuksen päässä levosta. Runot ovat kuin sisimmän hiljaisia rukouksia, jotka hellästi hoitavat haavoittuneita kohtia, antavat luvan levätä ja jatkaa matkaa, kun on sen aika. Siitä Polullani -runo muistutti ja muistuttaa minua POLULLANI Pommikoneet jylisevät taivaallani, mieleni horjuu. Kehoni vapisee pelkojeni metsästysmaana. Kurkotan tähtiä taivaaltani, etsin polkua kotiin ja takaisin, Ikivihreän kuusen viitoitettaessa tietä. Polullani vanamot lepäävät syvässä vihreässä, sammaleen syleilyssä. Olen jälleen täällä, istun kivelläni vanamoiden tuoksuvassa yössä, jalkani syvässä sammaleessa, kuuseni juurella, on lähteeni kirkas. -Anne Peltonen Jokaisella on omat hyvinvoinnin sielunmaisemansa metaforat, missä voi levätä, kerätä opit ja palata voimaansa. Metaforat ovat kuin polku omien voimavarojen lähteille. Sulje silmäsi, sukella tyhjään, ja annan maiseman avautua eteesi, ja kutsu koolle voimasi. Ikivihanta Vanamo, on itselleni tärkeä osa omaa hyvinvoinnin sielunmaisemaani. Jokaiselle on omanlaisensa.  Vanamo, Linnaea Borealis, ennen kuusamien sukuun luokiteltu varpukasvi, joka on nykyään nimetty vanamoiden sukuun. Vanamo on ainoa lajissaan, Vanamoiden suvussa.
LUOTAN SINUUN
Luotan sinuun. Löydä ratkaisut ongelmiin. Liitä ongelmat ratkaisuihin. Löydä vastaukset kysymyksiin. Liitä kysymykset vastauksiin. Luota. Luotan sinuun. Löydä kotiin, ja takaisin. Etsi ja löydä, löydä ja etsi yli ajan, pelkojen maaston tuolta puolen. Luota matkaasi, kulje tapaasi, astu askeleesi, irti ja vastaan, rinnakkain erillään, ajattele ajatuksesi, itsenäsi yhteisessä. Luotan sinuun. Anne Peltonen, 4.12.2022 Vain pelastajat ovat huolissaan... <3
Joulu on ennen kaikkea tarina siitä, että vain pelastajat ovat huolissaan, ja että pelastus odottaa huolista vapaassa tilassa, missä aina tapahtuu paras mahdollinen. Kun tapahtumaketjujen ja avautuvien ovien arvottaminen vihdoin lakkaa, kaiken aikaa läsnä olevat ratkaisu ovat huomattavissa. Todistajan tiellä oppiläksyt Oppiläksy: Kun olen äidin roolissa, miksi kuvittelen tehtäväni olevan pelastaa lapseni. Kun olen vaimon roolissa, miksi kuvittelen tehtäväni olevan pelastaa puolisoni. Kun olen ystävän roolissa, miksi kuvittelen tehtäväni olevan pelastaa ystäväni. Kun olen työroolissa, miksi kuvittelen tehtäväni olevan pelastaa yhteistyökumppanini tai ihmisistä koostuva organisaatio. Kun olen, en kuvittele. Kun olen, keskityn ainoastaan vapauteeni luoda sitä mitä todella haluan. Keskityn olemaan se, kuka olen. Keskityn olemaan läsnä, ja ottamaan vastaan sen, mitä hetkessä avautuu. Kuulen ihmisten puhuvan, miten on vaikeaa ja raskasta. Kun kuulen hyvää tarkoittavia ihmisten puhuvan olemisen ja tekemisen raskaudesta. Kun kuulen hyvää tarkoittavien ihmisten tekevän puheellaan olemisesta ja tekemisestä vaikeaa, ja raskasta. Todistan sitä, miten luojat toteuttavat toiveitaan. Vaikeaa ja raskasta pitää tilata, kunnes ei enää jaksa vaikeaa ja raskasta. Vaikeaa ja raskasta on vain olemassa mielen tasolla, mielellä luodussa todellisuudessa. Todellisuus, missä totuudet tapahtuvasta, ovat ajatuksen vahvuisia. Uusi todellisuus odottaa maailmojen luojaa tilassa ja hetkessä ennen seuraavaa sisään hengitystä. Kun olen, ja kuulen ihmisten puhuvan, miten on vaikeaa ja raskasta. Kun olen, niin todistan ihmisten vapaata tahtoa luoda maailmansa. Kun olen, niin todistan ihmisten voimaa luoda maailmansa. Kun olen, niin kunnioitan ihmisen valitsemaa polkua löytää itsensä yhä uudelleen, ja valita itselleen parasta mahdollista. Kun olen, niin arvostan. Pelastajat ovat huolissaan. Pelastajat arvottavat ja vertaavat. Pelastajat yrittävät tehdä väärästä oikeaa, kunnes itse uhriutuvat pelastustiellään. Pelastajat yrittävät tehdä huonosta hyvää. Se, miten ihminen valitsee suhteensa siihen, mitä on, tai asettuu puolelle ja vastaan. Se, mistä roolista ja kulmasta ihminen valitsee kokemuksensa luoda. Niillä valinnoilla luodaan omat oikeat ja väärät, toisten hyvät ja huonot. Todistaja ei ole huolissaan. Todistajalle kaikki on jo tapahtunut, ja paras tapahtuu aina. Ratkaisut ovat jo tässä. Kaikki mitä toivoi, on jo tapahtunut. Kaikki mitä tarvitsee, on jo tässä. Kaikki on kaiken aikaa hyvin. Kun astuu toisten tarinoiden, ja draaman tuolle puolen. Kun ottaa vastaan, ja irti päästää tarinoistaan. Kun kiittää mieltään taitavaa, ja antaa senkin olla. Kun hengittää, ja katsoo sisään. Kun on. Todistaja ei ole huolissaan. Todistajan tietoisuudessa ajassa muodot näyttäytyvät tapahtumaketjuina, missä jokainen liikkeelle laskettu toive on toteutunut, ja toteutuu. Jokainen toive hakee muotoa ajassa syntyäkseen ja kuollakseen yhä uudestaan ja uudestaan. Todistaja ymmärtää sanat: ”Kaikki on turhuutta.”, ja avautuu syvän kiitollisuuden kosketukseen. Todistaja tiedostaa etuoikeuden kokea, ja tuntea kehossaan. Kehossa on etuoikeus elää ja kuolla kokemuksien virtauksessa, kunnes irti päästää ajassa tästäkin muodosta. Kuoleman näkökulma avaa kauneuden huomattavaksi. Keho on kaunis. Kehossa kokien oppii kaiken aikaa. Tietoisuus kyvystä olla, ja vastaanottaa kasvaa. Selkeys tapahtumien virtauksissa voimistuu. Selkeys on maasto tapahtumien tulkinnan toisella puolella. Selkeys on todistamista, ja vastaanottamista. Se riittää, että todistaa. Ketään ei tarvitse pelastaa. Kukaan ei ole uhri. Jokaisella on vapaa tahto luoda itsestään sen, mitä on. Selkeys on tila, missä todistaja lepää kunnioittaen jokaisen kehossa asuvan tietoisuuden valitsemaa ja luomaa kokemuspolkua. Jokainen on luoja, ja maailmansa luoja voi luoda itsestään uhrin ja ryhtyä pelastamaan itseään muilta. Kunnes yli ajan vastustus lakkaa, menneen tarinat katoavat, ja todistaja herää vapauteensa luoda sitä mitä haluaa. UNENI MISSÄ HERÄÄN...
Uneni, missä herään, aamut soivat: ”Kaunista huomenta.” Uneni, missä herään, kaikki kauniit kävelevät vastaan. Aamut täynnä hymyileviä silmiä, tähtiä bussipysäkillä, valaistuja lahjoja ostarilla. Hellyydestä huokaava kehoni sulaa hetkeen, kauneuden kainalossa aamuni soivat. Uneni, missä herään, aamuni hymyilevät, minusta sinuun, sinusta minuun. Roska metron lattialla on pala pinkkiä paperia. Sotku metron istuimella on aamukahvi. Likaiset kengät metron istuimella ovat lepoa kaipaavat jalat. Uneni, missä herään, äärettömien kauneudesta, sinusta minuun, minusta sinuun, äärellisten väärän ja oikein tavoittamattomissa. Uneni, missä herään, aamut soivat. -Anne Peltonen "Kyse ei ole minusta."
Tuon ajatusmallin mukaan toimimalla kaikesta tulee todella paljon helpompaa/kevyempää - tai millä sanalla sitten haluakaan kuvata sen tilansa laatua, kun kaikki ikään kuin tapahtuu itsestään. Jotenkin harvinaisen ihania ajatuksia liikkuu tässä aamussa, ja niitähän minä tilasin, kun aamulla havahduin oman ilmanalani tilan vaihtamiseen. Huomaa ja malta. Siinä kaikki, mitä tarvitaan oman mielen tilan säätämiseen haluttuun asentoon, lukitusta avoimeksi, tukkoisesta ilmavaksi. SISÄISET KOIRAT & SUDET?
Joskus aamusta voi jo huomata, että hyvistä yöunista huolimatta, mieli on mallilla, joka ei vastaa sitä arjen kokemusta, jota haluaa itselleen luoda. Kun huomaa tuon, ja malttaa hetken, niin voi muistaa viisaudet sisäistä koirista ja susista. Siitä huomiosta nousi seuraava tarina... SISÄISET KOIRAT JA SUDET Metaforat ovat helppoja ymmärtää, mutta niiden sisältämän viisauden vastaanottaminen omaan elämään voi haastaa. Esim. metafora koirasta, joka oli oppinut uskomaan, että jokainen lähestyvä käsi, on lyövä käsi. Metafora on helppo ymmärtää, mutta itsessä, ja omassa elämässä, tuon koiran ajatus- ja toimintamallin tunnistaminen voi haastaa. Joissain arjen tilanteissa on helpompi tunnistaa oma koiran ajatusmallinsa. Joissain olosuhteissa omissa toimissa koiran ajatusmallin tiedostaminen on haastavampaa. Kun omalla mielellä luodussa maailmassa jokainen lähestyvä käsi tarkoittaa lyöntiä ja kipua, silloin mielen uskomus on helvetti, joka lukitsee kaiken hyvän ulkopuolelle, hellien käsien ulottumattomiin. Uskomuksesta tulee totuus, joka ei pala tulessakaan. Totuus, jonka kautta kaikki omat kokemukset peilautuvat. Jokainen kuultu sana ja nähty tapahtuma tulee tulkituksi totuudeksi muodostuneen kautta. Mieli on oppinut tulkitsemaan kaiken tapahtuvan tietyin samoin tavoin, eikä uusille tulemille ole enää tilaa. Näkevästä on tullut sokea, ja kuulevasta kuuro. Kun onnen tunnetta on vaikea saavuttaa. Kun asiat alkavat näyttäytyä toimimattomina ja vajeina, se on merkki siitä, että tulkinta on alkanut oman maailmankuvan totuuksien mukaisesti. Maailman kuva muodostuu vertailusta, missä on olemassa oikea ja väärä. Ja arvostelusta, missä on olemassa hyvin ja huonosti. Todellisuuden tulkinta on aina oma valinta. Jokainen hetki kehon tunteet ovat valmiita ohjaamaan takaisin tilaan, missä voi levätä sovussa tapahtuvan kanssa. Jokaisessa hetkessä keho kertoo, miten keskittymällä hyvään, oma mielen tila muuttuu lukitusta tilasta avoimeksi. Kaiken aikaa keho kertoo, miten irti päästämällä totuuksista ja tietämisestä, ollaan tilassa, missä ennen uskomaton on mahdollista. Keho lakkaamatta kertoo tilasta, missä kaikki on mahdollista yli ajan. Kun "ne muut ihmiset" oman mielen tasolla toimivat väärin, niin silloin on hyvä havahtua mielensä ajatuksiin. Silloin on hyvä havahtua, millaisesta tilasta lähestyy tapahtumia, ja "niitä muita ihmisiä". Kun mieli juoksee ja mustaa ilmatilaasi, niin käänny kehosi puoleen. Tunnetko onnea, rauhaa, tyytyväisyyttä, iloa, levollisuutta, tyyneyttä, turvallisuutta ja runsautta? Oletko sovussa itsesi kanssa, vai tunnetko pahaa oloa, pelkoa, levottomuutta, turvattomuutta, tyytymättömyyttä, pelkoa, raivoa ja vajetta? Kehosi kulkee jokaisessa herkeämättä kanssasi. Kehosi kertoo väsymättä, millaista maastoa luot itsellesi kulkea. Kehosi ohjaa sisäistämään viisauden metaforasta, missä valitset suden, jota ruokit. Vanhus kertoi lapselle ihmisten sisällä tapahtuvasta taistelusta: ” Lapseni, kaikkien ihmisten sisällä taistelee kaksi sutta. Toinen on Paha. Se on kiukku, kateus, mustasukkaisuus, suru, katumus, ahneus, ylimielisyys, itsesääli, syyllisyys, inho, alemmuudentunne, valheet, väärä ylpeys, ylemmyydentunne ja ego. Toinen on Hyvä. Se on ilo, rauha, toivo, tyyneys, nöyryys, lempeys, hyvänsuopuus, empatia, anteliaisuus, totuus, myötätunto ja usko.” Lapsi oli hetken hiljaa, ja kysyi sitten vanhukselta: ””Kumpi susi voittaa?” Vanhus vastasi: ”Se, jota ruokit.” |
