|
HYVÄKSYVÄ LÄSNÄOLO
- "bad me" -ajattelu Kuuntelin juoksulenkillä Tara Brachin ajatuksia "bad me" -ajattelusta. Siitä miten odotamme itseltämme koko ajan enemmän, moitimme itseämme monin tavoin, ja vähettelemme itseämme, kun emme saavuta mittojamme arjessa. Siitä miten pelkäämme olevamme riittämättömiä tai syyllisiä muiden silmissä. Osui jälleen, heräsin taas ja uudestaan huomaaman, miten ja millaisin ajatuksin moitin itseäni arjessa, miten koen riittämättömyyttä monin eri tavoin, miten pelkään ilmaista itseäni, ja miten koen syyllisyyttä, kun pelkään tuottaneeni pettymyksiä, tai huonoa mieltä toisille olemalla oma itseni. Huomasin ja muistin, miten helposti omat ajatukset itsestä kääntyvät negatiivisiksi, hyvinvointia, energiaa, voimavaroja ja toimintakykyä vähentäviksi. Huomasin, miten ajatukset voivat eristää itseä toisista, ja estää hyviä juttuja tapahtumasta. Kannattaa todellakin ajatella, miten ajattelee. Juoksin ja annoin "bad me" -ajatuksien tulla kuulluksi. Annoin rauhassa nousta kaiken, minkä tarvitsi tulla huomatuksi, ja katselin ajatuksiani lempeydellä. Juoksin ja muistelin kaikkia ihmisiä, joiden kanssa koen olevani täysin hyväksytty. Hyväksytty loputtoman keskeneräisenä ja alati epätäydellisenä. Muistelin, miltä se tuntuu. Kun sisältä kuuluu arka kysymys: "Tarvitseeko kukaan minua? Mitä minulla on annettavaa?" Lempeys kuiskaa: "Suurin lahja on toisen ihmisen hyväksyvä läsnäolo." Suurimpaan lahjaan itsellemme, ja toisillemme ei tarvita suorituksia, ja saavutuksia. Jokaisella on annettavaa. Lempeälle korvalle, hyväksyvälle katseelle, ja läsnä olevalle sydämelle on aina tarvetta. Hyväksyvällä läsnäololla on aina annettavaa. |
|
