KUUNTELEMINEN JA KUULLUKSI TULEMINEN

​Havahduin herkkään kysymykseen: "Milloin mielipiteistä tuli totuuksia?"

Kun viestii uskoen oman mielipiteensä olevan totuus, niin mitä voi huomata? Mitä tapahtuu kun vaihtaa ajatuskulmaa, ja viestii kertoen mielessään liikkuvia mietteitä, mielen piteitä?

Mitä voi huomata, kun kuuntelee ja haluaa kuulla lisää ilman ajatuksia väärästä tai oikeasta? Mitä jos kuunteleminen on oppimista, tutustumista, laajenemista...? Mitä jos kuuntelee, ja tarkkailee kehon tuntemuksiaan, tunnustelee ilman tarvetta muuttaa mitään itsessä tai toisessa?

Missä kohtaa syntyy yhteys? Missä kohtaa katoaa yhteys, sillat yhdestä toiseen ja takaisin?
Kun näkijä, kokija, tekijä ja kaikki roolit ovat yhtä aikaa läsnä, niin mitä voidaan löytää?
Millaista on, kun kyse ei olekaan siitä, että onkin jokin täydellistä tai oikein, vaan laajentavaa, uutta avaavaa, yhdistävää?Mitä jos uutta voi löytää juuri siitä kohtaa, mikä ei näyttäisi toimivan, koska ei itse ei vielä ymmärrä?

Mitä jos tulee kuulluksi ja hyväksytyksi niissä hetkissä, missä itse vasta yrittää hahmottaa jotain, muistaa uusin jo tiedetyn, tai tavoittaa jonkin aivan uuden ajattelun näkökulman, mistä ei vielä tiedä. Sellaisen, joka on vasta avautumassa tiedostettavaksi, ja ehkä yhdessä muistettavaksi.

Kun tulee todella kuulluksi on helpompi olla oma itsensä, ja avata samaa tilaa toiselle, olla yhteydessä itseen ja toisiin. Turvallisessa yhteydessä on rajattomasti tilaa mielen piteille, ja totuudet muuttuvat tarpeettomiksi.

Kun ajatukset jakavat meidät oikeisiin ja vääriin, hyviin ja huonoihin, yhteys katoaa, ja kukaan ei tule enää kuulluksi. Yhteyden katoamisen myötä olo alkaa tuntua turvattomalta, ja kuuroina yhden totuudet vahvistuvat turvallisuuden kaipuun tunteen ajamina.

Miksi kuuntelemisesta on tullut niin vaikeaa?
Milloin omat ajatukset estävät kuuntelemasta ja kuulemasta?
Mitä tarvitset kuunnellaksesi, vain kuunnellaksesi?
Mitä huomaat, kun koet tulleesi todella kuulluksi?
Miten voit luoda lisää kuulluksi tulemiselle?

Olen tässä, kuuntelen ja yritän kuulla, mitä sinä huomasit... 

--

Kuulluksi tulleen koti on,
hyväksynnän turvallisessa sylissä,
kuuntelijoiden majatalossa,
missä kaikille on sijaa,
totuuksien poissaolon loisteessa.

​-Anne Peltonen

---