|
Statuspäivitys: UNELMAT ELÄVÄT ja nyt tuntuu todella hyvältä!
Kiitos, Eriika Rieppo, että lähdit rohkeasti mukaan kokeilemaan uudenlaista tapaa kirjoittaa blogia. Muutosblogi jatkaa ikiaikaisen tarinan kerronnan perinnettä ja nuotiopiirin voimat ovat läsnä tänäänkin, digiversiona. Pappani aikanaan opetti minulle ikiaikaista tarinan kerronnan perinnettä. Yksi aloittaa tarinan, toinen jatkaa ja sitten seuraava. Tarina alkaa elää. Tarina kasvaa ja siitä tulee yhtä suurempi. Tarinan voimistuessa, tarina yhdistää kertojat toisiinsa ja läsnä on jotain meitä kaikkia suurempaa. Tarina alkaa voimallaan muistuttaa meitä kaikkia siitä minkä olemme aina tienneet, mutta jostain syystä hetkeksi unohtaneet. Ehkä me olemme unohtaneet nuotiopiirin voiman, vaikka ikiaikaisen tarinan kerronnan ja nuotiopiirin voima ei ole hiipunut niistä ajoista, kun esivanhempamme ensi kerran asettuivat piiriin tulen äärelle. Voiman äärelle, joka astui esiin, kun esivanhempamme asettuivat piiriin sitä kutsumaan ja kunnioittamaan. Esivanhempamme kunnioittavat piiriä, sillä siihen aikaan oli selkeää, että heimo saattoi selvitä vain olemalla yhtä ja mikään ei ollut niin elintärkeää kuin tuo yhteyden vaaliminen. Yhteyden kunnioittamisen lisäksi tarinan kerronnalla varmistettiin heimon historian, perinteen, viisauden ja kokemuksen säilyminen. Siinäkin oli kyse heimon jatkuvuuden ja hyvinvoinnin turvaamisesta. Miksi me luulemme, että jokin olisi muuttunut? Ehkä me olemme vain hetkeksi unohtaneet? T. Roosevelt jo tiesi aikoinaan miksi yhteyden kokeminen ja välittäminen on ensisijaista, ja miksi tietäminen on toissijaista. "Ihmiset eivät välitä siitä, kuinka paljon tiedät, ennen kun he tietävät, kuinka paljon välität." - Theodore Roosevelt |
|
