Elämän suurimmat lahjat tulevat joskus yllättävissä paketeissa

Elämän suurimmat lahjat, siunaukset, tulevat joskus yllättävissä paketeissa. Se mikä saattelee meidät yhteyteen toisiimme ja yhteisen äärelle, saattaa tulla suuren surun tai pelon kokemukseen käärittynä. Jonkin tapahtuman kokeminen järkyttää meidät irti arjen unennäöstämme, herättää yhteiseen tietoisuuteen itsemme äärelle ja toistemme yhteyteen.  Joskus havahdumme yhteisestä unesta   menetyksen kokemuksen kautta, kun jokin päättyy ja kuolee. Tai pelko jonkin rakkaan menettämisestä havahduttaa meidät tähän hetkeen kohtaamaan sen mitä todella on. Tuo jokin elämän rakastettu voi olla toinen ihminen, ihmissuhde,  oma terveys, työpaikka, ura, raha, valta.
 
Irtonaisena totutusta ajatusten kulustamme havahdumme tunnustelemaan uudella tavalla tapahtuvaa elämää.  Noissa hetkissä elämä siunaa meitä. Noiden hetkien siunaus on siinä, että ne vapauttavat meidät totutusta ja mahdollistavat tietoisuuteemme herättävät kysymykset: mitä elämä on, millaista elämä on, miten elää, mikä on tärkeää elämässä, kenen elämää elää  

• Mitä elämä on?
• Mikä on tärkeää elämässä: Toimiiko omien arvojensa mukaan vai joidenkin toisten? Tunnistaako  oman totuutensa ja erottaako omat arvonsa ulkopuolelta asetuista totuuksista, arvoista ja uskomuksista? Valitseeko todella itse vai onko antanut elämänsä suunnan sekä valinnat jonkun toisen käsiin? Elääkö todella sisältäpäin vai ohjautuuko ulkoa toisten asettamien askelmerkkien mukaisesti?
• Miten elää: Elääkö tehden asioita, jotka lisäävät omaa elinvoimaa? Vai elääkö itseään vähentäen ja uhraten kykyään elää itsensä näköisesti, kuuloisesti ja tuntuisesti? Onko tietoinen siitä millaista elämää luo ajatuksillaan ja uskomuksillaan arjen eri ympäristöissä suhteessa itseensä sekä toisiin ihmisiin?
• Millaista elämä on: Tekeekö asioita, joita tekisi joka tapauksessa vai tekeekö asioita, joita täytyy tehdä? Koostuvatko päivät askareista, joita suoritetaan uhrauksena pienistä vapauden hetkistä, jotka koittavat ehkä arki-iltoina töiden jälkeen, viikonloppuina tai loma-aikoina?  Koostuuko elämä pienistä salaisista hetkistä, jotka täytyy ansaita elämällä ensin muille ja muiden elämää?
• Kenen elämää elää ja keiden kanssa: Elääkö haluamaansa elämää vai jonkun toisen elämää? Millaisia ihmisiä on valinnut ympärilleen?  Elääkö todella sellaisten ihmisten kanssa arkeaan, joiden kanssa kokee olevansa enemmän kuin yksin; arvostettu, hyväksytty ja rakastettu kokonaisena itsenään?

 
Joskus järkytyksen, surun tai pelon kokemuksien vapauttamina meille aukeaa ikkuna todelliseen itseemme, omaan elämäämme ja siihen mitä todella on. Saamme mahdollisuuden nähdä kirkkaasti sen mitä on ollut ja sen mitä on. Saamme mahdollisuuden valita ja luoda tietoisemmin tulevaisuutta, jota todella haluamme elää.
 
Elämän suurimmat siunaukset saattavat tulla yllättävissä paketeissa, mutta ne ovat aina lahja. Kannattaa olla rohkea. Kannattaa peloistaan huolimatta katsoa tietoisuuteen auenneesta ikkunasta; kohdata se mitä on, jotta näkisi selkeäsi kulkea omalla polullaan. Kannattaa käyttää lahjana saatu ja  luoda tässä hetkessä haluamaansa tulevaisuutta, ottaa vastuu omasta tulevaisuudesta, ottaa elämän onni omiin käsiin.
 
Elämä itsessään on jatkuva prosessi, joka tarjoaa meille joka hetki uusia avautuvia ikkunoita tietoisuuteemme. Välillä nämä elämän suurimmat siunaukset saattavat tulla yllättävissä paketeissa. Paketeissa, joiden avaaminen vaatii suurta rohkeutta. Kuitenkin siitä elämässä on kysymys, vapaudesta ja vastuusta valita pelkojakin kohti.  Pelko on signaali, joka harvoin kertoo todellisesta hengen vaarasta. 
 
Pelko on usein kokemusta siitä miltä tuntuu kehossa, kun hallinnan harha häviää ja pääsemme kosketuksiin todellisuuden kanssa. Todellisuus aukeaa aina tuntemattomana ja tietoinen ensikosketus  tuntemattomaan voi tuntua hengenvaaralliselta. Kun uneksii elämästä niin silloin elää jo kirjoitetun kirjan mukaan ja elää hallinnan harhassa täydellistä elämää. Todellisuudessa kuitenkin joka hetki aukaisee meille kirjastamme uuden tyhjän sivun.

Pelkokokemus syntyy kehossa kun kohtaamme sen, ettemme todella voi tietää ja päästämme tarpeestamme takertua hallinnan harhaan, jolla luodaan keinotekoista turvallisuuden kokemusta.   Todellisuudessa pelon kokemuksen kohtaaminen on oven avaamista vapauteen. Jos käännämme selkämme avautuvalle ovelle, niin annamme toimintamme ohjat peloille. Kontrollointi ja  hallinta ovat pelon toimintatapoja, joilla yritämme luoda turvallisuuden kokemusta elämään, yritämme  kaikin keinoin olla kohtaamatta pelkojamme.
 
Pelkopohjaiset toimintamallit syövät elinvoimaamme. Todellisuudessa  tarpeemme hallita ja kontrolloida kaikkea vähentää kykyämme nähdä avautuvia mahdollisuuksia ja toimia luovasti, elävästi, elämän erilaisissa tilanteissa. Tarpeemme hallita ja kontrolloida vähentää kykyämme toimia parhaalla mahdollisella tavalla tilanteiden mukaisesti. Kontrollin kaipuu vähentää kykyämme toimia kunnioittaen asioiden luonnollista rytmiä ja hyödyntää parasta mahdollista ajoitusta. Kontrolli lukitsee avautuvat mahdollisuudet, jäykistää sitä mikä on sujuvaa ja tapahtuu itsestään. Elämästä muodostuu raskas taakka, jota suoritetaan. Elämässä pärjäämisestä tulee vaikeaa, joten vaaditaan paljon tahtomista, sietämistä ja uhrautumista. Elämästä muotoutuu loputon uuvutustaistelu, jossa saavutetusta pidetään kiinni ja jotain halutaan lisää. Elämä tekee meistä uhrin, elämä koetaan tapahtuvan meille, ei meissä.
 
Rohkeutemme kohdata itsemme ja toisemme määrittelee suhteemme elämäämme. Elämässä koostuu suhteesta itseemme, toisiimme ja siihen mitä on. Kun uskaltaa katsoa sinnekin pimeään missä valoa on vaikeinta nähdä. Kun synkimpänäkin hetkenä kääntää rohkeasti katseensa kohti, eikä poispäin, niin voi todella nähdä ja kulkea kevyesti omalla polullaan, elää kokonaisena yhteydessä kaikkeen olevaan.
 
Unemme elämästä tekevät joskus polusta raskaan kulkea.  Tietoisuus todellisuudesta avaa meille aina oven, mahdollisuuden, kevyeen elämään.  Elämästä tulee kevyttä, kun irtipäästää menneestä,  vastaanottaa tulevan ja sallii elämän tapahtua itsessään. Elämä on todellisuudessa kevyt polku, jolla emme koskaan kulje yksin tai erillisinä toisistamme.  Joskus todellisuuteen aukeavan oven näkemiseen tarvitaan elämän lahjaa yllättävissä paketeissa; joskus ovi aukeaa surun, pelon tai järkytyksen kokemuksen kohtaamisen kautta, jotta osaamme olla taas suhteessa itseemme kevyesti ja annamme elämän tapahtua meissä.