Muutosvoimana oma sisäinen ääni, intuitio

​Aamukävelyllä pohdin intuitiota, todellisen itsen sisäistä ääntä. Intuitiota on tutkittu ja siitä on kirjoitettu (mm. Asta Raami), mutta mitä se on minulle ja mikä sen kuulemista tekee niin vaikeaa.
 
Kävelin aamun valossa Töölönlahdella ja pohdin miten helposti intuition ääni sekoittuu egon pelkojen ja  halujen melskeeseen.
 
Pohdin miten vaikeata on löytää yhteys omaan todelliseen itseen kaikkien tarinoidensa takaa. Kun vuosien saatossa on tarinoinut itsestään egosta käsin ja luonut todellisen itsensä piilottamiseksi  miljoonia valeminiä, jotta olisi turvassa ja hyväksytty.
 
Olen tunnistanut, että joskus intuition ääni sekoittuu automaattisiksi muodostuneisiin reagointi- ja toimintamalleihin, joiden uskomusjuuret ovat syvässä oman itsen kaikissa kerroksissa.
 
Ehkä se riittää, että hyväksyy sisäisen maastonsa haasteellisuuden. Ehkä se riittää, että tietää yhteyden sisäiseen ääneen olevan olemassa. Hyväksyy senkin, että todellisen itsen  ääntä on  välillä vaikea erottaa kaiken muun sisäisen melskeen seasta.

Aamun valossa kävellessä yhteys omaan itseen tuntui hetken selkeämmältä.

---
Jatkotarina: Talitintti tuli muistuttamaan minua intuition voimasta; mitä on tietää ennen kuin edes tietää.

Kun kirjoitin äsken intuition äänen kuulemisen vaikeudesta ja kuulin naputuksen keittiöstä. Ajattelin pattereiden paukkuvan päälle, kun avoimesta ikkunasta tuuli sisään lokakuun kuulasta ilmaa.

Sitten kuulin tiukemman naputuksen ja koputuksen mikä ei voinut olla patterista. Tuossa koputuksessa oli rytmi, johon patteri ei pysty.

Menin varovasti keittiötä kohti ja kurkkasin hiljaa nurkan takaa keittiöön. Intuitioni tiesi, että siellä on jotain jota ei kannata säikyttää.

Pienen pieni talitintti oli lentänyt avoimesta ikkunasta sisään ja istunut lämmittelemään paahtimeni päälle, jossa olivat jo jäähtyneet aamupiirakkani odottamassa.

Miten olla säikyttämättä pientä, jotta se osaisi lentää takaisin vapauteen avoimesta ikkunasta?

Aloin jutella hiljaa linnulle: "Ole ihan rauhassa, pikkuystävä. Kerro miten osaisin auttaa sinua lentämään ulos?"

Talitintti lensi koputtelemaan paahtimen vieressä olevan rouva Orkidean ruukkua. Jatkoin hiljaa puhelua ja siirryin hieman lähemmäs uutta ystävääni.

Odotin rauhassa ja siirryin jälleen lähemmäs ystävääni. Kunnes talitintti päätti minun olevan riittävän lähellä ja päätti lentää kauemmas käyttäen avointa ikkunaa.

Sellainen aamuvieras kävi minua muistuttamassa intuitiosta; mitä on tietää ennen kuin edes tietää.

---