Ajatuksia muutoksesta painoteemalla

Kun minulta pyydettiin muutosvalmennusta painoteemalla, en osannut kuvitella, miten paljon minulla on opittavaa tästäkin teemasta. 

Oikeastaan innostuin pyynnöstä aivan valtavasti, koska tajusin, että jopa omasta syömishäiriön kokemuksestanikin voi olla hyötyä toisille. Entisenä syömishäiriöisenä kuvittelin tietäväni miten herkästä asiasta on kysymys, mutta vähän tiesin liikkeelle lähtiessäni.

Tiesin kuitenkin tämän teeman olevan tärkeä kuten mitkä tahansa muutkin näkökulmat, joissa lähestymme itseämme ja unelmiamme, toiveitamme sekä tavoitteitamme tässä elämässä.

Vaikka Mielipainoni -mentaalivalmennuksen testiryhmä ei ole vielä edes startannut, niin saamani kysymykset ovat osoittaneet, että painoteeman kautta avautuu paljon enemmän kuin olisin koskaan osannut aavistakaan. 

Kaikki ihmisenä olemisen inhimillinen herkkä kasvu avautuu eteeni. Kaikki se vertailu, arvostelu ja mittaaminen suhteessa toistemme muuttuviin ominaisuuksiin avautuu eteeni. Pelko siitä, ettei tule hyväksytyksi suhteessa toisiin juuri sellaisena kuin on. Ajatus siitä, että pitää olla toisenlainen, erilainen, enemmän tai vähemmän jotain, jotta olisi hyväksytty ja voisi saada elämäänsä sen mitä eniten kaipaa ja toivoo.

Kyllä, minä muistan kuinka tavoittelin asioita elämääni oman painoni kautta. Uskoin, että kun painan x kiloa, niin silloin olen onnellinen. Kaikki se tulee todeksi, mitä olen aina toivonut ja kaivannut. 

Kilolukemat muuttuivat, mutta minusta ei tullutkaan onnellista ja se mitä tavoittelin, niin se tuntui vain lipuvan kauemmaksi luotani. Olin yksinäisempi kuin koskaan. Tunsin olevani täysin erillinen kaikesta ja mikään mitä tein ei vain riittänyt sen saavuttamiseen mitä kaipasin yli kaiken. Mitä lujemmin yritin pitää maailmani kasassa painoni hallinnalla, niin sitä kovemmin pelkäsin kaiken hajoavan altani. 

Yritin lujemmin olla vähemmän ollakseni enemmän ja voimani hupenivat. Aloin syyttää itseäni heikkoudesta ja tein yhä enemmän salaa itseni vähentämistä. Heräsin yöllä salaa tekemään vatsalihaksia, juoksin salaa useampia lenkkejä, jumppasin salaa useampi tunteja. Ennen kaikkea olin salaa syömättä tekemällä valtavat määrät ruokaa. Leivoin ja kokkasin koko sydämestäni muille ja sain nautintoa siitä, että muut söivät sen kaiken ruuan ja minä en. 

Loppujen lopuksi olin oma itseni enää vain salaa ja sellaisessa tilassa eläminen käy jossain vaiheessa sietämättömäksi. Oli tehtävä jotain toisin. Oli oltava olemassa jotain muuta. En tiennyt silloinkaan mitä se olisi, mutta sen tiesin silloinkin mikä oli toimimatonta. 

Olen huomannut, että kaikessa kasvussa ja muutoksessa koittaa tuollainen hetki. Se on eräänlainen läpimurron hetki, josta jokin uusi lähtee aukeaman. Pelkästään tietoisuus siitä, ettei tunnista muuta kuin toimimattoman ja sen varassa astuu kohti tuntematonta. Astuu uuteen tietämättä mitään toimivasta ja astuu silti. 

Omassa elämässäni on ollut useita näitä hetkiä Liisana Ihmemaassa, jolloin on ollut vain pakko seurata valkoista jänistä ja hypätä kaninkoloon löytääkseen sen mitä ei tiennyt menettäneensä, löytääkseen sen mitä ei tiennyt edes etsineensä.

"Love is an untamed force. When we try to control it, it destroys us. When we try to imprison it, it enslaves us. When we try to understand it, it leaves us feeling lost and confused."
~ Paulo Coelho
​
Kiitos teille rakkaat kanssakulkijat, kun pyysitte minua lähestymään muutosta ja kasvua painoteemankin kautta.

---