Aamuisia ajatuksia aiheesta: Kehosi tietää jo sen mitä sinä et

”The yoga poes is not the goal. Becoming flexible is not the goal. Standing on your hands is not the goal. The goal is to create spave where you were once  stuck. To unveil the layers of protection you have built around your heart. To appreciate your body and become aware  of the mind and the noise it creates. To make peace  with who you are. The goal is to love, well… you.”
 
Oli aika jolloin jooga ei kuulunut sanastossani minkään otsikon alle. Nyt kehon kuuntelusta on tullut sanastoni tärkein otsikko. Jooga on yksi tavoista, jolla harjoittelen kehoni kuuntelua ja opettelen hyväksymään sen missä mennään tänään eli tämän hetken parhaan. Jooga, juoksu tai mikä tahansa tapa "liikuttaa kehoa" on tapani  putsata kehoa päivän kokemuksista, tehdä tilaa olemiselle tässä hetkessä, avata tukoksia itsestäni, tehdä tilaa tai ottaa käyttöön sitä tilaa joka on jo olemassa.
 
Olen aina tiennyt sen että minulla on vastuu kehostani, mutta olen ymmärtänyt vastuuni aika erikoisella tavalla aiemmin. Oli aikoja jolloin en todellakaan kuunnellut kehoani. Jos keho kertoi kivuilla tai muilla oireilla niin sitä lujemmin olin siitä kuuntelematta kaikin mahdollisin keinoin. Olin nimennyt tuon kaiken heikkoudeksi. Käsitykseni kehosta oli melko rajoittunut ja pilkottu. Olin nimennyt itseni osat erillisiksi toisistaan ja niiden vertailu oli loputonta. Aina ne olivat liian heikkoja toisiinsa nähden tai heikompia kuin jonkun toisen.
 
Kehostani on tullut paras ja viisain opettajani. Kehoni kertoo miten kasvattaa omaa kapasiteettia, hyödyntää olemassa oleva potentiaalia ja miten kunnioittaa sitä mikä on jo tietoisessa käytössä. Kehoani kuuntelemalla olen oppinut turvallisesti testailemaan uusia äärirajoja, ylittämään kynnyksiä ja tunnustelemaan omaan tahtiini ennestään kokematonta. Kehon kuuntelun kautta olen oppinut myös lepäämään ja kunnioittamaan palautumisvaihetta olennaisena osana kasvuprosessia. Kehoni on avannut minut huomaamaan syklisyyden kaikessa kasvussa. Eli sitä kannattaa kunnioittaa, että kaikella on aikansa ja paikkansa.
 
Kehon avaaminen ja voiman käyttöönotto ei kuitenkaan tapahdu pakottamalla, vaikka kyse on kuitenkin tietoisesta ja tahdonalaisesta työstä. Kasvuun kuuluvat  myös kipuvaiheet, sillä kun jokin on jumissa niin sen avaaminen saattaa sattua. Kun jotakin kohtaa kehosta ei ole käytetty niin se saattaa ensin sattua ennen kuin löytää kosketuksen voimaan ja saa oman voimansa käyttöönsä. Kipua ei pidä säikähtää. Kipu kertoo siitä, että olet vain ottamassa käyttöön jotain sellaista, joka on ollut aiemmin käyttämättä. Arvosta kipuasi, sillä se kertoo, että olet matkalla ja liikkeessä. Kuuntele kipua hellästi, sillä se kertoo myös sen, että millaisella vauhdilla voit edetä omassa kasvuprosessissasi. 

Kaikilla on keho. Kehosi on kanssasi koko ajan. Kehosi odottaa joka hetki, että käännyt sen puoleen ja kuuntelet. Kipu ei todellakaan ole kehosi pääviesti. Kehollasi on lukemattomia tarinoita kerrottavana sinulle miten elää oman itsesi näköistä elämää ja nauttia joka hetkestä parhaalla mahdollisella tavalla. Kehosi rakastaa sinua, joten mitä jos sinäkin rakastaisit.

​Minulta kysyttiin vähän aikaa sitten, että miten ja milloin stressaannun sekä miten se näkyy minussa.
Hämmennyin hieman kysymystä ja en oikein tiennyt mitä vastata. Nyt oivalsin miksi tuo melko tavallinen kysymys hämmensi minua.
 
Stressikin on vain sana ja meillä jokaisella on aivan omat merkityssisällöt sanoille. Ymmärrän nyt, että minun olisi pitänyt kysyä kysyjältä täsmentävä kysymys eli mitä hän tarkoittaa stressillä. Kysymällä olisin luonut lisää merkitystilaa keskusteluumme.
 
Stressi on minulle jännitettä, josta voi tulla minua eteenpäin vievä tai minua kuluttava voimavara.
 
Negatiivisena jännitteenä stressi synnyttää minussa turhaantumisen kokemusta. Koen turhautumista tilanteissa, joissa koen olevan valtavasti mahdollisuuksia, mutta niin paljon pelkoa, että liike jumittuu ja toiminta lähestyy mekaanista menneen kopiointia. Pelko merkitsee minulle vanhaan ja tuttuun takertumista, koska uuden luominen johtaa aina olemassa olevan muutokseen ja johonkin vielä tuntemattomaan.
 
Negatiivisen stressin positiivinen merkitys minulle on se, että turhaantumisen kokemus virittää minut havainnoimaan missä mennään ja sitten virityn äärirajoilleni etsimään ratkaisuja, joilla taas päästään liikkeeseen. Negatiivisen stressin luomat vaikeatkin tunnekokemukset saavat minut kohtaamaan asioita, joita muuten en kohtaisi ja sitä kautta kyvykkyyteni, henkiset lihakseni, kasvavat.
 
Positiivisena jännitteenäkin stressi saa minut vauhtiin ja ylittämään vanhoja äärirajojani. Silloin eteenpäin vievät tunnekokemukset ovat vain erilaisia. Positiivista jännitettä ruokkii innostusvoima, jossa on paljon iloa.
 
Minulle stressi on polaarinen, kaksinapainen, voimavara. Stressin polariteetit, eri puolet, vain kuvaavat saman voimavaran eri puolia. Stressin kuluttavuus ei ole sen negatiivisuudessa tai positiivisuudessa. Stressin, positiivisen tai negatiivisen jännitteen, kuluttavuus on minulle seurausta siitä, etten palaudu stressistä eli ohitan kasvuun tarvittavan lepovaiheen.
 
Innostujana jään joskus kiinni toiminnan jännitteeseen ja silloin jännite alkaa kuluttaa voimavarojani. Jos kokee oman arvonsa ja olemassa olon merkityksensä olevan toiminnan kokemuksessa, niin pitkällä aikajänteellä stressin jännite saattaa kääntyä omaa toimintakykyä vastaan.
 
Stressi, negatiivinen sekä positiivinen, on ihana eteenpäin vievä voimavara. Jännitteen avulla syntyy liikettä, toimintaa ja kasvua, mutta kasvuun tarvitaan myös palautusvaihe, lepo.

Kuten fyysiset lihakset, niin myös henkiset lihakset tarvitsevat palautusta ja lepoa kehittyäkseen. Suurin kasvu tapahtuu yleensä palautus- ja lepovaiheen aikana. Palautus- ja lepovaihe mahdollistaa sen, että ensi kerralla voimme haastaa itsemme suuremmalla teholla, viedä itsemme askeleen edemmäksi vanhoista äärirajoistamme, haastaa olemassa olleen potentiaalimme.

Kun kirjoitan tätä niin kuulen juoksuvalmentajani neuvon, jota minun oli aluksi niin vaikea noudattaa: "Paras tapa valmistautua tekemään ennätys seuraavassa intervallissa on hyödyntää palautusvaihe. Jos juokset koko ajan täydellä teholla, niin sinulta ei löydy paukkuja lisätä tehoja seuraavaan intervalliin. Sinä et juoksu näyttääksesi minulle, että pystyt juoksemaan lujaa. Sinä juokset kehittääksesi itseäsi,  kasvaaksesi juoksijana."