 Pääotsikko: Omasta tilasta käsin toiminta Alaotsikko1: Oman tilan tunnustelu suhteessa itseen, toisiin ja tapahtuvaan Alaotsikko2: Oman kokemuksen tunnustelu ja jakaminen Joskus on sellaisia hetkiä, että nousee vain kysymyksiä ilman vastauksia. Ehkä joskus on hyvä testata millaista on kysyä ilman vastauksia? Ehkä joskus on hyvä tunnustella kuinka usein kysyy ilman vastauksia? Mitä tapahtuu silloin, kun kysyy vastaten? Mitä jos malttaisi odottaa ja antaa kaiken sanoittua uudestaan? Millainen on tila, josta käsin toimin tässä hetkessä?
Voinko hyväksyä tämänkin? Onko tällekin lupa? Sallinko tuonkin? Uskallanko antaa luvan itselleni tunnustella tilassa olevaa? Voinko viipyä hetken kokemuksessa vertailematta sitä johonkin toiseen ja arvottamatta jotakin toista kokemusta vasten? Mitä jos päästän tästä irti hetkeksi? Kuinka joustava tilani voi olla? Kuinka paljon tilaa voin antaa itselleni tunnustella, ihmetellä, viipyillä, hämmästellä? Kuinka paljon on lupaa viipyä hämmennyksessä tai tyhjässä päässä ilman tietämistä? Voinko hyväksyä keskeneräisyyden ihmisenä olemisen, kasvamisen ja oppimisen osana, lajiominaisuutena? Mitä jos keskeneräisyys olisikin taito ja lahja? Mitä jos sanaa keskeneräisyys ei olisi, niin mitä olisi? Millaisia mahdollisuuksia keskeneräisyydessä viipyily avaa? Miksi ja mihin keskeneräisyydestä on kiire pois? Mitä tapahtuu, kun on valmista? Mitä jos sanaa valmis ei olisi, niin mitä olisi? Milloin olen valmis jakamaan omasta tilastani koettua? Miksi haluan jakaa kokemaani? Kuinka paljon minulla on aikaa ja tilaa kokemukseni tunnustelun ja jakamisen välissä? Mikä on kokonaisekologista juuri nyt? Missä kohtaa kulkevat rajani suhteessa tähän, tuohon ja tapahtuvaan? Missä rajani kulkivat ennen? Millaiset rajat toivoisin osaavani piirtää? Mitä jos sanaa rajat ei olisi, niin mitä olisi?  Liisan seikkailut menneen viikon ihmemaassa tiivistyvät kuluvana maanantaina seuraaviin otsikoihin: - Tietoisena olemisen haaste; läsnäolo sille mitä on, olla hereillä. - Keskeneräisyys ja epätäydellisyys; täydellisyyden harhaunen vastakohta, jossa on lupa olla lupa olla, lupa olla x:ää tai olla olematta. Mennyt viikko oli isojen sanojen, käsitteiden ja teemojen viikko. Huomasin altistaneeni itseni kokemuksille, jotka saivat kehoni syvyyksissä todella tapahtumaan ja nostivat tietoisuuteni pintakerroksiin huomattavaksi monen moista. Menneellä viikolla kuuntelin tarinoita tietoisuuden voimasta, siitä miksi kannattaa harjoittaa kykyjään olla tietoisempi ja miten sitä voi harjoitella. Jotenkin tuntui lohdulliselta näkökulmalta, että jokaisella ihmisellä on kyky olla tietoinen omasta kehostaan, kehonsa tuntemuksista ja ajatuksiensa sekä tunteidensa vaikutuksista omaan kehoon sekä toisten kehoihin. Jotenkin tuntui lohdulliselta uskomukselta, että jokainen voi tulla tietoisemmaksi valinnoistaan ja siten lisätä omaa sekä toisten hyvinvointia. Kun kuuntelin tarinoita tietoisuuden kasvattamisesta, niin pohdin sitä, että millaiset asiat estävät itseä olemasta tietoinen, missä tilanteissa haluan tipahtaa unohdukseen, kiireeseen tai johonkin yksittäiseen tunteeseen, ja antaa niiden täyttää kaikki kokemukseni. Pohdin sitä, että miksi jotkin asiat tuntuvat epämiellyttäviltä kohdata ja miksi joistakin kokemuksista, ajatuksista, kehon tuntemuksista ja tunteista haluaa mahdollisemman nopeasti ohi, yli, ali, sivuitse ja eroon. Pohdin sitä, että miten huomata ja herätä siihen, että tietyissä hetkissä haluaa tipahtaa unohdukseen ja uneen, vaikka kiireen tunteen ja tekemisen pakon kautta. Pohdin sitä, että miksi tietyille asioille ja tilanteille ei haluaa altistaa itseään, koska ei pidä miellyttävänä sitä mitä ne asiat ja tilanteet alkavat nostaa omaan tietoisuuteen. Olen huomannut, että kun uskaltaa kysyä itseltään epämiellyttäviä kysymyksiä, niin myös vastaukset alkavat aueta epämiellyttävän nopeasti. Näiden pohdintojen jälkeen löysin itseni kuuntelemassa tarinoita siitä miten keskeneräisyyden voi hyväksyä rauhallisesti ja ilman, että on tarvetta päästä epätäydellisyydestä eroon. Kuulin tarinaa siitä miten sietämällä keskeneräisyyttä tekee tilaa tilanteiden mahdollisuuksien kehittymiselle. Kuulin, että keskeneräisyyden kokemuksen hyväksyminen herkistää ja avaa näköaloja ja mahdollisuuksia kohtaamisiin ja kaikkeen toimintaan, joka tapahtuu ihmisten välisissä suhteissa. Pohdin mistä löytää riittävästi voimaa ja rohkeutta tietoisena olemiseen tai kasvamiseen. Pohdin miten rauhassa kohdata oma keskeneräisyytensä hetkestä toiseen. Pohdin miten hyväksyä sekin hetki, kun kuvitteli tienneensä, ymmärtäneensä, jakaneensa, osanneensa ja siten ihmisenä jotenkin hetken olleensa jossakin perillä. Miten hyväksyä, että tuon harhaisen hetken tarkoitus on herättää unennäkijä unennäöstään huomaamaan, että tällä matkalla ei ole päätepysäkkejä, jotka kertovan perille pääsystä. Tällä elämän matkalla on vain levähdyspaikkoja. Levähdyspaikkoja, jotka tarjoavat mahdollisuuden olla sitä mitä on juuri nyt ja mikä parasta antavat väsyneelle luvan levätä. Pohdin miten vaikeaa onkaan antaa itselleen lupa olla väsynyt. 2/8/2017 "Multitaskaus" ja tulevaisuudessa roikkuminen koukuttaa, mutta kannattaisiko juosta askel kerrallaanRead Now ”I do not have to take this day all at once, but rather, one step, one breath, one moment at time. I am only one person. Things will get done when they get done.” -tinybuddha.com "Multitaskaus" ja tulevaisuudessa roikkuminen koukuttaa, mutta kannattaisiko juosta askel kerrallaan?
Oletko huomannut, että tapahtumat alkavat muuttua ongelmalliseksi siinä hetkessä, kun yrität ratkaista kaiken kerralla; juosta kokonaisen maratonin ensimmäisen juoksuaskeleen aikana? Oletko huomannut, että tapahtumat alkavat tuntua ongelmallisilta, kun fokuksesi tipahtaa pois tapahtuvasta ja kun et ole enää läsnä hetkessä? Tulevaisuus on osa tapahtuvaa nykyisyyttä siten, että tulevaisuus luodaan nyt. Tulevaisuutta luodaan olemalla läsnä sille mitä tapahtuu nyt. Tulevaisuutta luodaan tähän hetken liittyvillä ajatuksilla ja toimimalla tässä hetkessä. Todellisuus on tässä kuluvassa hetkessä. Hyvin vähän saadaan aikaiseksi mitään todellista, jos keskitytään läsnäolemattomaan menneisyyteen tai tulevaisuuteen ja siten ehkä olemattomiin ongelmiin. Usein keskittymällä vielä olemattomaan tulevaisuuteen luodaan vain ongelmallista todellisuutta tähän hetkeen. Matka taittuu tehokkaammin, kun keskittää käytettävissä olevan energian tässä hetkessä otettaviin juoksuaskeliin. Kun keskittyy läsnä olevaan hetkeen siirtämällä fokuksen siihen mikä on nyt mahdollista, niin suhde olevaan muuttuu mahdottomuuksista mahdolliseen ja alkaa tapahtua. Mikä on päivän kunto; millaisella askelvauhdilla ja rytmillä tehdään tämän päivän paras tulos? Elämässä arjen alkemia on asenteissa, suhteissa, fokuksessa ja näkökulmissa. Elämä tapahtuu tässä hetkessä, joten - Tarkasta asenne ja suhtautuminen; mikä on mahdollista ja mikä mahdotonta. Kuluvassa hetkessä kannattaa keskittyä siihen mikä on nyt mahdollista. - Tarkasta fokus; oletko keskittynyt siihen hetkeen missä tapahtuu vain siihen mitä ei ole edes olemassa. Olemattomassa tulevaisuudessa roikkuminen on pääsääntöisesti vain energian tuhlaamista. - Tarkasta näkökulmat itseen, tapahtuvaan ja toisiin ihmisiin, sillä elämä tapahtuu suhteessa siihen mitä on. - Tarkasta miten valitsemasi asenne, suhtautuminen, fokus ja näkökulma vaikuttaa tämän hetken kokemiseen ja siihen mitä toivot tulevaisuudelta. Mitä huomasit? |
