HYVÄKSYVÄ LÄSNÄOLO
- "bad me" -ajattelu

Kuuntelin juoksulenkillä Tara Brachin ajatuksia "bad me" -ajattelusta. Siitä miten odotamme itseltämme koko ajan enemmän, moitimme itseämme monin tavoin, ja vähettelemme itseämme, kun emme saavuta mittojamme arjessa. Siitä miten pelkäämme olevamme riittämättömiä tai syyllisiä muiden silmissä.

Osui jälleen, heräsin taas ja uudestaan huomaaman, miten ja millaisin ajatuksin moitin itseäni arjessa, miten koen riittämättömyyttä monin eri tavoin, miten pelkään ilmaista itseäni, ja miten koen syyllisyyttä, kun pelkään tuottaneeni pettymyksiä, tai huonoa mieltä toisille olemalla oma itseni.

Huomasin ja muistin, miten helposti omat ajatukset itsestä kääntyvät negatiivisiksi, hyvinvointia, energiaa, voimavaroja ja toimintakykyä vähentäviksi. Huomasin, miten ajatukset voivat eristää itseä toisista, ja estää hyviä juttuja tapahtumasta. Kannattaa todellakin ajatella, miten ajattelee.

Juoksin ja annoin "bad me" -ajatuksien tulla kuulluksi. Annoin rauhassa nousta kaiken, minkä tarvitsi tulla huomatuksi, ja katselin ajatuksiani lempeydellä.

Juoksin ja muistelin kaikkia ihmisiä, joiden kanssa koen olevani täysin hyväksytty. Hyväksytty loputtoman keskeneräisenä ja alati epätäydellisenä. Muistelin, miltä se tuntuu.

Kun sisältä kuuluu arka kysymys: "Tarvitseeko kukaan minua? Mitä minulla on annettavaa?"

Lempeys kuiskaa: "Suurin lahja on toisen ihmisen hyväksyvä läsnäolo."

Suurimpaan lahjaan itsellemme, ja toisillemme ei tarvita suorituksia, ja saavutuksia. Jokaisella on annettavaa.

Lempeälle korvalle, hyväksyvälle katseelle, ja läsnä olevalle sydämelle on aina tarvetta.

Hyväksyvällä läsnäololla on aina annettavaa.

Olen saanut monenlaista palautetta elämäni aikana itseni ilmentämisestä. Osa siitä on saanut minut pelkäämään, ja menemään vielä enemmän piiloon. Osa siitä on saanut minut säikähtämään, ja näyttelemään kaikenlaisia näytelmiä, sekä lyhyitä että pitkiä.
 
Lopulta kuitenkin piilossa oleminen, ja oman itse ilmaisun tukahduttaminen, on vienyt sellaiseen kohtaan, missä pelkojen kohtaaminen on ollut ainut tie kohti terveyttä, hyvinvointia.
 
Joskus hetkellinen piilossa oleminen voi olla järkevä tapa suojautua aidosti uhkaavissa tilanteissa. Joskus väliaikainen piiloutuminen voi olla järkevä ratkaisu oman terveyden ja hyvinvoinnin kannalta. 
Piiloon jääminen on kuitenkin askeleita poispäin omasta terveydestä, ja hyvinvoinnin kokemuksesta. Piiloon jääminen on päätös jättää elämättä oman näköinen elämän. Piiloon jääminen on päätös hakea merkityksellisyyden kokemusta ulkoa päin, ja koskaan sitä löytämättä, koska se löytyy aina sisältä päin.
 
Jokainen tietää, miltä tuntuu olla tilanteissa, missä itseilmaisulle ei ole turvallista tilaa. Jokainen tietää, miltä tuntuu olla tilassa, missä "itseilmaisun" nimissä kerrotaan mielipiteitä toisista ja yhden mielipiteistä tehdään totuuksia. Totuus päättyy siinä kohtaa, kun omasta kokemuksesta jakaminen vaihtuu sormella osoittamiseen itsestä pois päin.
 
Jokainen tietää, miten vaikea on kokea hyvinvointia, kun on osoittelevien sormien kohteena, ja miten ei ole enää turvallista tilaa jakaa omasta kokemuksesta.
Tämän kaiken tietäen, jokainen tietää, miten luoda turvallista tilaa itseilmaisulle suhteessa toisiimme, luoda itsen kautta yhteistä terveyttä. 
 
Oma sormi alas, myötätuntoinen katse itseen, omia pelkoja kohti, ja askeleita kohti toimivampaa yhteyttä itseen ja toisin, ja samalla askeleita jostain toimimattomasta tulleeksi poispäin.
 
Toimimattomasta tulleesta nousee lopulta kiitollisuuden kokemus, koska se kaikki toimimaton saatteli kohti jonkin toimivamman valitsemista. Kiitollisuus kulkee usein käsi kädessä anteeksi annon kanssa. Anteeksi antaminen on irti päästämistä, ja vastaanottamista, se on elävä tila, missä hyvinvoinnin kokemus voi virrata vapaasti itsen kautta suhteessa toisiimme. 
 
Itseilmaisu ei ole helppoa kaikissa maastoissa, eikä hetkissä, ja terveyttä onkin ottaa juuri itselleen sopivan kokoisia askeleita, matkata omaan tahtiin, ja hengähtää välillä. Istua hetkeksi oman itsen rannalle ja katsella aavalle. Levätä oman puun juurella, ja kuunnella hiljaisuutta, joka on täynnä metsän ääniä. Olla vain, jotta kuulisi oman sydämen sykkeen kaiken keskellä.
 
Kaikessa hälyssä oman sydämen sykkeen kuuleminen voi tuntua joskus mahdottomalta ajatukselta, mutta mitä jos se olisi mahdollista...

​Ensin voi ehkä olla helpompaa keskittyä huomaamaan oma hengitys. Huomata, että jokin hengittää sinussa, vaikka et tee mitään. Sitten jokin sykähtää.. <3

​Sanoissa on voimaa. Sanojen kautta jokin jo tuttu voi laajentua. Jokin itseä puhutteleva teema voi avautua tuttuna uudesti. 
 
Itseilmaisu ja terveyden kokemus on tässäkin ajassa isosti puhutteleva teema, elämän mittainen teema. 
 
Olen aina ollut sanojen rakastaja, ja miten sanoilla voikaan rakastaa itseä, ja niitä, joita kutsumme toisiksi. Rakkaus on mitä suuremmissa määrin terveyttä, ja hyvinvointia. 
 
Sanoilla voi avata yhteyttä, ja avautua huomaamaan kaikenlaista tervehdyttävää. 
- Huomata, että millaiset sanat vievät kohti terveyden kokemusta, ja mitkä pois päin. 
- Huomata, että miten omat ajatukset sanoittuvat, ja millaisia tunteita ne herättävät, ja millaista oloa, tilaa, vointia, ja terveyden kokemusta ne luovat itselle. 
- Huomata ja muistaa, että millaista olotilaa luot, kannat mukanasi, ja jaat ympärillesi. Sanoissa on kaikenlaista tervehdyttävää ja avaavaa voimaa, myös niillä sanomattomilla sanoilla
 
Joskus uutta avaavat sanat vain tipahtavat eteen huomattavaksi, ja oletkin jo huomaamassa tuttua uudesti. 
 
Itseilmaisun vaikutus terveyden kokemukseen - teema lähti laajenemaan minussa välittömästi, kun näin tänään sanat: "Nähdyksi tulemisen pelko." 
 
Kuinka nähdyksi tulemisen pelko vaikuttaa itseilmaisun kykyyn ja voimaan. Millaisia vaikutuksia terveyden tilaamme onkaan, jos kykymme ilmaista estyy, ja voimamme ehtyy olla suhteessa toisiimme.
 
Kuinka usein pelkäämme tulla nähdyiksi, todella nähdyiksi ilman näytelmiä. Näytelmiä siitä, että millaisia haluaisimme olla, tai millaisina haluaisimme toisten meidät näkevän.
 
Näytelmien taakse verhoamme tosi itsemme, kun pelkäämme ettemme riitä, tai tosi itsen paljastaminen tekee meistä haavoittuvia. 
Näytelmien takana unohdamme, että piilossa haavojen kantaminen ei tee meistä haavoittumattomia. Näytelmien takana olemme piilossa, mutta yhä haavoittuvia.
 
Kuinka tärkeätä onkaan huomata, miten luoda ympärilleen sellaista tilaa, missä jokainen uskaltaa tulla pois piilostaan, ja sitä kautta huomata omat näytelmänsä. 
 
Millaista onkaan astella yhteisessä tilassa turvallisesti, huomata itsestään terveyttä kohti vieviä asioita, ja jakaa huomatusta. Itsestä jakaen luoda lisää yhteistä tilaa toisten turvallisesti huomata itsestään.
 
Nähdyksi tuleminen on lahja; tila, missä jokainen voi lahjoittaa terveyttä toisilleen. 
 
Millaista tilaa tahdon luoda? Mihin suuntaan sanani osoittavat; jaanko itsestäni vai osoittelenko toisia? Onko terveys sisälläsi vai ulkopuolellasi?
 
Sanat ovat vain sanoja. Sanat merkitsevät kaikille jotain erilaista. Sanat voivat olla kuitenkin siltoja toistemme luo ja kohti terveyttä. Sanoilla voidaan myös polttaa siltoja, ja hakea syylliset oman itsen ulkopuolelta. 
 
ps. Kiitos Iina Lempinen, että fb-postauksesi livahti vahingossa julkiseksi, ja minä sain muistaa sanat "nähdyksi tulemisen pelko."

MITEN ITSEILMAISU VAIKUTTAA TERVEYDEN KOKEMUKSEEN?

MITEN VUOROVAIKUTUSSUHTEET vaikuttavat hyvinvoinnin kokemukseen arjessa?

MITEN ILMAISTA OMAA KOKEMUSTA JA NÄKEMYSTÄ ilman vastakkain asettelua, toisten osoittelua, ilman totuuden puhujaksi asettautumista?

MITEN HYVINVOIDA suhteessa erilaisten näkemysten ja tavoitteiden ristiriidassa?
Kuinka monesti sitä huomaakaan, ettei halua aitoa keskustelua, vaan haluaa saman mielisyyttä, jotta asiat sujuisivat oman mielen mukaisesti, ja kulkisivat kohti omia tavoitteita.

Kuinka usein sitä löytääkään itsensä tilanteesta, missä vilpittömästi kuvittelee tekevänsä tilaa jokaisen turvalliselle itseilmaisulle ja yhteiselle eteenpäin vievälle ajatusten vaihdolle. Ja todellisuudessa on tiedostamattaan jo etukäteen päättänyt, miten asiat ovat, ja minne suuntaan asioiden pitäisi edetä omista odotuksista käsin.

Kun usein huomaakaan, että saman mielisyyden tavoittelu onkin tullut tärkeämmäksi kuin näkemysten runsaus, ja yhteinen ilmaisun vapaus. Oma turvallisuuden kokemus, ja oma oikeassa olemisen tarve on suurempi kuin toisen. Keskustelussa, missä yksittäiset näkemykset pyrkivät ylitse muiden, suhteessa tulee alisteinen, ja tilaa ei ole yhteiselle hyvinvoinnin kokemukselle suhteessa toisiimme.

Erilaisuuden ja erimielisyyden arvostaminen on helppoa niin kauan kuin omien ja toisten mielipiteiden eroavuuksien vaikutukset eivät keikuta liikaa omaa arkivenettä.

Miten haastavaa onkaan arvostaa näkemysten ja kokemusten erilaisuutta, kun oma kokemus- ja näkemysmaailma suhteessa olevaan erilaisuuteen ristiriitautuu.

Kuinka iholle ristiriitaisuus tuleekaan siinä vaiheessa, kun erilaisten näkemysten ja tavoitteiden vaikuttavuus kasvaa suhteessa oman hyvän arjen luomiseen, kokemiseen, ja olemiseen.
Terveyden kokemus muodostuu suhteessa itseen, ja suhteessa toisiimme. Terveys on enemmän kuin yksi, se on yhteinen suhde siihen, mitä on.

Muuttuvat olosuhteet luovat hyvinvointia kontrastin voimalla. Muuttuvat olosuhteet tarjoavat ainutlaatuisen tilaisuuden tulla tietoiseksi siitä, millaiset vaikutukset itseilmaisun tavoilla tai turvallisen itseilmaisun kokemuksen puuttumisella on omaan, ja yhteisen terveyden kokemukseen.

Muuttuvat olosuhteet tarjoavat tilaisuuden tulla tietoiseksi:
- Miten kokea hyvinvointia haastavissa olosuhteissa ja ristiriitaisissa tilanteissa, missä näkemykset ja erilaiset totuudet repivät yhteistä terveyden kokemusta.
- Miten epävarmana ja ristiriitojen näkemysmaastossa olla avoin, vastaanottava ja myötätuntoinen.
- Miten kulkea rinnakkain erilaisten näkemysten vastarannoilla.
- Miten luopua omien totuuksien vastarannoista, ja luoda hyvinvoinnin kokemusta ilman vaatimusta saman mielisyydestä.
- Miten luoda yhteistä terveyden kokemusta arjessa jakamatta yhtä yhteistä totuutta.
- Miten huomata kivi omassa kädessä, kun pelkää niiden toisten kivittävän oman totuuden lasiseinät.

Nyt on ’momentum’, hetkien hetki, tiedostaa terveyden käsite laajemmin kuin koskaan, oma ja yhteinen hyvinvointi. Nyt on tilaisuus tutustua ja löytää toimivat itseilmaisu tavat, mitkä edistävät yleistä terveyttä, ja yhteistä hyvinvointia.

Tarvitsee vain muistaa, miten ajattelemme itsestämme, ja toisistamme, kun on hyvä olla, eikä oma terveyden kokemus ole riippuvainen muuttuvista olosuhteista.
​
Mitä jos vain oltaisiin hyviä toisillemme, eikä tällä kertaa tarvitsisi naulita ketään ristille?