Aamuista on tullut täydellisiä. Aina aamut ovat olleet aina erityisiä, mutta nyt ovat täydellisiä. Tai ehkä aamut ovat aina olleetkin täydellisiä, mutta nyt minä tiedän ja tunnen aamujen olevan täydellisiä.
 
Mitä jos elämä onkin ihan kokonaisuudessaan ihanaa?
 
Kun on todella keskittynyt havaitsemaan aamun juuri sellaisena kuin se on niin aamu on aina täydellinen. Kun ei keskity havainnoimaan sitä mitä puuttuu tai mitä ei ole niin kaikkea on täydellisesti. Kun päättää tietoisesti valita toisin, valita ilosta käsin, niin havahtuu aina täydelliseen aamuun. Kaikki tarvittava on tässä, kun päivittää mielensä liikkeet sopusointuun sen kanssa mitä on tässä. Kaikessa toimivassa ja eteenpäin menevässä on kysymys sopusoinnusta.
 
Vaje, puute, tyytymättömyys on mielentila, ei todellinen tila, josta ei voisi halutessaan luopua. Mielentila luodaan ja siksi sen voi luoda yhä uudestaan ja uudestaan.
 
Hämmentävää onkin innokkuutemme kasvattaa mielentiloja, joita emme haluaisi ja jotka eivät edistä toiveidemme toteutumista. Mitä jos tänä aamuna elämä olisikin ihanaa ihan kokonaan? Tarvitsee keskittyä vain havaitsemaan sitä mikä todella tuo iloa ja jonkin ajan kuluttua ilo on kaikkialla.
 
Tällaisen henkilökohtaisen muutospäivityksen jälkeen kehon aistit toimivat kuten ennenkin, mutta nyt niiden kautta koettu elämä ei  enää vääristy egon tarinoiden kautta. Kun luopuu tarinoista itsestään ja totuuksista siitä millaista elämä on ollut tai on, niin aivan uudenlainen tarina alkaa kirjoittaa itseään kauttasi. Tarina siitä, että elämä on ihmeellinen joka hetki ja jokainen uusi aamu on täydellinen, ja se tarvitsee vain herätä näkemään, todella näkemään.
 
Kyse ei ole mystiikasta, vaan tietoisesta tavasta elää, jossa vastuu on kokijalla. Helpointa tapa herätellä itseään tietoiseksi siitä kuka todella on mitä todella tahtoo, on etsiä asioita, joista innostuu. Kun innostuu jostain ja tekee sitä, niin tulee joka hetki taitavammaksi havaitsemaan sitä mitä todella toivoo elämäänsä. Se on kovin yksinkertaista kuten parhaat asiat ovat.

Suuri salaisuus on siinä, että kukaan ei voi tehdä sitä puolestasi. Sinun pitää valita itse ja päättää toimia toisin, toimia uudella tavalla ja seurata innostustasi. Kaikki toteutuva ja tapahtuva on laadultaan juuri sellaista mistä näkökulmasta se on luotu; miksi siis tehdä mitään mistä ei ole innostunut?

Mielentila on nimen omaan mielen tila, ei pysyvä olotila. Mielen tiloja voi ja kannattaa päivittää ottamalla uusia näkökulmia, jotta omat toiveet ja tavoitteet voivat toteutua.

Minun aamuni ovat aina täydellisiä. Haluaisitko sinäkin herätä täydelliseen aamuun? Valinta on sinun. Vastuu on sinun. Sinä olet kokija, ei ole ketään toista kokijaa. Se on ollut aina Sinä.

​Kehotietoisuustaitojen polulla avautuvia uusi askeleita: Valtavasti on liikkeessä ja olemassa oleva sekä koettu on muotoutumassa aivan uudeksi. Kehotietoisuustaidot sanoittuvat kiihtyvässä kehossani ja ymmärrykseni kehotietoisuustaitojen mahdollisuuksista tuntuvat aukeavan rajattomina. Kehossa koettu avautuu hyvää tekeviksi sanoiksi, joiden kautta kukin voi tahollaan muistaa voimansa ja vapauttaa sen omia tavoitteita tukevaksi ajatteluksi sekä toiminnaksi.
 
Juhannusaaton juoksutreeneissä yksi opettajistani kauniisti muistutti siitä, että elämä on kestävyysjuoksulaji. Elämä ei ole kuuri tai harjoitus, joka alkaa tai päättyy kesken elämän. Elämässä menestymisessä on kysymys tietoisesta ja säännöllisestä harjoituksesta niiden asioiden osalta, joita haluaa lisää elämäänsä. Toimintakykyä rakennetaan vain toimimalla siten, että valitsemme kykyämme rakentavia asioita.
 
Oma hyvinvointi rakentuu kehon herkän ja herkeämättömän  kuuntelun kautta. Keho kertoo koko ajan täydellisestä olemisen toteuttamistavasta. Kun oppii kuulemaan kehonsa täydellisen ohjeistuksen niin kaikki eteneminen omissa tavoitteissa tapahtuu sopusointuisesti, kokonaisekologisesti suhteessa kaikkeen. Kaikki vaikuttaa kaikkeen. Kun yksi asiat muuttuu, niin kaikki muuttuu. Keho ei ole jakaantunut henkiseen ja fyysiseen osaan. Keho on kokonaisuus, joka on jatkuvassa liikkeessä suhteessa siihen mitä on. 
 
Kiitollisuus täytti kehoni juoksutreenin aikana, kun oivalsin, että tärkeintä on toimia täydellisesti tähän hetkeen sopivalla tavalla; olla sopusoinnussa sen kanssa mitä on juuri nyt. Jokaisessa hetkessä ei tarvitse juosta maksimivauhdilla. Juoksutreeni ei koostu yhdestä pitkäkestoisesta kiihdytyksestä. Treenin kehittävyys on sen vaihtelevuudessa ja kyvystäni vastata tapahtuvaan joustavasti ja sopusointuisesti.
 
Kehoni lahjoitti minulle jälleen uutta avaavan ja hyvää tekevän näkökulman toimintakykyni kehittämiseen elämän kaikilla osa-alueilla. Tietäminen on olemassa kaikissa meissä, se tarvitsee vain ottaa vastaan ja sallia sen tapahtua oman arjen eri toiminnoissa.

​Lähtökohta: Keskisuven tunnelmia juhannusviikolla mummon kanssa
 
Olen jostain syystä ollut syvästi mummomuisteluissa koko viikon. Pihaistutuksiin tuotiin juuri mummon lempikukat; pelargoniat, petuniat, samettiruusut ja asterit. Lapsena ihmettelin mummon mieltymästä näihin värikkäisiin ja kestäviin kukkiin, koska ne eivät mielestäni tuoksuneet kovin hyvälle. Nyt vasta kykenen näkemään näidenkin kukkien sisältämän kauneuden, eivätkä ne enää edes tuoksu niin pahalle kuin lapsuuden muistoissa.
 
Huomaan tapailevani mummon laulamia kiitosvirsiä - mummo oli kova laulamaan ja vain virsiä ;) Lauloin lapsen innolla mukana ja mummo sanoi: "Tyttö, sinulla on enemmän intoa kuin taitoa." Ehkä mummo oli unohtanut sotavuosien kokemusten jälkeen, että ensin pitää innostua ennen kuin voi tulla taitavaksi. Heläytinpä jopa aamutuimaan ääneen yhden virren verran ja totesin, että nyt olisin jo taitavampi virren veisuussa mummonkin tarkkaan sävelkorvaan. Sydämeni äänen mummo kyllä kuuli aina taitavasti, vaikkei hänen sävelkorvansa ei siihen vielä taittunut laulutaitojeni alkumetreillä.
 
Kun aamulla vaivasin elämäni ensimmäistä ruisleipätaikinaa, ihan juureen tehtyä, niin näin elävästi mummoni leipomassa meille leipää. Mummo leipoi leipää aina koko päivän; leipoi kymmeniä leipiä  itse viljellyistä, puiduista ja jauhetuista jauhoista. Vaivasi käsin taikinan ja paistoi leivinuunissa, jonka oikea lämpötila koestettiin käden kosketuksella.
 
Nyt vasta ymmärrän miksi mummon leivät maistuivat niin taivaallisen hyville: Ne oli tehty toki suurella vaivannäöllä, mutta ennen kaikkea  suurella rakkaudella, joten ne eivät voineet maistua millekään muulle kuin taivaalliselle.
 
Kun vaivasin ensimmäistä pientä ruisleipätaikinaani niin kyynelsilmissä totesin miehelleni, että nyt minäkin teen leipää rakkaudesta kuten mummo. Mietin samalla, että olisinpa vain osannut tarkemmin seurata miten mummo nuo taivaalliset leivät leipoi. Silloin kuulin uudella tavalla mielessäni äsken oivaltamani sanat: ”Ensin pitää innostua, jotta voi tulla taitavaksi.”
 
Jos tekisimme kaiken sen mihin ryhdymme sydämestä ja suuresta rakkaudesta, niin millaista se olisikaan? Mummojen viisaus ja rakkaus yltää yli ajan – onneksi.
 
Kiitos, mummo <3

​Positiivareiden Ajatusten aamiaisen Aamun ajatuksena tarjoiltiin seuraavaa: "Lupaajat lupaavat, onnistujat sitoutuvat."
 
Ja tästä ajatuksesta otan kopin jatkoajatuksella: Lupauksia lunastetaan vähintään kahden eri osapuolen välisessä suhteessa. Sitoumuksessa ei ole enää antajaa tai saajaa, on vain yhteinen, joka yhdistää erillään olleet.
 
Avataan aloitusajatuksia ensin leikkimällä englannin kielen sanojen merkityseroilla:

• Bond = sitoutua tulee sanoista sidos, yhdysside, liitos.
• Promise = luvata tai lupautua jollekin/johonkin.

 
Sama ilmiö on havaittavissa muutososaamisen mallituksissa eli onnistujat ovat sitoutuneet. Silloin kun kun luvataan jotain, niin usein luvataan täyttää jotakin jonkin ulkopuolisen voimasta tai miellyttämiseksi. Lupaus toteutetaan, koska on luvattu, vaikka ei todella haluttaisi tai edes jaksettaisi. Lähdetään lunastamaan jotain ulkoisten tahojen tyydyttämiseksi, vaikka tuskin kyetään kokemaan tyytyväisyyttä itseen.
 
Lupaamalla suostutaan jonkun ulkopuolisen tahtoon, jolle lupaus lunastetaan lukitussa muodossa ja ajassa. Kun lupaus lunastetaan tietyllä lukitulla suorituksen muodolla ja tuottamisella tietyssä lukitussa aikajanan mitalla ja kohdassa, niin lunastajan voimavarat vähenevät, eivätkä täyty. Puhumattakaan siitä, että voimavarat kasvavat. Lunastusten lunastaminen on sitä, että syödään omasta kuormasta, jolloin jaettavissa oleva vähenee kaikille. Uuvutaan, kun on koko ajan vähemmän mistä jakaa ja millä jakaa. Lopulta ei ole enää mitä jakaa.
 
Lupauksien lunastaminen on raskasta ja elämän pituiselle matkalle kohtuuttoman kova toimintamalli. Lunastuksien hinnat eivät kokonaiskuvassa palvele parhaiten ketään ja vähiten lupausten lunastajaa.
 
Sitoutuminen on toisenlainen tarina. Se on tarina tasapainoisesta yhteydestä toisiimme, josta onnistumiset syntyvät. Ja se onkin paljon kiinnostavampi tarina, jos haluaa menestyä omassa elämässään ja elää hyvää elämää, joka on jokaiselle erilainen kuten rakkaus. On aivan eri näkökulma tekemiseen ja sen lopputuloksille, jos lähdetään liikkeelle liitosta ja yhdyssiteestä kuin siitä, että luvataan itsemme jollekin tai lupaudutaan johonkin. Sitoutuminen kertoo siitä mikä yhdistää, eikä siitä mikä pitää erillään. Lupauksissa erillisyydestä saavutetaan yhteys täyttämällä ehdot eli annetut lupaukset. Sitoutumisessa yhteys on olemassa ehdoitta.

Teemana: ​Kehotietoisuus ja toimintakyvyn aktivointi, yhteyden avaus kehoon ja sen kehittäminen.
 
Olen mallittanut paljon onnistuneita muutoksia ja havainnut millaisesta osaamisesta muutoskyvykkyys muodostuu. Muutoskyky on oikeastaan olemassa olevan toimintakykymme aktivointia, joka on ajatus- ja toimintamalliemme päivittämistä. Uskomuksiemme ja käsityksiemme päivittämistä siitä miten asiat ovat ja miten ne vaikuttavat toisiinsa. Loppujen lopuksi tässä kaikessa on kyse kehotietoisuustaidoista eli miten avata yhteys kehoon ja kehittää sitä.
 
Toimintakyky koostuu kahdesta osasta: suorituksesta sekä palautumisesta. Palautuminen on yhtä olennainen osa toimintakykyä kuin itse suoritus. Itse asiassa ne eivät ole toisiaan pois sulkevia, vaan toisensa sisältäviä. Lepoa tapahtuu suorituksen aikana, ennen sitä ja sen jälkeen. Lepo ei ole vaihe, joka seuraa suoritusta, vaan on läsnä koko ajan suorituksen aikaisena vaiheena.
 
Toimintakyky  koostuu henkistä ja fyysisestä osasta, jotka ovat jatkuvassa yhteydessä toisiinsa, eikä toisistaan erillisiä osia. Henkisten lihasten kehittäminen tapahtuu yhteydessä fyysiseen ominaispuoleemme sekä toisinpäin. Samalla kun kehitämme fyysistä toimintakykyämme niin samalla luomme edellytyksiä henkisen toimintakykymme laajenemiselle, ja sama toisinpäin. Tasapaino elämässä muodostuu näiden olemuspuoliemme yhteyden tiedostamisesta.
 
Ajatukset ja uskomukset ovat henkisen toimintakyvyn ruokkimista, mutta samalla myös edellytys fyysisen toimintakykymme kehittymiselle. Henkinen ravintomme on itse valittua, joten tietoisuus omista ajatuksista ja uskomuksista sekä niiden vaikutuksista omaan toimintaan on ensimmäisiä askelia oman toimintakyvyn kehittämisessä. Fyysinen ravinnon eli ruuan vaikutuksien tiedostaminen on yhtä tärkeää kuin henkisen ravinnon. Henkinen ja fyysinen ravinto ovat toimintakykymme rakennuspalikat, joiden osalta valinnat tehdään jokaisessa arjen tilanteessa.
 
Toimintakyvyn kehittämisessä on ennen kaikkea kyse päätöksestä alkaa tietoisesti valita ajatusravintonsa sekä fyysisen ravintonsa omien tavoitteidensa saavuttamiseksi. Hyvä elämä on jokaisen saavutettavissa ja jokaisen hyvä elämän tunnusmerkit on määritettävissä itse. Hyvä elämä voi tarkoittaa ylipäätään energisempää ja nautinnollisempaa yleisarkea kaikissa tilanteissa ja olosuhteissa suhteessa toisiin ihmisiin. Omassa arjessa viihtyminen sisältää kaikki henkilökohtaisen kasvutavoitteet.
 
Kaikki kasvu tapahtuu suhteessa toisiin ihmisiin arjen eri tilanteissa, joten arki on koko ajan tarjoamassa oppimismahdollisuuden, jos me olemme vain tiedostamaan arjen kasvuhaasteet mahdollisuuksina ja kohtaamaan ne. Omien haastavien tilanteiden, olosuhteiden ja ihmissuhteiden kohtaaminen työssä ja vapaa-ajalla ei ole alussa helppoa, mutta liikkeellelähtöpäätöksen jälkeen aukeavat rajoittamattomat kehitysnäkymät. Vaikeinta saattaa olla juuri liikkeellelähtö, koska järki joka perustuu siihen mitä tietää nyt, niin järki voi estää lähtemästä kokeilemaan jotain, joka on vielä tuntematonta ja jonka vaikutuksista ei ole vielä mitään tietoa ennen liikkeelle lähtöä. Elämä on kuitenkin matka ja sen voi vain elää astumalla polulle ja katsomalla minne se vie.
 
Henkilökohtaisen toimintakyvyn aktivointi ja kehittäminen on mahdollista hyvin yksinkertaisin harjoituksin. Kyse on vain päätöksestä lähteä testaamaan jotain uutta ja havainnoimaan mitä tapahtuu. Kyse on avautumisesta jollekin uudelle, kun vielä ei tiedä mitä se oikeastaan on ja mitkä ovat sen vaikutukset. Totuus on kuitenkin se, että haluttu uusi ei aukea vanhalla tavalla. Jos haluaa muutosta, niin on ajateltava sekä toimittava jollain uudella tavalla. Toimintakyvyn aktivoinnilla on paljon erilaisia toivottuja vaikutuksia arkeen; yleisen energiatason kohoaminen, ratkaisukeskeisyyden kehittyminen,  ja ylipäätään erilaisten luovuustaitojen aktivoituminen, jotka lisäävät arkeen helppouden ja sujuvuuden tunnetta kaikkiin tilanteisiin sekä suhteisiin toisiin ihmisiin.

"Logiikan avulla pääset pisteestä A pisteeseen B. Mielikuvituksen avulla pääset kaikkialle."
 
"Hulluus on sitä, että toimimalla aina samalla tavalla odottaa toisenlaista tulosta."
 
-Albert Einstein
 
 Logiikan ja järjen voima on siinä, että sen avulla pystytään toistamaan jo tunnettua todellisuutta. Jos ei ole valpas mielensä voiman kanssa, niin järjen kokemukset ajan saatossa saattavat muuttua uskomuksiksi, joista saattaa syntyä elämässä kaikenkattavia totuuksia. Se on omaehtoista luovuusvoiman ehdyttämistä. Logiikka on loistava työkalu, mutta luovuuden lähteeksi siitä ei yksikseen ole. Logiikka ainoana työkaluna jäykistää toimintaa todellisuudessa, jossa tapahtumaketjut muotoutuvat alati uusina yhdistelminä.
 
Uskomuksilla ja totuuksilla voidaan kopioida elämän valinnat ja tapahtumat päivästä toiseen, jos ollaan vakuuttuneita oman logiikan ylivertaisuudesta menneestä, yli tämän hetken ja tulevaan. Näiden mielen kuvien voimalla voidaan jäykistää tässä hetkessä tapahtuva kopioimalla menneisyyttä tähän hetkeen ja myös betonoida tulevaisuus tunnetuksi. Mielen kuvien voimalla voidaan luoda itselle tapahtuvaan hetkeen eräänlainen todellisuuden tapahtumien virrasta eristävä vankilatorni, jonka ylhäällä olevasta kapeasta ikkunasta ei  aukene laaja näkymä olevaan, eikä siitä kykene näkemään uutta. Mieli on eristänyt itsensä toisten yläpuolelle, erottanut vertaisuudesta ja yhteistyöstä sekä riistänyt näkymät läsnä oleviin äärettömiin mahdollisuuksiin.
 
Tulevaisuuden näkymien tuttuus vahvistaa elämän hallinnan ja kontrollin kokemusta, mutta se rajaa mahdollisuudet sekä saattaa johtaa vajeen näkökulmasta työskentelyyn tässä hetkessä. Silloin sekä  yksityis- että työelämässä toimitaan niukkuuden markkinoilla, jossa kaikkea on liian vähän, olemassa olevaa pitää puolustaa lujasti ja tarvitaan koko ajan jotain enemmän.
 
Muutoksen alku on yleensä ajatuksessa, että haluaa jotain muuta, vaikka ei edes tiedä mitä tuo muu olisi. Kun haluaa kokea toisenlaista todellisuutta, niin mielessä on jo hento ajatus siitä, että jotain toisenlaista voisi olla, vaikkei tiedä mitä se on tai miten sinne voisi päästä. Kun syntyy sisällä kokemus, ettei jaksa enää taistella totuuksiensa puolesta tapahtuvaa vastaan. Havaitsee, että kovasta työstä, älystä ja sisusta huolimatta toiminnan laatu ja tulokset eivät todellisuudessa tyydytä. Saavutetusta saatu tyydytys on kestoltaan koko ajan lyhenevä. Havaitsee, että kaikenlaisen yhteistyön edistämiseksi joudutaan tekemään paljon työtä ja mikään ei suju oikein itsellään tai itsestään.
 
Muutokseen eli uuteen liikkeelle lähtemiseen haastaa jo hentokin tietoisuus tässä hetkessä olevassa toimimattomasta ja herää toivo jostakin toimivammasta todellisuudesta. Kasvun syvä haaste on siinä, että kaikki uusi käynnistyy ja toteutuu sisältäpäin, omien ajatus- ja uskomusmallien päivittämisellä, eikä ulkoisten tekijöiden tai olosuhteiden toimesta. Ulkopuolella olevat muutokset eivät ole kasvun haaste, vaan oma sisäinen asenne ja suhtautuminen ulkopuolella tapahtuvaan.
 
Uusi tuntematon on todellinen todellisuus, joka on kaikkialla läsnä kaiken aikaa. Ensimmäisiä muutosaskelia on tämän oivaltaminen, sitten seuraa päätös liikkeelle lähtemisestä kohti jotain vielä tuntematonta.
 
Tässä vaiheessa viimeistään mieli alkaa pelotella ja vaatii järjen nimissä pidättäytymään vanhoihin tunnettuihin kuvioihin, koska tuntematon saattaa vaarantaa kaiken sen mitä minällä, on jo, mitä minä omistaa ja minkä se jo hallitsee. Mieli haluaa omistaa ja kontrolloida. Mieli ei halua seikkailla ja leikkiä tuntemattomalla, jota se ei vielä omista, eikä voi kontrolloida. Mieli pelkää menneen menettämistä ja vaaran paikka on kontrolloimaton tuntematon tulevaisuus.
 
Mielen kuvien voima on kaksisuuntainen voima, sillä voi jatkaa rakennetun todellisuuden kopioimista ja ylläpitämistä. Mielen kuvien kaksisuuntaisen voiman valjastaminen on tuon valinnan tuoman vallan tiedostamisessa.
 
Mielen vallan toisen puolen käyttöönotto on aina henkilökohtainen valinta, ja mielen kuvien voimalla voi valita mennä myös yli tunnetun todellisuuden ja kohti jotain uutta, vielä tuntematonta. Mielen kuvien voimalla voi päästä mihin vain ja sitä kutsutaan myös unelmoinniksi. Unelma on uusi suunta johonkin uuteen, jolla ei ole vielä tiettyä muotoa. Matka johonkin uuteen voi alkaa vain astumalla polulle ja katsomalla minne se vie.

​"Joskus täytyy tulla vähän hulluksi, jotta voi löytää uutta."
-Lewis Carroll, Liisa Ihmemaassa
 
Välillä täytyy olla vähän "InLove&IhanKahvilla" -mielentilassa, että voi löytää jotain uutta. Löytäminen on oikeastaan sen havaitsemista, joka oli jo olemassa ja sen tiedostamista, että elääkin ihmemaassa, jossa kaikki on ollut koko ajan mahdollista.
 
Kuin Liisa aikoinaan, niin joskus kannattaa lähteä juoksemaan valkoisen kanin perään ja tipahtaa kanin koloon löytääkseen ihmemaan itsestään, toisista ja kaikessa olevasta.
 
Kun jokin uusi on jo saapunut, niin se kulkee kanssasi. Huomaat, ettei enää ole kiire, aikaa on runsaasti - aikaa on loputtomasti ja riittävästi, sillä aikaa ei ole. Kun kauan kaivattu on löytynyt, niin kiireen kokemus haihtuu. Tilan täyttää nautinto matkasta ja  kohtaamisista sekä yhteydestä kaikkeen olevaan.
 
Aikaa ei ole, silloin kun on. Kun on ollut tai tulee olemaan, niin silloin muistelee sitä mitä ei ole ja suunnittelee sitä mitä ei vielä ole - silloin luodaan aika, mutta muutoin aikaa ei ole kuin mielemme kuvituksissa menneestä ja tulevasta.