Omien arvojen linjakkuus tai linjattomuus suhteessa itseen ja sitä kautta yhteiseen
 
Olen pohtinut elämäni arvoja ja sitä miten ne ovat linjassa toisiinsa. Ovatko arvoni pysyviä huolimatta ulkoisista muuttuvista muodoista ja itseni suhteesta niihin? Olenko sisäisesti ehjä, kokonainen ja linjassa itseni kanssa erilaisissa ulkoisissa  tilanteissa,  rooleissa, tapahtumissa ja suhteessa toisiin ihmisin? Vai heiluvatko arvoni suhteessani ulkoiseen? Ovatko sisäiset arvoni edes linjassa keskenään vai olenko sisäisesti mutkalla, enkä vain sisäisen maailmani ulkoisen ilmentämisen suhteen? Miten kaikki tämä vaikuttaa kaikkeen?
 
Kannattavaa oman hyvinvoinnin kannalta voi olla huomata, että

• miten muuttuu/pysyy oma suhde omiin arvoihin ja niiden arjen ilmentymiin, kun jokin ulkoinen asetelma on toinen.
• miten suhtautuu/käyttäytyy sisäisten arvojensa mukaisesti tai vastaisesti erilaisissa suhteissa ulkoiseen
• milloin valitseeko arvojensa mukaisesti ja vastaisesti riippuen tilanteesta, ympäristöstä ja erilaisista rooleista
• miten vaikuttaa omaan ja yhteiseen hyvinvointiin sisäisten arvojen ja ulkoisten valintojen suhde
• miten vaikuttaa omaan ja yhteiseen hyvinvointiin  sisäisten arvojen ristiriitaisuus tilannekohtaisesti, elämänaluekohtaisesti, roolikohtaisesti jne.

Mitä huomaat?
 
Tarkastuskysymyksinä voi käyttää seuraavanlaisia asetelmia:

• Millaisia ovat ydinarvosi ystävyyssuhteissasi ja miten ilmennät niitä käytännössä?
• Millaisia  ovat ydinarvosi parisuhteessa ja miten ilmennät niitä käytännössä?
• Millaisia ovat ydinarvosi työroolissa ja miten ilmennät niitä käytännössä?
• Tukevatko arjen valintasi arvojasi?
• Ovatko sisäiset arvosi pysyviä vai muuttuvia suhteessa ulkoisiin tekijöihin?

Mitä huomaat?
 
Jos ihminen on kokonaisuus ja jos ihmisen elämä on osiensa summa, niin kannattaa huomata millainen elämästä muodostuu, jos omaitse on ristiriidassa osiensa kanssa riippuen omasta suhteesta ulkoiseen.
 
Kannattaa huomata millaisia vaikuttavuuksia itsensä pilkkomisella ja osiensa ristiriitaisuuksilla on

• omaan ja yhteiseen hyvinvointiin
• suhteessa olemiseen toisiin ihmisiin
• sujuvaan vuorovaikutukseen
• joustavaan yhteistyöhön
• toimintakykyyn
• arjessa jaksamiseen
• tunnekäsittelykykyyn
• energia- ja tunnetasapainoon
• tekemisen ja palautumisen vaiheiden tasapainoon
• olemiseen omien ajatustensa, tunteidensa ja kokemustensa kanssa
• unen laatuun
• tavoitteiden saavuttamiseen
• itsetuntoon
• elämästä nauttimiseen
• jne...

Mitä huomaat?
​
​Sisäisten arvojen linjakkuudella tai linjattomuudella voi olla arvaamattomia vaikutuksia, mutta kaikesta voi tulla tietoiseksi, jos niin haluaa. Se riittää, että ensin huomaa. Toinen askel vaatiikin sitten jo tietoista rohkeuden laajentamista.

Luin tarinaa juhlapöydästä, jossa ruokalajeja on runsaasti ottaa kaikille ja josta kukin voi ottaa mitä haluaa, ja niin paljon kuin haluaa.  Tuo metafora elämästä juhlapöytänä  voi avata huomaamaan miten on suhtautunut elämään ja/tai miten suhtautuu elämään kuluvassa hetkessä.  

Näkökulmia elämään on yhtä monta kuin on ihmistä ja kokemusta. Kunkin ihmisen näkökulmat vaihtelevat riippuen tilanteista, rooleista, suhteista, ajasta sekä oman kasvun vaiheesta. Kaikki näkökulmat ja niihin liittyvät kokemukset ovat kuitenkin totta kokijalle tai ovat jossain vaiheessa olleet totuus, joka on muokannut kokijan mielenmaisemaa, tunnemaastoa ja siten toimintaa.

Aina ei ole helppoa huomata ja sitten kun huomaa, niin ei ole helppoa hyväksyä huomattua. Siinä lyhykäisyydessään taitaa olla kuvaus ihmisenä kasvun haasteesta. Siinä on myös muutoksen salaisuus; kaikki lähtee aina itsestä ja tietoiseksi tulemisesta sekä kaiken tiedostetun hyväksymisestä.

Tilan tekeminen uudenlaisille ajatuksille, uskomuksille, kokemuksille ja toiminnalle tapahtuu sisäisen työskentelyn kautta, eikä se muutostyö haastavuudessaan säästele meitä vaikeilta tuntuvilta ajatuksilta, tunteilta, kokemuksilta tai valinnoilta.

Toisin ajattelu, tunteminen, kokeminen ja toimiminen ei tapahdu ulkoapäin. Toki kasvu ja muutos tapahtuvat aina ihmisten välisissä suhteissa, suhteessa maailmassa tapahtuvaan, mutta kasvun suunta on sisältä ulospäin. Maailmankuva luodaan oman sisäisen suhteen ja ulkoiseen suhtautumisen kautta. Kukin luo oman ainutlaatuisen maailmankuvansa tietoisuuden tasonsa kautta;  sen kautta mitä kykenee huomaamaan kussakin tapahtuvassa hetkessä. Ihmisen yksilötason tiedostamisen taso on aina rajallista tai lähes olematonta. Tiedostamisen rajallisuus johtuu yksilöajattelulla luodusta erillisyyden kokemuksesta. Erillisyyden kokemuksen harhassa kaikki oleva ja tapahtuva, sekä todellinen itse, jaetaan loputtomiksi osiksi. Ihmisiän pituisella vaelluksella maailmassa kukin yksilö kutsuu osiaan takaisin maailmalta, jotta yksilö pääsisi vihdoin kotiin.

Oma suhde itseen ja suhtautuminen ulkoiseen luo maailmankuvan ja siihen liittyvän kokemuksellisen ulottuvuuden. Jokainen luo oman maailmansa muodot itse, värittää ne ja kokee ne luomansa pohjalta. Maailmoja on loputtomasti, sillä jokaisen kokijan ainutlaatuinen maailmankuva on todellinen kokijalleen.

Kun jokaisella on sitten oma ainutlaatuinen kuvansa maailmasta ja jokainen kuva maailmasta on totta kokijalleen, niin miten hyväksyä kaikki tämä ja enemmän. Kun on tietoinen siitä, että kaikki koettu on itse luotua. Kun on herännyt huomaamaan, ettei ole ketään toista, vaan on vain oma suhtautuminen itseen, toisiin ja tapahtuvaan.

Mikään ei ole niin helppoa kuin koetun hyväksyminen ja samaan aikaan mikään ei ole niin vaikeaa kuin koetun hyväksyminen. Hyväksyminen ei ole tietämistä siitä mikä on oikein, järkevää tai kannattavaa suhteessa itseen ja ympärillä tapahtuvaan elämään. Hyväksyminen on olemista siinä mitä on. Hyväksyminen on huomaamista. Hyväksyminen on oman haavoittuvaisuuden avaamista ja siten tietoisuuden laajenemista mistä seuraa toisenlaista tietämistä. Tietämistä joka ei perustu olemassa olevan tunnetun eli menneen analysointiin.

Hyväksyminen on eräänlaista astumista tilaan, joka on tyhjennetty tutuista käsitteistä ja määritteistä. Hyväksyminen on vain sana kunnes sitä alkaa elää todeksi, ja se on aina tietoinen valinta. Tietoisia valintoja voi tehdä vain itse valitsemalla arjessa toisin. Tietoisuus ei kasva lukemalla tai tietämällä. Tietoisuuden kokemuksellisuuden maasto ei muodostu tunnetusta, vaan ei tiedetystä tuntemattomasta. Tuntemattomaan maastoon astuminen vaatii aina tietoista rohkeuden laajentamista, sillä silloin on luovuttava kaikesta tunnetusta ja hyväksyttävä aina tuntematon. Se on eräänlaisen luvan antamista sille, että elämä saa tapahtua ehdoitta.

Avoimuuden ja totuudellisuuden haaste muutoksessa
 
Miten helppoa onkaan sanoa olevansa avoin suhteessa toisiin ja totuudellinen oman olemisensa ja ilmaisunsa kanssa. Kuitenkin kun ollaan niissä arkisissa tilanteissa missä tehdään valintoja luoden oma kokonainen elämä, niin miten vaikeaa onkaan valita itselle aidot vaihtoehdot ja miten haastavaa voikaan olla ilmentää todellista itseään.
 
Monet asiat ovat helppoja paperilla, mutta kuinka moni todella rohkenee peloistaan huolimatta näyttää kokonaisen ihmisyytensä ja olla siten haavoittuvaisena yhteydessä toisiin.
 
Miten uskaltaa sanoa EI, kun olisi sosiaalisesti hyväksyttävää, sopivaa ja yleisesti järkevää sanoa KYLLÄ. Miten rohjeta olla oman itsensä puolella ja sanoa KYLLÄ, vaikka ei tiedä miten sen jälkeen asiat järjestyvät tai ovat järjestymättä. Vai onko niin, että tuossa hetkessä aukeaa juuri se tuntematon tulevaisuus josta ei ole osannut edes unelmoida.
 
Suurimmat muutokset eivät tapahdu koskaan ulkoa käsin, vaan itsen sisäisestä muutoksesta suhteessa ulkoiseen. Ainoat todelliset muutosvoimat aukeavat käyttöömme sisältä päin.