Runojen saapuessa, olen valmis

RUNOJEN SAAPUESSA olen valmis... ja aina ne yllättävät minut. Mistä ne tällä kertaa kertoivat? Miksi ne nyt näin kaikuvat? Se on parasta, ettei koskaan voi todella tietää.

OLE VALMIS
 
Ole valmis,
ole hiljaa,
ole vaiti.
 
Sieltä ne tulevat,
täyttävät taivaat,
soivat ja laulavat,
elävät sanat.
 
Ole valmis,
hihku ja huuda,
anna riemusi kantaa.
 
Sieltä ne saapuvat
tulevat taivaat
soivat ja laulavat
elämän ajan.
 
Ole valmis,
kun laulusi kuulet,
joka ääntäsi kantaa.

-Anne Peltonen

--

VIELÄ KUULEN
 
Ajattomuuden tanssissa
aistit avautuvat 
tunnetusta tuntemattomaan.
 
Aistin avautuvat aavat,
jonkin vielä viipyilleissä,
minussa,
muistojen maailmoista
kasatussa kuvassa.
 
Kuvani kuoleva
muistojen myötä,
minuuden rippeet
haalistuneita sanoja
elämäni kirjan
hapertuneilla sivuilla.
 
Vielä kuulen
mustarastaan laulun,
kuin kuvieni kauneimman
kuolinlaulun.

-Anne Peltonen

--
 
SIINÄ SE OLI
 
Siinä se oli,
oli aina ollut.
 
Nyt sen huomaan,
kun olen tässä.
 
Kaiken aikaa tässä,
ei kätkettynä,
vain odottaen.
 
Vihdoin hellitän otteeni,
silmäni suljen,
annan uneni kantaa
kuin kesäisen tuulen,
jonka tunnen, ja jonka kuulen.

-Anne Peltonen
 
 --
 
SATTUUKO SE
 
Sinä kysyit: ”Sattuuko se?”
 
Sattuuko se, 
kun elämä koskettaa.
Sattuuko se,
kun elämä alkaa,
ja lakkaa.
 
Sinä kysyit: ”Mistä sen tietää, milloin elämä alkaa ja lakkaa?”
 
Kun se sattuu, 
ja koskettaa, 
niin elämä alkaa ja lakkaa.

​-Anne Peltonen
​