​Elämä on päättymätön muutospäivitysprosessi. Kuitenkin sitä haastavissa kasvutilanteissa havahtuu siihen, että joidenkin osiensa kohdalta kuvittelee valmistumispäivämääränsä olevan totta.
 
Parhaat oman itsen muutospäivityskohteet eivät ole niitä helpoimpia tilanteita ja usein juuri näissä haastavissa tilanteissa sitä toimii todella vahvalla automaattiohjauksella, joten täytyy olla valpas itsensä kanssa, että saa itsensä kiinni reagoimasta ja selittelemästä itseään oikeaksi.
 
Reagoivaan tapaan toimia kuuluu usein joustamattomuus, ehdottomuus ja valtava määrä selittelyä. Ja nimenomaan itsensä selittelyä oikeaksi.
 
Kun löytää itsensä selittelemässä omien valintojensa oikeutusta niin kannattaa tarkastaa, että mitä yrittää selittämisellä oikeuttaa ja onko jotain mahdollisesti nousemassa pintaan, jota ei haluaisi kohdata, vaan torjua 100-0 -taktiikalla.
 
Selittämisen tarve yleensä kertoo halusta olla kohtaamatta jotain ajatus- ja toimintamallia, jota ei haluaisi muutospäivittää. Selittämisen pyrkimyksenä on myös olla kohtaamatta itselle haastavia tunteita. Joskus saattaa käydä niin, että joillekin tunteille ei ole lupaa tulla koetuksi, joten kielletyt tunnekokemukset on varastoitu kehoon jonnekin syvälle tietoisuuden toiselle puolen. Oman itsen kiellettyjen tunteiden sedimentoituneita tunnekerroksia ei vain haluaisi pöllytellä. Ne kerrokset ovat kuin Pandoran lipas, jonka voimien vapauduttua kokee kontrollin olevan ulottumattomissa ja vapautuneet voimat toimivat kuin itsenäisinä voimina. Kuitenkin pelko häviää vain kohtaamalla pelon lähde.
 
Kun selittelyt on selitelty ja edelleen on tarve selittää oman valintansa oikeutusta niin kannattaa tehdä yksinkertainen tarkastuskysymys itselleen: "Miten rakkaus valitsisi? Mitä rakkaus tekisi nyt?"
 
Tähän vastattuasi huomaat, että selittäminen lakkaa. Kun selitys lakkaa niin huomaat tulleesi rakkauden laidalle ja valinta on sinun.
 
Rakkaus ei valikoi, optimoi tai selittele. Rakkaus ei kohdistu valikoiden.  Rakkaus ei ole sanoja. Rakkaus ei tule todeksi sanoilla, vaan tekojen kautta. Rakkaus on arkisia valintoja, jotka vaikuttavat kaikkeen.  Rakkaus on kaikkialla ja kaikessa, sillä rakkaus on rajaton, ehdoton ja rajaamaton. Rakkaus on aina kohti, ei koskaan pois päin. Rakkaus ei eristä, vaan saattaa yhteen.
 
Rakkaus on totta omassa arjessa valitsemalla kuten rakkaus. Itsensä ja arkensa voi täyttää rakkaudella olemalla itse rakkaus. Omien valintojen selittäminen oikeiksi ei täytä rakkaudella, eikä se johda rakkaudellisiin valintoihin myöskään toisia kohtaan.
 
Joskus muutospäivityksissään ei suoriudu kauniisti ja tyylipisteitä keräten, mutta joskus rakkaudelle avautuminen vaatii hieman nöyryyden ja häpeän kokemusta. Nöyryys on tunne, joka auttaa muistamaan jälleen, että elämässä ei ole valmistumispäivämäärää ja se muistutus on aina täynnä rakkautta.
 
Elämä tarjoaa alati ja ehtymättömästi oman itse muutospäivitysmahdollisuuksia. Elämä itsessään on lupaus väsymättömästä kasvun mahdollisuudesta. Ja jokainen rakkaudellinen valinta avaa oma sisintä enemmän rakkauden kokemiselle ja jakamiselle. Rakkaus laajentaa ja moninkertaistaa koetun hyvän ja sitä kutsutaan siunaukseksi.
 
Joskus haastavissa tilanteissa omaan muutospäivitysmahdollisuuteen havahtuminen voi tapahtua lukemalla jotain omaa sisintä avaavaa. Joskus kirjoitettu sana voi herättää uuteen aamuun kysymällä: "Miten rakkaus valitsisi?"
 
Oman itsen ja elämän muutospäivitysvoima on aina rakkaus, sillä rakkaus on täydellinen ja sisältää aivan kaiken ilman selityksiä.
 
Ovi sisimpään, Eileen Caddy: ”Älä tyydy vain puhumaan uudesta taivaasta ja maasta; on sinun asiasi tuoda se elämääsi toteuttamalla se. Älä puhu rakkaudesta ja rakastamisesta; elä se, niin että jokainen saa nähdä mitä se tarkoittaa. Sanat ilman toimintaa eivät merkitse mitään, ne ovat hyödyttömiä.”

​

Aamusta nousee hento ajatuspolku teemasta kehotietoisuus: sopusointu läsnä olevan ja tapahtuvan kanssa



Keho on ihmeellinen. Syntymän ihmeen jälkeen käynnistyy ihme toisensa perään, jotka eivät ole tahdonalaisia tai tietoisia.
 
Kohdusta poistuttuamme jatkamme kasvuamme hurjaa vauhtia ja solumme uusiutuvat joka hetki.
 
Hengitämme heti synnyttyämme, vaikka emme tiedä miten se tehdään. Opimme kävelemään, vaikka emme tiedä miten se tehdään. Opimme olemaan yhteydessä toisiin ihmisiin, vaikka emme tiedä mitä se on ja miten se tehdään. Opimme  puhumaan, vaikka emme tiedä miten se tehdään.
 
Opimme joka hetki läsnä ollen tapahtuvalla ja sopusoinnussa olevan kanssa, ja emme tiedä mitä se on, miten se tapahtuu ja mitä siitä seuraa.
 
Sitten alkaa tapahtua jotain, jossain vaiheessa alamme tietää ja hakea tarkoituksia sekä syitä. Koemme olevamme oikeassa ja jokin toinen on väärin. Asetamme tavoitteita, alamme kokea erillisyyttä ja vuorovaikutus alkaa olla haasteellista.
 
Alamme kamppailla kehomme kanssa, mielemme kanssa, toistemme kanssa, olosuhteiden ja tavoitteiden kanssa. Mikään ei tapahdu itsestään ja itsellään, vaan kaikki on itsestä, kovasta tahdosta, voimasta ja päättäväisyydestä kiinni.
 
Sopusointu olevan kanssa ja läsnäolo tapahtuvan kanssa on lapsuuden koettu ihme, jolle sokeudumme ja alamme pitää sitä illuusiona.
 
Kumpi on illuusio?
Uusituvatko nyt solumme tahdonalaisesti ja kuka hengittää nyt?

Mitä jos todellinen luontomme, kehon luonne onkin kuin luonto itse; sopusointu läsnä olevan ja tapahtuvan kanssa, jossa kaikki tuntuu tapahtuvan itsellään ja itsestään. Päivä seuraa yötä, vuodenaika toistaan, säät vaihtuvat, aika kuluu, kukka kukkii ja kukka kuolee - kaikki tuo tapahtuu ilman tietämistä tai tahtomista sekä tiedostamme ja tahdostamme riippumatta. 

Mikä on illuusio ja mikä on todellinen luontomme?

”Mustarastaan moninaiset laulut herättivät aamuun ajatuksen: Mitä jos elämä onkin ihanaa ja  täydellistä joka hetki? Mitä jos täydellisyys ja ikuisuus on juuri tässä hetkessä? 
Mitä jos todellisuus onkin juuri nyt, ja tässä? Mitä jos murhe onkin vain menneessä ja huoli tulevaisuudessa?
Mitä jos olisikin nyt, juuri tässä: ottaisin henkilökohtaisen voimani käyttööni ja muuttaisin maailmankäsitystäni? Muutospäivittäisin itseni ja maailmani, ja maailma olisikin täydellinen joka hetki.”

 Muutospäivitys on henkilökohtaisen voiman käyttöönotto, kokonaisvaltainen toimintakyvykkyys kaikissa muutostilanteissa
 
Muutoksissa onnistumisen lähtökohta on oman maailmankuvan muuttamisessa. Onnistuminen tavoitteiden saavuttamisessa ei ole kiinni olosuhteista, tilanteista tai muista ihmisistä.
 
Jos onnistuminen muutoksissa määrittyy sen mukaan miten hyvin maailma sopeutuu ennakkokäsityksiisi onnistumisesta, niin maailma näyttäytyy esteisenä ja rajoitteisena paikkana. Muut ihmiset ovat hankalia, jos he eivät vastaa käsityksiäsi. Tilanteet ja olosuhteet ovat haastavia, jos ne eivät vastaa käsityksiäsi.
 
Epäonnistumisen kokemus syntyy ristiriidasta todellisten tapahtumien ja omien käsitysten välillä. Epäonnistuminen on todellisuutta vain oman mielen tasolla. Jos oma mieli on kovin samaistunut ulkoiseen palautteeseen, niin onnistumisen avaimet eivät ole enää omissa käsissä, vaan avaimet omaan onneen on annettu ulkopuolisten käsiin. Oman elämän muutoksien kokeminen on omissa käsissä.
 
Muutoksissa on onnistuminen on oman henkilökohtaisen voiman käyttöönottamista; ohjautumista sisältäpäin, eikä ulkoapäin. Muutospäivitys voi tapahtua vain tietoisella päätöksellä, että haluaa jotain muuta ja tahtoo toimia toisin, vaikka liikkeelle lähtiessä ei voi tietää miten se edes tehdään ja mitä se tarkoittaa.
 
Oman itsen muutospäivityksen ensimmäinen askel on vaikein askel, sillä uusi löytyy vain tuntemattomasta ja sitä mieli/järki ei pidä turvallisena vaihtoehtona, koska vain tunnettua voi hallita ja kontrolloida. Mieli/järki toimii ja näpertelee tunnetun kanssa ja se haluaa pysyä mukavuusalueellaan.
 
Siksi ensimmäinen askel omaan muutospäivitykseen on vaikein. Kun liikkeelle on lähdetty niin seuraava  askelkin on vain seurausta ensimmäisestä askeleesta. Sen jälkeen on kyse on olemassa olevien kykyjen tietoisesta treenaamisesta, jotta oma henkilökohtainen voima, muutososaaminen ja toimintakyky voimistuu arjen erilaissa tilanteissa.
 
Muutokset alkavat näyttäytyä aivan eri valossa, kun niitä lähestyy kasvun paikkoina ja oppimismahdollisuuksina. Alat havaita enemmän ja keskittyä siihen mitä tapahtuu nyt ja mikä on nyt mahdollista.
 
Mielesi ei ole tottunut tähän. Mielesi on tapojensa orja. Se haluaa entiseen ja tuskissaan yrittää pelotella sinua kokemuksissasi menneen murheista ja viedä sinut tulevaisuuden huoliin, mutta se on vain mielesi, joka pelkää tuntematonta.
 
Sinä voit kertoa mielellesi: "Kuulen kyllä sinut rakas mieleni, mutta ota rauhassa, sillä kaikki on hyvin juuri nyt." Sinä tiedät jo, että tulevaisuus luodaan keskittämällä energia tähän hetkeen ja havainnoimalla sitä mikä on nyt mahdollista.