Hyvinvointi määrittyy suhtautumisesta siihen mitä on tai miten on

Hyvinvointi määrittyy suhtautumisesta siihen mitä on tai miten on

Kun jokin tuntuu muuttuvan ulkopuolella tai ympärillä, niin noissa muutoksen hetkissä elämä tarjoaa tilaisuuden tarkastella omaa suhdetta siihen mitä oli ja miten suhtautuu siihen mitä on nyt. Elämä tarjoaa tilaisuuden tutustua siihen mitä on sisällä päin, ja kuka itse todella on.
 
Elämässä ajan merkitys on siinä, että aika tarjoaa tilan kokea sen miten jokin on muuttunut suhteessa itseen, suhtautumisessa siihen mitä on tai miten on suhteessa siihen mitä on. Aika tarjoaa ensin kokemuksen ja vasta ajan yli tiedon siitä miten suhde on muuttunut siihen mitä oli, on ja tulee olemaan. 
 
Mennyt tarjoaa opit siitä mitä oli ja auttaa suhtautumaan siihen mitä on nyt. Suhde tähän hetkeen muovaa todellisuuden. Tulevaisuus on aina tyhjä ja tuntematon, jota luodaan suhteessa olevaan hetkeen. 
 
Kun menneestä on päästetty irti; surtu, kiitelty, otettu opit mukaan ja hyvästelty, niin kehossa voi olla jonkinlaista pelkoa tulevasta ja jonkinlaista lohduttomuutta siinä tyhjyydestä mikä ei ole vielä täyttynyt uudella. Kuitenkin keho tietää, että luonnossa ei ole tyhjää tilaa. On vain tiloja, tyhjeneviä tai täyttyviä. On vain siirtymiä tyhjästä täydeksi, täydestä tyhjäksi. On ikuinen liike, josta elämä itse koostuu. Jokainen valitsee sen miten kokee liikkeen ja sen erilaiset vaiheet. 
 
Elämän aikajanan tarjoama haaste on siinä, ettei ennakkoon voi tietää mistä on tullut toimimatonta, ja millaiselle uudelle ja toimivalle luodaan tyhjä tila. Joskus menneen asioihin kiintyy, ja irtipäästäminen tutuksi tulleesta voi vaatia paljon erilaisia kokemuksia, jotta sallii itsensä irrottaa menneestä. 
 
Joskus menneen asioihin ja menneessä koettuun samastuu sellaisella voimalla, että siitä tulee  liian iso osa omaa identiteettiä ja siten jopa taakka. Ihmisen identiteetti saattaa muodostua liiaksi ulkoisista asioista, jolloin on riski, että ihminen jää kiinni tilanteisiin missä ajan ratas pyörähtää eteenpäin, kun olisi aika siirtyä seuraavaan elämän vaiheeseen.

Ihminen voi jäädä kiinni kehonsa menneen muotoihin ja kaivata kehonsa jotain tiettyä muotoa tai ominaisuutta, joka liittyy tiettyyn ikävaiheeseen. Ihminen voi jäädä kiinni kehonsa ominaisuuteen, joka on ehkä kokenut muutoksen sairauden tai onnettomuuden myötä.

Ihminen voi jäädä kiinni siihen rooliin minkä ympäristö, perhe tai ystävyys on joskus tarjonnut. Ihminen voi jäädä kiinni siihen rooliin minkä työ tai jokin tekeminen on tarjonnut.

Ihminen voi jäädä kiinni uskomuksiinsa siitä miten asioiden tai elämän kuuluisi sujua, tai millainen itsen pitäisi olla tai millaisia toisten pitäisi olla, jotta ihminen voisi kokea sitä mitä haluaa elämässä kokea esim. turvallisuutta, onnea, kauneutta, runsautta, hyvinvointia, menestystä, merkityksellisyyttä tai rakkautta. 
 
Elämän jatkuva liike, vaiheisuus ja siirtymät  tarjoavat hetkiä missä on mahdollisuus tehdä tietoinen valinta. Jokaisessa muuttuvassa hetkessä ihmisellä on valta ja vapaus valita se miten suhtautuu siihen mitä on. Ihminen ei voi hallita tai kontrolloida sitä mitä elämässä tapahtuu, mutta ihminen voi valita yhä uudestaan sen miten suhtautuu siihen mitä elämä avaa koettavaksi. 
 
Tietoinen valinta vaatii ihmisen kohtaamaan tyhjyyden ja tuntemattoman. Elämä haastaa meidät luottamaan elämän kantokykyyn kerta toisensa jälkeen. Luottamus elämään ei tarkoita pelottomuutta, vaan pelonkin tunteiden kohtaamista kehossa. Luottamus on ennen kaikkea tietoisuutta ilman koetun arvostelua ja vertailua siihen mitä oli tai mitä haluaisi olevan. 
 
Joskus elämän tarjoamat muutokset vievät äärirajoille, joihin ei olisi tohtinut tai tahtonut mennä. Kuitenkin elämän tarjoamat muutokset osoittavat aina miten ihmisen ääret ovat äärettömät. Ihmisenä kasvuun liittyy usein tietynlainen kipu tai epämukavuus, kun elämä saattelee astelemaan sen ulkopuolelle mihin ei olisi uskaltanut tai tahtonut astua. Usein tiedostamatta ajatuksissa ja uskomuksissa on rajat, jotka aiheuttavat pelkoa, ahdistusta ja jopa kärsimystä.

​Kun uskoo maailmansa olevan litteä ja astuu uskomuksiensa reunan yli, niin hetken ennen reunan ylitystä tuntee kauhua kunnes jalka astuu uudelle kohtaa maan kamaraa.