---
​Sain viime yönä unessa paniikkikohtauksen. Pelko purkautuu kehosta. Se on hyvä niin, se on luonnollista, vaikka tuntuu kauhealta. Ehkä nyt lempein tapa itseäni kohtaan, hellintä keholleni. Joskus on hellintä ja helpointa kokea pelko uneni sylissä. Unessa voin antaa pelon vihdoin tulla, ja sitten mennä. Jännite huuhtoutuu kehostani kuin vuorovesi. Kehon vuorovedet liikkuvat, ja se välillä se voi tuntua tsunamilaiselta rajuudessaan, ja kuitenkin sen rajussa voimassa on hellyyden tila. Koettu huuhtoutuu pois, syntyy tyhjää tilaa luoda jotain aivan uutta.
 
Päivänvalossa en pelkää niinkään itse pelkoa, vaan mitä se minulle tekee. Joskus pelko saa sanomaan kyllä, kun pitäisi sanoa ei.  Joskus pelko vie toimintakykyni. Toisaalta pelko pysäyttää minut juuri silloin, kun haluaisin tehdä koko maailman kerralla. Se myös laittaa minut liikkeelle, ja poispäin tilanteista, mihin ei kannata jäädä. Pelko ei helppo kaveri kokea, mutta se on tarpeellinen kaveri. 
 
Mutta pelko saa minut eristäytymään, ja sulkeutumaan myös tilanteissa, missä siihen ei olisi aina todellista tarvetta. Tosin siten pelko on myös tehnyt sisäisestä maailmastani hyvin rikkaan ja rakkaan, siellä on aina runsaasti kaikkea, kaikelle on tilaa, ja aivan kaikki on mahdollista. Sieltä käsin kirjoittaminen on aina turvallista. Siellä ei ole ulkoa asetettuja rajoja, eikä jakoja. Sieltä käsin äärettömyydestä on turvallista jakaa yhteisestä huomatusta. Sisäisen maailma vapaus ei ole riippuvainen tykkäyksistä.
 
Pelon tunteen kasvaessa riittäväksi, se saa minut kääntymään sisään päin. Se saa minut kääntymään suuntaan, missä on aina turvallista. Pelko saattelee siihen tilaan, missä voin palata tasapainoon, linjaan itseni kanssa, jos aiemmin vastukseni on ollut liian kovaa, ja olen jumittunut johonkin ulkoiseen. 
 
Pelon toisella puolella on hellyys itseäni kohtaan. Hellyyden tilasta kykenen jälleen näkemään kaiken kauniin. Kauneuden myös siinä, mikä tuntuu ulkopuolella kovimmalta. Joskus ainut tapa irrottautua kovuuden kokemuksista on pelätä tiensä takaisin kotiin. Jotkut nimittävät sitä voimapaikaksi, ja sinne voi löytää monin tavoin. 
 
On helpompiakin tapoja kuin pelon saattelema tie, on huomattavasti miellyttävämpiä laskeutusmistapoja oman voiman äärelle. Mutta tarvittaessa pelko voi hoitaa hommat lopulta kotiin, laukaista voimalla kehon vuorovedet luonnolliseen liikkeeseensä. Jääräpäisinkin takertuja ja menneen patoaja voi olla huoletta, ja luottaa pelon voiman huolehtivan kehon ja sielun huuhdonnasta.
 
Miksi kirjoitan vaikeista tunteista? Ehkä siksi, että ne vaikeimmat ovat jopa kiellettyjen tunteiden listalla, ja niitä padotaan tarpeettomasti kehoa kuormittamaan. Ehkä siksi, että jonkun on jaettava myös tuntemisen vaikeudesta, jotta jokainen muistaisi tunteiden tuntemisen luonnollisuuden. Jokainen tietää, että jokaisella on tuntemisen taito. Jokainen tietää, että tuntemisen taito lahjoittaa meille kaikki kyvyt käyttöömme, ja mahdollistaa kokonaisvaltaisen hyvinvoinnin. Joskus se tarvitsee vain muistaa. Joskus on helpompaa muistaa, kun joku toinen kertoo siitä, minkä on aina tiennyt.
En tiedä, miksi kehon parhaasta ohjausjärjestelmästä on yritetty tehdä heikkouden merkki. Yksikään vahvasti tunteva ihminen ei voi olla heikko, sillä tunteet ovat niin voimallisia. Tunteiden kokemattomuus ja patoaminen tekee heikoksi ja haavoittuvaksi, eivät tunteet.
 
Tunteiden tunteminen ei ole tunteista vellomista, eikä tunnekokemusten oksentamista toisten päälle. Tunteiden tunteminen ei ole ”suoraa puhetta”, missä lauotaan totuuksina mielipiteitä toisista. Kaikki edellä mainitut ovat oireita, jotka kuvaavat tilanteita, missä vuorovaikutuksessa esille tulevat tunnetaitojen passivoitumisen seuraukset.
 
Se, että oma ilmaisu keskittynyt kertomaan muista. Se, että omia tunteita analysoidaan ulkopuolisten sanojen, ja tekojen kautta. Se, että omista tunteista tehdään riippuvaisia olosuhteista, ja lopputuloksista. Se tekee ihmisestä heikon, ja haavoittuvan. Se saa ihmiset hyökkäämään, ja puolustautumaan, koska oma tasapaino on järkkynyt. Sekin on luonnollista. Joskus oman tasapainon pitää todella järkkyä, että voi löytää tien tasapainon tilaan. Omassa voimassaan oleva ihminen on herkkä voimassaan, eikä ihmisen silloin tarvitse järkyttää toisen voimaa, ollakseen turvassa. 
 
Jokaisen on välillä hyvä olla heikko, ja levätä kehon vuorovesissä voimaantumassa. Jokainen vahva lepää, edes unessa. 
 
 

Oletko miettinyt, miten hyödyntää omien tunteiden tuntemista? Tunteiden tuntemisesta voi hyödyntää erilaisissa ihmissuhteissa, työssä, ja suhteessa omaan hyvinvointinsa. Tunteiden tunteminen on tosin rohkeaa puuhaa, koska silloin olemme myös oman haavoittuvuutemme äärellä. Tietyllä tapaa tunteet vievät aina meidät omien haavojemme äärellä. Parantaminen ja parantuminen on kuitenkin yksinkertaista. Asetut vain omien tunteidesi äärelle, ja kuuntelet sen, mikä haluaa tulla kuulluksi. Usein sen enempää ei tarvita. Kuuntelu on osoitus siitä, että arvostat tunteitasi, ja arvostat kokemuksiasi. Osoitus siitä, että kykenen rakastamaan itseäsi, ja siten myös toisia ihmisiä. 

Kaikki tunteet ovat hyödyllisiä, myös ne vaikeimmat. Alla on kuvausta siitä, miten itse hyödynsin ahdistuksen tunnettani, joka halusi vain tulla huomatuksi ja kuulluksi. Annoin arvoa itselleni, ja otin kehoni viisauden vastaan. Enkä väitä, että se olisi helppoa ahdistuksen tunteen kanssa, mutta lopulta en vain jaksanut enää pyristellä vastaan.
--

Vastakkainasettelun vaikutukset ovat olleet mielessäni, jopa ahdistukseen asti. Olen yrittänyt hyödyntää ahdistuksen tunnetta, ja kirjoittamisen avulla ymmärtää kokemaani, ja mitä voisin siitä oppia. Olen pohtinut, miten haluan jakaa kokemastani ilman, että kuulostan itse "yhden totuuksien opettajilta", jotka saavat minut pelosta ahdistumaan.

Olen aina eniten pelännyt sitä, ettei minulla ole turvallista tilaa olla oma itseni, vapautta turvallisesti ajatella ja ilmaista kokemaani. Joskus pelko on ollut aiheellista, ja toisinaan ei. Kuitenkin kaikki se mikä vaarantaa turvallisen tilani olla sellaisena kuin olen, saa minut kääntymään pois päin.

En usko totuuksiin. Eikä hyvää(kään) tarkoittava uskomus ole  totuus, vain näkökulma siihen mitä on, tai tulkinta siitä mitä on.

Parhaan kykyni mukaan pyrin päivittämään jatkuvasti omia uskomuksiani niin, että ne tukevat omaa hyvinvoinnin kokemustani, ja sitä kautta myös kaikkien ihmisten hyvinvoinnin kokemusta. Minulle terveys on tärkeintä maailmassa, se on arjen hyvinvointia, tasapainon tunnustelua eri olosuhteissa, itsen kanssa linjassa olemista, ja samalla rannalla olemista suhteessa toisiin erilaisten taivaiden alla. Maailma ei ole kaikille samanlainen, se on sellainen, millaisena näemme sen. Se on aina tulkinta. Se on aina kuitenkin kokemus, josta voi jakaa, ja siitä voi kasvaa jotain yhteistä hyvää.
​
SAMALLA RANNALLA, ERI TAIVAAN ALLA

Kun en ole samaa mieltä kanssasi,
jäätkö viereeni samalle rannalle.

Kun et ymmärrä minua,
kuunteletko kuitenkin.

Kun et jaa tunteitani,
tartutko silloinkin käteeni.

Kun näkökulmani eivät miellytä,
kuljetko vielä rinnallani.

Kun maailmani kuvat eivät avaudu,
tahdotko nähdä millaisista paloista ne on koottu.

Kun tahdot,
tartun käteesi,
kuljen vierelläsi,
kurkotan sanojasi kohti,
istun vierellesi samalle rannalle,
jotta tuntisin maailmasi.

​Kun tahdot, samalla rannalla eri taivaan alla.

TUNTEIDEN TUNTEMISEN KAUTTA KOHTI TASAPAINOA 

Yksinkertainen tapaa huoltaa oman kehon tasapainoa, ja siten vaalia kokonaisvaltaista terveyden kokemusta, on sallia tunteiden tunteminen. 
 
Tunteiden tunteminen ei ole omien tunteiden kaatamista toisten niskaan, tai toisten syyttämistä omista tunnekokemuksista. 
 
Tunteiden tunteminen on pysähtymistä omien tunteiden äärelle, ja kehon viestien kuuntelemista. Joskus tunteet voivat värittää nähtäväksesi julman tuntuista tarinaa, mutta yleensä kuulluksi tuleminen tyynnyttää hurjimmatkin tunteet. 
 
Tunteiden tunnustelu oma kehossa ja niiden salliminen tulla tunnetuiksi lisää ”ihan tutkitusti” myös hyvinvointia ympärilläsi. 
 
Näin vihani minulle tänään tarinoi, kun asetuin sen äärelle. Tälläkin kertaa hurja tarina tyyntyi loppua kohti, ja te ”muut” ihmiset säästyitte vihani polttavalta tulelta. 



TOIVEEN UNEN PÄÄTTYESSÄ 
 
Joskus toivon,
etteivät silmäni näkisi
korvani kuulisi
sydämeni tuntisi.
 
Sokeana, kuurona ja kivisydämisenä
keskittyisin olemaan oikeassa,
yhden totuudessani lajittelemaan oikeat ja väärät,
laittamaan ruotuun hyvät ja huonot.
 
Yksinkertaisin, vetäisin viivat suoriksi, 
julistaisin ongelmat loppuun.
 
Kuninkaiden ja kuningattarien tapaan
tietäisin vain yhden tavan,
pientä tai suurta,
aivan sama,
päät poikki.
 
Huutaisin syyllinen, syyllinen, syyllinen
kunnes viimeinenkin syytön uskoisi
syyllisyyteensä.
 
Kolmasti kieltäisin viattomat,
painaisin heidän päihinsä
häpeän kruunut,
merkitsisin, eristäisin,
iskisin maahan
häpeän merkkien
kantajat. 
 
Istuisin tornissani turvassa,
yhdessä totuuteni kanssa, 
seuranani vihalla suojattu
salattu pelko.
Kiroaisin hiljaiset hetket,
kehoni petturuuden,
kieltäisin pimeässäni kaikuvan
syvyyksieni taukoamattoman koputuksen.
 
Vapisin vihassani
turvassa 
vääriltä profeetoilta,
turvaisin vihani 
polttaviin liekkeihin,
missä väärät totuudet 
palaisivat tuhkaksi
jalkojen alle tallattavaksi.
 
Joskus toivon, 
ja toiveen unen päättyessä,
kiitän vihaa, 
matkasta pimeään ja 
pelon rajamaille.
 
Uneni päättyessä,
avaan silmäni, 
kuulen viestin näkevälle
kiitän tuntevaa sydäntäni.
 
 
 
 
 
 

USKOMUSTEN VOIMA JA TERVEYDEN KOKEMUS
 
Mieti millaisista uskomuksista maailmankuvasi muodostuu. Huomaa vievätkö nuo uskomukset sinua kohti sellaista maailmankuvaa, missä haluat elää. Huomaa luovatko uskomuksesi hyvän olon kokemusta kehossasi. Luovatko ne mielenrauhaa sisällesi, ja ympärillesi. Luovatko ne tilaa itsellesi, ja toisille olla. Luovatko uskomuksesi yhteistä, vai erillisyyttä. Luovatko uskomuksesi turvallisuutta, vertaisuutta ja hyväksyntää. Luovatko uskomuksesi sellaista elämää, mitä haluat elää, kokea, ja jakaa. 
 
Huomaatko uskomuksiesi lisäävän ajattelussasi arvostelua, arvotusta, vertailua, tuomintaa; hyvin ja huonosti, väärin ja oikein. Sellaista on poispäin ajattelu siitä, mitä haluat luoda. Erottelukyky on erinomainen kyky, jonka ohjaa valitsemaan sitä, mitä tarvitaan halutun elämän kokemuksen luomiseen. Viisautta on huomata, että jokaisella on tieto omasta parhaastaan, ei toisen. Jokainen tietää, miltä tuntuu, kun ulkoa päin määritetään oman kokemisen rajat, elämisen totuudet, ulkopuoliset oikeat ja väärät. 
 
Ikävä kyllä ympäristömme alkaa jo hyvin varhain määrittämään ja opettamaan meille hyvän ja oikean, vaikka tärkeintä olisi luoda ympäristö, missä jokainen voi turvallisesti löytää tarvitsemansa ohjauksen sisältä päin, eikä ulkoa päin. Elämän kokeminen muodostuu suhteessa toisiimme, mutta elämä tapahtuu meissä, ei meille. Jokainen aikakausi käsittää omat vahvat yhdet totuutensa, joiden järjettömyyttä on helppo hämmästellä yli ajan. Kuitenkin jokaisessa aikakaudessa ihmiset ovat sokeita oman aikansa yhden totuuksille. Sokeina oikeassa olemisen tilaa puolustetaan keinoilla millä tahansa; tuomitaan oikeat ja väärät, jaetaan hyviin ja huonoihin.
 
Uskomukset kertovat tarinaa siitä, millaisena valitsemme nähdä ja kokea maailmaa. Jokaisella on kyky tarkastella omia uskomuksiaan, ja valita uskomuksensa oman maailmankuvansa perustaksi. Joskus uskomukset ovat opittuja, ja joskus opetettuja. Sillä ei sinänsä ole merkitystä, vaan tietoisuudella omista uskomuksista, ja kyvystä tarkastella uskomuksien luomisvoimaa. Tietoisina uskomuksistaan on tilassa, missä on mahdollisuus valita uskomukset, millä haluaa maailmankuvansa rakentaa. Tietoisena uskomuksistaan voi valita uskomukset, millä muovata elämänsä kokemista. 
 
Tietoisuus oman maailmankuvan perustuksista on mahdollisuus ottaa vastuu omasta kokemusmaailmastaan. Se on siirtymä reaktiivisesta elämäntavasta, luovaan elämiseen. Oman hyvän elämän kokemus, sisäinen rauha, hyvinvointi ja terveyden kokemus eivät ole enää toisten käsissä, tai ulkopuolisten tapahtumien armoilla.
 
Terveys on sisäistä tasapainoa suhteessa ulkoiseen. Terveys on enemmän kuin kehon vaihtelevat olosuhteet. Terveys on suhde omaan kehoon, ja se voi olla tasapainoinen, kun se on hyväksyvä. Hyväksyntä lahjoittaa meille tilan, missä on tilaa uudenlaisille ajatuksille, kokemuksille, ja toiminnalle. Hyväksynnän kautta synnytämme uskomuksia, jotka luovat hyvinvointia ja toimintakykyä kaikissa tilanteissa. Myös niissä tilanteissa, kun keho oirehtii tavalla, jota vastustamme, tai pelkäämme. Terveys ei ole kehon oireettomuutta. Terveys on kehon viestin kuuntelua, ja sen huomaamista, millaiset uskomukset lisäävät hyvinvointiamme kuluvassa hetkessä. 
 
Terveys ei fyysistä tai psyykkistä. Terveys on kokonaisvaltaista olemista suhteessa itseen, ja siihen mitä on. Kohonnut verenpaine ja verensokeri, tai ylipaino, eivät ole jotain mitä tapahtuu meille. Se on jotain, joka tapahtuu meissä. Oireita voidaan lievittää ulkopuolelta. Kyky löytää hyvinvoiva suhde kehoon, on sisällä päin. Kiitä kehon oireita, kiitä kehoasi viestin tuojana. Ole kiitollinen, että kuulit viestit. Ole itsellesi hellä, ja kerro itsellesi, että kaikki on hyvin, sillä nyt viestit ovat tulleet kuulluksi. Kuulluksi tuleminen riittää, ja on mahdollista tarkastella suhdetta omaan kehoon, ja mahdollisuus tehdä uudenlaisia valintoja.  
 
Aikakaudessa, missä elämme nyt yhdessä, on runsaasti tarjolla aineksia, minkä kautta on mahdollisuus huomata ja tarkastella omia uskomuksiaan. Tarkastella hellyydellä uskomuksia, jotka vievät kohti kaivattua, ja poispäin toivotusta elämän kokemista suhteessa itseemme, ja toisiimme.
 
Terveyden kokemus ei ole vain yksilön kokemus, vaan yhteisön kanssa luotu tila, missä kaikilla on turvallista olla, kokea, ja elää. Terveys on oma, ja yhteinen, hyvän elämän kokemus. 

SURUN TUNNEVOIMA

Jokainen tunne on voimavara. Tunteen aallonharjalla kokeminen on keskiössä, ja aaltojen laantuessa on turvallista tilaa tarkastella, mitä tunneaallot ovat nostaneet huomattavaksi.

Suru on prosessi, ja jossain vaiheessa voimakkainkin suru taittuu, ja lahjoittaa voimaa kokijalleen. Se ei ole kovaa voimaa, se on vahvaa kaikessa herkkyydessään. Tunteiden kokeminen voi väliaikaisesti heikottaa, mutta lopulta koettu vahvistaa.

Lopulta se tunnevoima, mikä tekee hetkeksi heikoksi, lahjoittaa mahdollisuuden vahvistua kasvussa. Kun tunnemme olevamme heikkoja, olemme tunteen tarjoamassa hetkessä, jolloin olemme valmiimpia päästämään irti jostain, ja vastaanottamaan jotain. Sitä voi kutsua myös kasvun mahdollisuuden hetkeksi, missä mennyt ja tulevat kättelevät tapahtuvassa hetkessä.

Mahdollisuus tuossa hetkessä on valita kovuus ja sulkeutuminen, tai avautuminen ja vahvuus. Joskus ensin on valittava kovuus, joka toisella tapaa murtaa vastusta sisältä päin. Joskus tie avautumiseen ja vahvuuteen kulkee kovuuden vaiheen kautta. Kovuuden vaiheen kautta kulkien on mahdollisuus syvemmin kokea, miltä tuntuu vastustaa, takertua, ja pysyä kiinni. Se ei ole huonompi tie, se on vain erilainen.

Surun tunne on läsnä päättymisissä ja loppumisissa. Jokin muuttuu joksikin toiseksi, ja ihminen vastustaa, ja pelkää. Se on havastumista arjen staattisuuden harhasta, ja sen muistamista, miten elämä on alati virtaava. Kun jälleen huomaa, miten arjen kontrollointiyritykset ovat todellisuudessa aina harhaa. Suru vahvana muistuttaa elämän kontrolloimisen turhuudesta. Arkeaan voi ja kannattaa suunnitella, mutta ei kontrolloida. Kontrollin harhassa helposti tipumme kuoppaa, missä koemme elämän tapahtuvan meille, eikä meissä.

Tuossa kuopassa olemme lamaantuneita, tai vastustamme tuhlaten voimavarojamme. Tuossa kuopassa kykymme voida hyvin, olla toimintakykyisiä ja luoda hyvinvointia vuorovaikutussuhteissa, vähenee hetkellisesti.

Kykymme kokea ja luoda hyvää, ja kokea yhteyttä toisiin hupenevat hetkellisesti kuopassa. Kuopassa on kaikenlaisia voimia, eräänlaisia vastavoimia, jotka opastavat valitsemaan toisin, pois kuopasta. Kuopasta pois työntävistä voimista vahvimpia on yksinäisyyden ja erillisyyden kokemus. Yksinäisyyden ja erillisyyden kokemus auttavat löytämään yhteyden jälleen itseemme, ja sitä kautta tunnistamaan yhteyden toisiimme. Erillisyyden kokemuksen lahja muistuttaa yhteyden kokemuksen merkityksellisyydestä.

Jokainen meistä on käynyt kuopassa. Käynyt kerran, ja toisenkin. Jokainen meistä on vannonut, ettei enää tipu kuoppaan, ja hetken päästä löytänyt itsensä jälleen kuopan pohjalta. Se on tarinaa kasvun prosessista. Tärkein hetki tarinassa on se kohta, missä oivallamme tapahtuneen. Kun todella ymmärrämme, missä olemme, miksi olemme siellä, miten sieltä noustaan, ja mihin suuntaan haluamme jatkaa. Se on kuopan lahja, muistutus kaiken vaiheisuudesta, jonkin on päätyttävä, jotta jokin voi alkaa.
​
Tietoisuus siitä, että jokainen tunne on voima, ja jokainen kokemus on lahja. Tietoisuus siitä, että kuopat ovat osa prosessia. Tietoisuus siitä, että ei ole oikeaa tai väärää tunnetta. Tietoisuus siitä, että ei ole huonoa tai oikeaa kokemusta. Tietoisuus siitä, että kompastuminen mahdollistaa pystyyn nousemisen. Tietoisuus ja yhteys itseen, on sisäinen hyvinvoinnin lähde, runsauden valtakunta, väylä mahdottomuuksien maailmasta mahdollisuuksien maailmaan.

TUNNESÄÄTELYTAIDOT ja ihmisen kokonaisvaltainen hyvinvointi, toimintakyky, kyky nauttia elämästä ja voida hyvin suhteissa kanssaihmisiin erilaisissa tilanteissa, ja olosuhteissa.

Ihmisen keho on viisas, siinä on kaikki tarvittavat ohjaus- ja säätelyjärjestelmät, kuten tunteet. Joskus tuntuu, että ihmiset ovat käsittäneet väärin tunteiden tarkoituksen, ja ovat alkaneet uskoa tunteiden olevan heikkoutta, ja tunteiden ilmentämisestä on tullut vahvuuden vastakohta.

Jos ihminen on oppinut tai opetettu vaientamaan tunteet, tai jopa jostain tunteista on tehty vääriä, kiellettyjä, häpeällisiä tai heikkouden merkkejä, niin sillä on välitön vaikutus ihmisen kokonaisvaltaiseen hyvinvointiin. Jos oman uskomusjärjestelmän peruspilarina on uskomus, että vahvaksi tullaan vaientamalla tunteet, niin ihmisen kokonaisvaltainen hyvinvointi, ja sitä kautta toimintakyky suhteessa kaikkeen heikkenee.

Tunteilla on tarkoituksensa, eivätkä ne ole olemassa ihmisen kiusaksi, vaan hyvinvoinnin ja toimintakyvyn tueksi ja turvaksi. Elämässä ei ole siis tarkoitus päästä tunteista eroon, tai vaientaa niitä. Tunteita ei ole tarkoitus hallita kovalla kädellä. Kehon kokemusten jatkuva kontrollointi on energiaa kuluttavaa puuhaa; akut vajenevat, mutta eivät täyty. Pahimmassa tapauksessa ihmisen tarpeet jäävät täysin huomiotta, ja elämästä tulee pitkä ja raskas suoritus.

Tunnesäätelytaidot ovat vahvasti suhteessa ihmisen hyvän elämän kokemukseen, fyysiseen ja henkiseen toimintakykyyn, sekä vuorovaikutussuhteisiin. Kokonaisvaltainen hyvinvointi ja terveelliset elämäntavat käsittävät paljon enemmän kuin fiksun ravintoympyrän, ja liikuntatottumukset. Tunnetaidot nimenomaan auttavat ihmistä löytämään itselle juuri sopivan levon sekä tekemisen tasapainon. Elämä ei ole staattinen tila, vaan kaikki on kaiken aikaa liikkeessä, ja keho kertoo kaiken aikaa, mitä tarvitaan missäkin suhteessa. Keho varmistaa tunneviesteillään, että ihmisen kaikki tarpeet tulevat täytetyiksi oikea aikaisesti.

Tunnesäätelytaidot tukevat siis hyvinvointia monin erin tavoin. Jos jokin tunne jätetään huomiotta, tai tuohon tunteeseen yhdistetään negatiivisia piirteitä, niin tämän ihmisen viisas itseohjaussysteemi häiriintyy, ja se vaikuttaa ihmisen omaan hyvinvointiin, sekä kaikkiin niihin ihmisiin, joihin ihminen on arjessa yhteydessä. Ihminen ei ole irrallinen tai itsellinen otus ympäröivästä maailmasta, eikä ihmisen kuulu olla irrallaan omasta kehostaan, ja sen tunneohjausjärjestelmästä. Tunteiden kokematta jättäminen, tai niiden ilmaisemattomuus, ei ole elämän tarkoitus, eikä tee kenestäkään vahvaa. Eläimiä seuraamalla voi oppia, miten tärkeää on toimia kehon viisauden mukaisesti, ja miksi kehon tunteiden kuuntelu tekee ihmisestäkin vahvan, ja toimintakykyisen. Kun eläin stressaantuu voimakkaasti, niin se saattaa mm. alkaa täristä voimallisesti, ja poistaa kehon tärinällä syntyneen stressitilan kehosta. Usein kovassa stressissä ihminen vain keskittyy kovempaan suorittamiseen, ja hylkää täysin kehon viestit stressin purkamisen tarpeesta.

Tunnesäätely ei ole siis jatkuvassa tunnemyrkyissä vellomista, ”tunteiden tilittämistä” jokaisella vastaantulevalla, eikä varsinkaan omien tunnekokemusten kaatamisesta toisten ihmisten päälle. Tunteiden vastaanotto ei tarkoita myöskään sitä, että omista tunnekokemuksista syytetään muita, tai että tunteille haetaan syyllisiä itsen ulkopuolelta.

Tunnesäätelytaidot ovat kykyä ottaa tunteita vastaan, ja kuunnella oman kehon viestejä. Ihminen ikään kuin hiljentyy oman kehonsa viisauden äärellä. Kehon viestit eivät ole salaisuuksia, mutta kehon viestien kuunteleminen vaatii hiljaisuudessa kuuntelua ilman mielen jatkuvaa analyysia, tai ulkopuolisten ärsykkeiden syyllistämistä omista kokemuksista.

Joskus tunne voi kertoa jostakin tarpeesta, joka ei ole täyttynyt. Joskus tunne voi kertoa, että jokin valinta tai suunta ei ollut oikea, ja nyt on hetki korjata suuntaa.
​
Parhaimmillaan tunnesäätelytaidot vahvistat ihmisen kykyä nauttia elämän tarjoamasta kokemuksellisuudesta. Tunteiden tarkoitus on ohjata ihmistä tekemään valintoja, jotka tukevat hyvinvointia ja toimintakykyä arjen kaikissa tilanteissa, paikoissa ja suhteissa. Se, että kovettaa itsensä betoniksi työpaikalla, ei lupaa hyvää suhteessa ihmisen omaan hyvinvointiin, toimintakykyyn tai vuorovaikutussuhteisiin.

​TUNTEIDEN HERÄTTÄVÄ VOIMA suhteessa omaan terveyteen, yhteiseen hyvinvointiin ja yhteyden kokemiseen. Hyvän ja merkityksellisen elämän kokemus kaikissa olosuhteissa.
 
Huomaan, että viime aikoina olen säikähtänyt ja jännittänyt montaa asiaa turhaan. Toisaalta säikähdys on saanut minut heräämään, ja jännite on saanut minut toimimaan. Tärkeintä on ollut kuitenkin sen huomaaminen, että kaikki on aina järjestynyt peloistani huolimatta. 
 
Tärkeintä on ollut huomata hennoimpienkin toiveiden toteutuneen yli ajan. Toiveiden toteutumisen reitti ja aikajana ei ole ollut ennalta näkyvä, mutta jokainen hiljaisinkin toive on toteutunut. 
 
Olen kaivannut merkityksellisiä kohtaamisia, missä ihmiset ovat inhimillisessä yhteydessä toisiinsa, ja jakavat omastaan. Se, että se kaikki avautuu menettämisen pelon ja siihen liittyvän suruprosessin kautta, ei olisi ollut valitsemani tie. Kuitenkin jaettu haavoittuvuuden kokemus on silta sydämestä sydämeen.  Viime aikoina olen murehtinut ja surrut montaa asiaa, sekä turhaan että tarpeeseen. Tärkeintä on ollut huomata suruprosessin tarkoitus, surun prosessin tarjoama lahja. Joskus vaaditaan pelkoa ja surua, että kaiken koetun jälkeen sydämen simpukka jälleen avautuu. 
 
Kun koettu elämä saa sulkeutumaan, on merkityksellisten kohtaamisten ja yhteyden kokemus saavuttamattomissa. Kuitenkin sulkeutuminenkin on osa ihmisenä kasvamisen ja sydämen laajenemisen prosessia. Kun oman olemuksen rajat vielä vuotavat, ja oma oleminen on liikaa reagointia ulkoiseen, niin silloin tarvitaan sulkeutumisen tila, missä on aikaa hengähtää, istahtaa itsen äärelle, ja huomata mitä oppeja on tarjolla. Kunnes on jälleen aika jatkaa kasvun matkaa, ja avata itsensä. 
 
Avautuminen on hyväksymistä, irti päästämistä ja sallimista. Se on huomaamista, omasta jakamisesta, ja vastaanottamista. Se on vastuuta omista ajatuksista ja kokemuksista. Se on omien tunteiden huomaamista, ja niiden suhteen tarkastelua omiin ajatuksiin. 
 
Kun uskaltautuu tarkastelemaan omia uskomuksiaan ja arvojaan, jotka ovat oman maailmankuvan perustuksia. Kun rohkenee todella katsella, ja on valmis näkemään, miten ja millaista maailman kokemusta luo itselleen suhteessa toisiin, ja ympäristöönsä. Silloin ymmärtää, että kaikki vertailu, arvotus, ja tuominta eivät vie kohti omaa tai toisten hyvinvointia, ja terveyttä. 
 
Vertailussa, arvotuksessa ja tuominnassa asetamme itsemme vastakkain kaiken kanssa, vastakkain suhteessa siihen mitä on, ja poispäin siitä, minkä osia olemme kaiken aikaa. Kaikki on kaiken aikaa yhteydessä, mutta sitä on vaikea nähdä, jos jokin tunne tai ajatus sulkee silmämme. Sitä on mahdoton kuulla, jos jokin tunne tai ajatus sulkee korvamme. Yhteyttä on mahdoton tuntea, jos kääntyy poispäin omasta kehostaan, ja hylkää tunteensa. Tunteet kertovat, ja antavat kaiken aikaa ohjeita kohti omaa terveyttä, ja yhteistä hyvinvointia. 
 
Tunteiden kokemista ei tarvitse pelätä, vaan kehoon padottujen tunteiden seurauksia. Tunteiden kokeminen ja kohtaaminen omassa kehossa ovat oman terveyden ja yhteishyvinvoinnin peruspilareita. Padotut tunteet syövät omaa terveyttä, ja lopulta kaatuvat hallitsemattomasti toisten päälle, ja vievät perustaa yhteiseltä hyvinvoinnin kokemukselta. 
 
Jokainen tietää, miten helposti padottu tunne helposti purkautuu tuomitsevana ajatuksena, vertailevana katseena ja arvostelevana sanana. Jokainen tietää, miten helposti omat padotut tunteet estävät kuulemasta toisen ihmisen. Estävät näkemästä toisen ihmisenä, ja riistävät yhteyden kokemuksen, jonka kautta elämä luodaan. Elämä tapahtuu yhteydessä itseen ja toisiimme. Ei ole mitään muuta elämää. 
 
Joskus omien tunteiden kohtaaminen ja vastaanottaminen voi tuntua ylivoimaiselta, ja on helpompi syyttää siitä jotain toista ihmistä, itsen ulkopuolista tilannetta, tapahtumaa, ja olosuhteita. Kuitenkin ainut tapa luoda terveyttä, hyvinvointia, hyvää elämää, haluttua elämän kokemusta, on tunteiden ohjauksen kautta oppiminen itsestä suhteessa siihen mitä on. Ainut tapa kokea yhteys, on olla avoin kokemiselle. Kun on vihdoin valmis ottamaan vastuun omien kokemustensa luomisesta, on enemmän turvallista tilaa kasvaa. 
 
Unohdamme joskus, että terveys ei tarkoita tilaa, missä ei ole tietoinen oireista, jotka kertovat oman olemuksen tasapainottomuudesta suhteessa siihen mitä on. 
 
Terveys on tila, missä olemme tietoisia olemuksemme eri puolista, ja suhteisuudesta siihen mitä on. Terveys on tila, missä olemme tietoisia ja yhteydessä siihen mitä on. Tietoisuus on avoinna olemista, viestien kuulemista, ja niiden hyväksyntää. Hyväksyntä ei lajittele ajatuksia vääriin tai oikeisiin. Hyväksyntä ei vertaa tunnetta toiseen. Hyväksyntä ei arvostele kokemusta. Hyväksyntä on huomaamista, ja huomatun sallimista. 
 
Joskus kasvaminen, terveys, hyvinvointi ja merkityksellisen elämän kokeminen edellyttää pois oppimista. Pois oppimista siitä, mikä on oikein ja väärin. Mikä on hyvä ja huono. Sen oppimista, että on kaikenlaista, ja jokainen meistä voi valita itselleen parasta siitä, mitä on. Sen oppimista, että valitsija on minä itse, ei joku toinen. Sen edessä nöyrtymistä, että olosuhteet eivät luo uhria, vaan luoja on aina minä itse. Minä, ja itsen suhde siihen, mitä on.