 Teema: ihmisenä olemisen murtumakohdat ja kasvu suhteessa toisiimme
Marie D. Tiger Mikkonen: "Rikkiraastetut ihmissuhteet ja valo, joka loistaa säröjen läpi, mahdollistaen yhteyden." Valomme, voimamme, todellinen itse, loistaa juuri noista ihmisenä olemisen murtumakohdista. Ihmisenä olemisen ja kasvun murtumakohdissa voimme koskettaa toisiamme ja löytää sen tilan, jossa on turvallista olla yhteydessä toisiimme. Murtumakohtiemme kautta yhteydessä toisiimme syntyy inhimillisen kasvun tila, jossa voimme kasvaa turvallisesti suhteessa toisiimme. Se on yksinkertaista ja kaunista. Se toki vaatii rohkeutta olla se ensimmäinen, joka ottaa askeleen toista kohti ja ojentaa kätensä toiselle ilman tietoa siitä, että onko toinen valmis tarttumaan ojennettuun käteen. Kun ymmärtää, että tärkeintä on ojentaa kätensä ja luottaa siihen, että paras tapahtuu aina, niin kaikki muuttuu. Sinä hetkenä alkaa näkemään kauneuden kaikissa valinnoissa ja joskus se on siinä valinnan hetkessä, ettei toinen tartu ojennettuun käteen, vaan jatkaa toiseen suuntaan. Samassa hetkessä syntyy luottamus siihen, että ojennettuun käteen tarttuu aina oikea ihminen. Runo by Anne Peltonen: Kuinka monesta kohtaa... Kuinka monesta kohtaa pitää murtua, kuinka monesti samasta kohtaa pitää murtua, jotta voi ilman pelkoa näyttää mistä kohtaa valo astui sisään, mistä kohtaa toinen voi astua sisään. Mikä pelkää, mikä murtuu, kun valo astuu sisään; mistä kohtaa alkaa toinen ja mihin itse päättyy. Milloin murtumakohta muuttui mahdollisuudeksi, astua valon sisään; missä kohtaa antajasta tuli saaja missä kohtaa saajasta tuli välittäjä missä kohtaa ne kaikki yhtyivät. Kuinka monesta kohtaa valo voi paistaa sisään, jos se on aina ollut sisällä; missä kohtaa murtuma alkoi loistaa valoa.
http://31.media.tumblr.com/139150afd167f394a27947d1bbfe131b/tumblr_n9vo5lMz5m1tihdbgo3_500.gif
Syystuulet ja Niiskuneiti, nauttimassa syystuulista, muistutti yhdestä muutoskyvyistä tärkeimmistä; miten nauttia muutostuulista ja miten omat muutosvoimat vahvistuvat juuri muutostuulissa.
Syystuulet muistuttavat jatkuvasta muutoksesta. Syystuulet kertovat uudesta vaiheesta luonnon kierrossa. Syystuulet hyvästelevät kiittäen kesän ja valmistavat luontoa vastaanottamaan talven. Syystuulet auttavat hyvästelemään menneen ja tervehtimään tulevaa. Luonnossa kaikki tapahtuu kauniisti ajallansa ilman vastustamista. Kuin itsestään ja itsellään vuodesta toiseen vuodenaika vaihtuu. Luonnossa muutosvoimat liikkuvat luonnollisesti ilman turhia huolia ja murheita siitä miten muutos tällä kertaa tapahtuu ja mikä on sen lopputulos. Yksikään puu ei takerru lehtiinsä syystuulessa ja pelkää menettävänsä lehtensä ikuisiksi ajoiksi. Luonnon kiertoa ja sen kasvun vaiheiden päättymätöntä kehää on helppo pitää itsestään selvyytenä. Muutoksen syklisyyttä ja erilaisten kasvuvaiheiden kauneutta on helppo ihailla luonnossa. Itsen kohdalla asia on toisin. Se mitä ihaillaan luonnon kierrossa ja joka on itsestään selvää, niin itsen kohdalla kaikki on toisin. Luonnonlait eivät koske itseä, sillä sehän olisi liian helppoa. Koko muuta luomakuntaa kyllä, mutta ei itseä. Itse kokee olevansa erillinen, jonka pitää pärjätä yksin muutostuulien kourissa ja pelätä lehtiensä menettämistä syystuulissa. Itse pelkää järjettömästi, että jos näistä lehdistä päästää irti, niin mitä kasvaa tilalle tai mitä jos mitään ei kasva tilalle. Se on melkoinen muutosvoima, kun oppii puun lailla antautumaan syystuulille, päästämään irti vanhasta ja vastaanottamaan uuden. Puun ei tarvitse tietää tulevasta ja silti uusi saapuu aina. Puun ei tarvitse kuluttaa energiaansa murheeseen, huoliin ja vääjäämättömän muutoksen vastustamiseen. Puu vain on ja kaikki muu tapahtuu kuin itsellään ja itsestään, antaen sekä saaden. Luonnon syklisyys kertoo kasvun tarinaa antamisen ja saamisen loppumattomana kiertona. Luonto kertoo liikkeessä olemisen voimasta. Muutos on liikettä, joka saa voimansa liikkeestä. Muutos on kasvua, joka vahvistaa uuteen. Puu ei hallitse luonnon kiertoa, ei suunnittele, analysoi, optimoi, eikä suorita jotain luonnon kierron tapahtumiseksi. Puu sallii sen tapahtua ja hyväksyy osansa, osana loppumatonta kasvukehää. Puu ei mieti, eikä tiedosta muutosta. Puu ei mieti, että nauttiiko se tästä loppumattomasta kierrosta kuten ihminen tekee. Muutos vain tapahtuu luonnossa ja puulle osana luontoa. Puulle muutos on kasvua suhteessa sen ympäristöön ja siinä tapahtuvaan. Se on joustavaa ja vahvistaa puuta uuteen. Ihminen miettii, tiedostaa ja pohtii, että nauttiiko vai ei. Yleensä ihminen ilmoittaa, ettei nauti ja vastustaa kaikkea, joka tapahtuu kuitenkin. Ihminen kantaa murhetta, huolta ja vastustaa vääjäämätöntä kasvua. Kun puu antautuneena kasvun eri vaiheille kerää voimaa, ihminen sen sijaan kuluttaa voimavarojaan ja kykyään nauttia siitä mitä on. Ihminen saattaa, vastustaessaan tapahtuvaa, kadottaa jopa kykynsä nauttia elämästä ja keskittyy sen sijaan pohtimaan, että nauttiiko elämästä vai ei. Sitten ihminen keskittyy pohtimaan sitä, että mistä ei nauti. Ihminen keskittyy kaikella tahdonvoimallaan ja ruokkii juuri sitä, mitä ei haluaisi lisää elämäänsä. Ihminen käyttää kaiken tahdonvoimansa ja keskittyy uudelle avautumisen vastustamiseen. Uupuneena ihminen sitten ihmettelee, että miksi kaikki elämään kaivattu tuntuu pakenevan yhä kauemmaksi, ja lopulta saavuttamattomiin. Ihminen on unohtanut, että takertumalla vanhaan ei ole mahdollista elää nykyhetkestä nauttien. Eikä ole mahdollista saavuttaa sitä joitain uutta, jota kaipaa. Ihmisellä on myös kyky muistaa. Ihminen voi muistaa aivan kaiken, kun todella katsoo puuta ja näkee puun syystuulessa. Ihmiselle muutoksen matkassa oleminen ja kasvun vaiheiden hyväksyminen ei ole aina helppoa, sillä kasvu haastaa meidät kohtaamaan itsestä ne kohdat, jotka ovat meille arimpia ja herkimpiä. Syystuulet haastavat ihmisen päästämään irti vanhasta ja toimimattomasta. Kuitenkin, juuri noissa ihmisen herkimmissä kohdissa, on lupaus kasvusta. Murtumakohdat vanhassa itsessä ovat aina lupaus kaivatusta uudistumisesta ja väylä siihen johonkin uuteen. Lupaus suurimmasta kasvusta on itsen murtumakohdissa. Murtumakohdissa on se potentiaali, joka on vain odottanut huomatuksi tulemista ja vapautumista voimana ihmisen käyttöön.
 Elämä on jatkuvassa liikkeessä ja ihminen sen mukana. Jos arjen kokeminen alkaa puuduttaa, puristaa ja tökkiä, se ei johdu itse arjesta, vaan tarpeesta tehdä päivitystä omien ajatus-, uskomus- ja toimintamallien kanssa. Arki tuntuu tökkivän, jos oma asenne- ja tunneilmasto ei ole linjassa jatkuvan elämän liikkeen kanssa. Arki tuntuu tökkivän, kun omat asenteet sekä valinnat ovat jämähtäneet uriinsa ja jääneet kiinni menneessä koettuun. Maailma ja arki vaikuttaa juuri sellaiselta kuin siihen itse suhtautuu. Kokemus toisista ihmisistä on oman asenneilmaston peilistä näkemistä. Todellisuus maailmasta on aina itse luotua, eikä ehdoton totuus siitä mitä on ja tapahtuu. Arjen tökkiminen on elämän tapa kehottaa valitsemaan jotain toisin ja toimimaan uudella tavalla. Elämä itsessään on jatkuvaa muutosta, jonka luonnollisia ominaisuuksia ovat tapahtumisen virtaavuus, soljuvuus ja joustavuus. Jos oma kokemus suhteessa tapahtuvaan on jotain muuta, niin kannattaa muutospäivittää omaa asennemaisemamaansa ja tunneilmastoaan. Todellisuudessa muutos on ainut todellinen olotila, koska elämä on jatkuvaa liikettä. Kokemus arjen tökkimisestä on itse aiheutettua kitkaa ja vastahankausta, kun omat asenteet, uskomukset ja toiminta vastustaa luonnollista tapahtumien liikettä. Uuden salliminen ja menneen irtipäästäminen ei ole aina vaivatonta, mutta tehtävissä. Omaan muutospäivitykseen herääminen vaatii alussa vain tietoisuuden siitä, että on omassa arjessa on jotain toimimatonta. Muutospäivitykseen liikkeelle lähtiessä ei tarvitse tietää miten toimia toisin. Liikkeessä ollaan jo silloin, kun avaudutaan jonkin toimimattoman tiedostamiselle. Loppu sujuu itsestään, sillä ensimmäisen askeleen jälkeen tarvitsee ottaa toinen askel ja sitten ollaankin jo matkalla johonkin uuteen. Nykytilaansa voi pysähtyä tunnustelemaan uutta avaavien kysymyksien avulla ja tarkastella, että
Jos vastaukset avaavat tiedostamaan kokemusta arjen toimimattomuudesta, omaa muutospäivitystä voi jatkaa tarkastelemalla, että
 Muutosvoimana itse: valinnan voima, suuntautumisen voima, pyrkimyksen voima, keskittymisen voima "We don't have to agree on anything to be kind to one another." Tuntematon Maailmassa tapahtuu kaikenlaista. Maailmassa tapahtuu sekä hyvää että pahaa. Hyvää ja pahaa yhdistää se, että hyvää sekä pahaa tehdään ajatuksin, teoin ja sanoin. Pahaa kohdatessa pahinta voivat olla kuitenkin sanomatta jätetyt hyvät sanat ja tekemättä jätetyt hyvät teot. Pahan edessä hyvillä sanoilla on eniten voimaa, kun ne tulevat todeksi tehtyinä hyvinä tekoina: "Walk your talk and talk your walk." Pahuus ei ole lakannut, eikä hyväksi muuttunut kieltojen voimasta, puhumalla ja tekemällä lisää pahaa. Maailmassa mikään, eikä koskaan, ole muuttunut hyväksi siten, että odotetaan jonkun toisen tekevän jotain, jotta omassa maailmassa kaikki olisi hyvin. Muutos lähtee aina itsestä. Muutos käynnistyy tiedostamalla, että itse ei ole erillinen osa kaikkea maailmassa tapahtuvaa. Sekin on valinta, että odottaa vain jonkun toisen tekevän jotain. Sekin on valinta, että syyttää aina jotakin toista siitä, että mikään ei muutu. Sekin on valinta, että odottaa aina toisten toimivan toisin. Se valinta ei ole kuitenkaan valinta muutosta kohti. Sitten on muutoksen valinnan hetki, jolloin toimitaan itse toisin ja suuntaudutaan kohti hyvää; tehdään se pienin teko, johon pystytään hyvässä. Osoitetaan ystävällisyyttä toisille kaikin ajatuksin, sanoin, teoin ja tavoin. Muutoksen suunta hyvään, alkaa itsestä toisille. Hyvä kasvaa ja valtaa alaa kaikkialla, kun itse alkaa pienin askelin levittää hyvää kaikin tavoin omaan ympäristöönsä. Se on todellinen valinnan hetki, jona päättää keskittyä hyvään; lakkaa tuomitsemasta, lakkaa osoittelemasta syyllisiä ja lakkaa vaatimista muita tekemään jotain ja toimimaan toisin. Muutos on pieniä tekoja, joita tehdään joka päivä, itse. Se mitä ruokkii itsessään, se kasvaa. Se mihin keskittyy, se lisääntyy. Valinnan vapaus sisältää vastuun siitä mitä haluaa luoda ja ravita; hyvää vai pahaa, ystävällisyyttä vai tuomitsemista.  Kuinka monesta kohtaa
pitää murtua, kuinka monesti samasta kohtaa pitää murtua, jotta voi ilman pelkoa näyttää mistä kohtaa valo astui sisään, mistä kohtaa toinen voi astua sisään. Mikä pelkää, mikä murtuu, kun valo astuu sisään; mistä kohtaa alkaa toinen ja mihin itse päättyy. Milloin murtumakohta muuttui mahdollisuudeksi, astua valon sisään; missä kohtaa antajasta tuli saaja missä kohtaa saajasta tuli välittäjä missä kohtaa ne kaikki yhtyivät. Kuinka monesta kohtaa valo voi paistaa sisään, jos se on aina ollut sisällä; missä kohtaa murtuma alkoi loistaa valoa.  Kirjoita itsellesi vastaukset seuraaviin kysymyksiin. Kirjoita se mikä nousee heti mieleen, sillä se on tämän hetken pinnassa oleva tärkeä teema, jonka puoleen kannattaa kääntyä. Kaikki pintaan nouseva on yhtä tärkeää ja hetkessä oleva on aina tärkeintä. Kirjoitettuasi kaikki vastauksesi, lue vastauksesi ja katso mitä huomaat. 1. Mitä haluat saavuttaa? Mikä on juuri nyt tärkein tavoitteesi? Mitä olet saavuttanut, kun olet onnellinen ja voit nauttia elämästäsi? 2. Mitä vaatimuksia x:n saavuttaminen asettaa sinulle? Mitä vaatimuksia asetat toisille saavuttaaksesi x:n? Mitä vaatimuksia asetat ylipäätään elämälle, sen tilanteille ja olosuhteille, saavuttaaksesi x:n? 3. Mitä pyrit vahvistamaan näillä vaatimuksilla itsessäsi ja itsellesi? Mitä tapahtuu, kun kaikki asettamasi ehdot ovat täyttyneet? --- Hengähdä, sillä nyt tapahtuu näkökulman vaihdos. Kaikki vastaukset ovat oikeita. Keskity vain havainnoimaan sitä mitä itsessäsi tapahtuu. 4. Milloin sinä olet riittävä? Milloin toiset ovat riittäviä? Milloin elämä on riittävä? Mitkä ovat uudet ehdot ja vaatimukset? 5. Mitä tapahtuu, jos päästät irti näistä vaatimuksista itsesi, toisten ja elämän suhteen? Mitä tulee tilalle? 6. Mitä tapahtuu, jos tarkastelet itseäsi, tavoitteitasi, toisia ja elämää sallimisen näkökulmasta? Mitä tarvitset saavuttaaksesi tavoitteesi? Mitä tarvitset, jotta voit sallia tarvitsemasi itsellesi ja toisille? Mikä on toisin? --Muista hengittää, sillä kaikkea muuta ilman pysyt elossa. "Onnelliseksi tulee juuri sillä hetkellä, kun pystyy määrittelemään mikä riittää." -Kiinalainen aforismi  9/20/2016 Muutosvoimat: unelmat voimavarana arjen toiminnassa, jota voidaan myös nimittää yrittäjyydeksiRead Now Jututin äsken matkallani kirjastoon nuorta yrittäjää, joka työnsä lomassa jakoi minulle ajatuksia yrittämisestä ja yrittäjyydestä. Olen suurella ihastuksella ja kiinnostuksella seurannut häntä, sillä yrittämistoiminnassa näkyy oman intohimon ja innostuksen todeksi elämisen kauneus. Se koskettaa aina, kun joku toimii siltä pohjalta mikä on itselle totta ja mihin todella uskoo. Kysyin: "Milloin unelma, idea ja ajatus omasta yrityksestä oli syntynyt? Kuulin, että unelma omasta yrityksestä oli syntynyt ensi kerran 10 vuotta sitten, kaksi vuotta sitten unelma alkoi selkeytyä ja osaset löysivät paikkansa. Sitten oli tehtävä päätös, että uskaltaako vai jääkö paikoilleen peläten epäonnistumista. Kysyin: "Mitä epäonnistuminen oikein sitten olisi?" Kuulin seuraavaa: "Siinäpä se. Miten epäonnistuminen oikein voisi olla? Olisiko se sitä, ettei koskaan edes yrittänyt vai sitä, että yritti? Kenelle sitä juttuja tekee itselleen vai toisille? Mitä se sitten on, jos jättää omat unelmansa toteuttamatta sen takia, että miten toiset suhtautuvat siihen mitä tekee?" Melkoinen aamun aloitus muutosvoimien äärellä. Muutos tapahtuu kaikkialla, siihen voi törmätä vaikka matkalla kirjastoon ja sille tarvitsee avata vain silmänsä. Siinä on jotain todella kaunista, lumoavaa ja sisintä säväyttävää, kun saa nähdä ihmisen elävän omasta sisäisestä intohimostaan, ilmentävän arjen olemisessa ja toiminnassa, kaikkea sitä kaikkea sitä mihin uskoo ja mikä itseä innostaa. Upeinta on se, että se on ainutlaatuista, eikä sitä voi kopioida. Kaikki tekemisen ainekset ovat olemassa kaiken aikaa ja ovat kaikkien ulottuvilla. Kuitenkin se, joka antaa muodon tuolle kaikelle olemassa olevalle itsensä kautta ja yhdistelee vanhaa uudella tavoin, tekee siitä aina ainutlaatuisena kopioimatonta.
https://www.facebook.com/veikkaus/videos/10154206778382949/?pnref=story
Veikkauksen Liisa Lilja -videossa ammennetaan runsauden näkökulmasta: mitä voidaan tehdä nyt, kaikkea on runsaasti ja kaikki on mahdollista.
Liisa Lilja kertoo Veikkauksen videolla, että haluaa tulla tunnetuksi Liisana, jonka intohimona on urheilu, eikä eikä yksijalkaisena urheilijana. Liisan sanat muistuttavat siitä, ettei kannata määrittää itseään sen kautta mitä ei ole, vaan sen kautta mitä kaikkea on. Elämästä nauttiminen ei ole koskaan kiinni siitä mikä ei ole läsnä, vaan siitä mikä on läsnä ja miten siihen läsnä olevaan suhtautuu. Elämästä nauttimista ei koskaan estä läsnä oleva, vaan oman itsen läsnä olemattomuus sille mitä todella on. Muutoksen suunnan ratkaisee aina se miten suhtautuu siihen mitä on tässä. Oma suhde olevaan ja tapahtuvaan määrittää sen mikä on mahdollista ja mikä ei. Jos suhtautuu hetkessä olevaan vajeen näkökulmasta, niin kaikki on pois päin halutusta ja toivotusta. Vajeen asenteesta ammentaminen vie tavoitellun kauemmaksi ja lopulta saavuttamattomiin. Vajeen näkökulmassa luodaan toimintakyvyttömyys kaiken sen suhteen, johon muutosta kaivataan. Toimintakyvyn tilaan päästään hyväksymällä se mitä on tässä. Runsauden näkökulma on läsnä kaiken aikaa yhdessä vajeen näkökulman kanssa. Runsaus vain odottaa katseen kääntymistä toiseen kulmaan. Runsaus on todellisuutta, johon tarvitsee vain herätä mielen kokemasta vajeen illuusiosta.  Muutosvoima nro x: irtipäästämisen taito.
Uudelle ei voi aueta, jos pitää vanhasta kiinni. Oletko nähnyt yhdenkään elävän lehtipuun pitävän kiinni menneen kesän lehdistään ja pelkäävän, etteivät uudet lehdet kasvaisi, kun on sen aika. Miksi pelätä muutosta, joka on aina lupaus jostain uudesta, joka tapahtuu vääjäämättä. Kasvua ei tapahdu vain jonkin uuden alussa kuten keväässä. Kasvukausi koostuu aina myös kesästä, syksystä ja talvesta. Kasvuvaiheet ovat erilaisia ja kaikkia niitä tarvitaan.  Muutosvoimat: muutosvoimien lainalaisuudet
Muutosvoimat ovat havaittavissa olevia asioita, jotka voidaan myös nimetä. Muutosvoimat eivät ole näkymättömiä, sala- tai rakettitiedettä, vaan hyvin arkisia ja yksinkertaisia ihmisenä olemisen taitoja suhteessa toisiin ihmisiin. Muutosvoimat voidaan tunnistaa mm. liikkeessä olemisen, voimaantumisen, merkityksellisyyden kokemisen ja yhteisyyden kokemuksen kautta. Muutosvoimien tunnistamiseen ei tarvita tietoa, sillä kyse on suurelta osin sen muistamisesta, mikä tiedetään jo. Kyse on enemmänkin eräänlaisen kokemuksellisen ja läsnäolon tilan sallimisesta, silloin menneisyys ei estä havaitsemasta nyt hetkessä olevaa ja tapahtuvaa. Muutosvoimien tunnistaminen voi tapahtua myös jumittuneisuuden tilan kautta, sillä myös jumittunut tilanne muistuttaa siitä, mitä on ja mitä ei ole muutoksen tilassa. Jumittuneisuuden tila on rajallisten mahdollisuuksien tai mahdottomuuksien tila, jossa vallitsee aina jonkin tarvittavan vaje. Muutoksen tila on rajattomien ja äärettömien mahdollisuuksien tila, jossa kaikkea on runsaasti ja yltäkylläisesti. Muutoksen tilassa luodaan uskomuksella, että läsnä olevassa hetkessä on kaikki tarvittava parhaan mahdollisen tapahtumiseen ja luomiseen. Muutoksen tila voima tulee hyväksymisen tilasta, jossa ei-tietämisen kautta ja luottamisen kautta saadaan toimintakyky, keskitytään siihen mitä on nyt tehtävissä ja ammennetaan siitä mitä on nyt. Heti kun horjahdetaan pois luottamuksesta siihen, että kaikki tarvittava parhaan luomiseen on läsnä, niin tipahdetaan vajeajattelun tilaan, jossa menetetään toimintakyky. Vajeajattelussa keskitytään sen analysointiin mitä on ollut, mitä ei ole nyt ja mitä ei ole saatavilla, siksi ei ole tilaa ja mahdollisuutta uudelle. Vajeajattelussa on paljon menneen ja jo koetun pohjalta tietämistä ja sen tunnetun ympärillä tekemistä, mutta hyvin vähän todellista ja eteenpäin vievää toimintaa. Vajeajattelu sammuttaa kyvyn nähdä aiemmin tuntemattoman ja luomaan siitä. Kuitenkin tuo itselle aiemmin tuntematon on koko ajan läsnä ja jopa havaittavissa. Kuitenkin muutos tapahtuu kaiken aikaa, vaikka tietoisuutta siitä ei olisi ja olisi kokemus vain jumittuneisuudesta. Todellisuudessa jumittuneisuus on enemmänkin kokemus, jonka on itse luotu väliaikainen tila jatkuvassa muutoksessa. Muutoksessa onkin oikeastaan kyse siitä, että syntyy tietoisuus omasta tilasta suhteessa jatkuvaan muutoksen tilaan. Muutos on lakkaamaton tapahtumisen virta, jossa mukana olo ei vaadi tietoisuutta, mutta se helpottaa oman elämän tavoitteiden saavuttamista ja elämän ilon kokemista. Tietoisuus on ensimmäisiä askeleita omaan hyvinvointiin ja tasapainoiseen elämän kokemiseen. Muutosvoimien esiin kutsumisessa ja vapauttamisessa on kuitenkin eräänlaisia lainalaisuuksia, joita ei voi ohittaa. Muutosvoimat ovat sisäpuolella, eivät ulkopuolella. Ensin täytyy antaa itselle lupa siihen mitä voi sallia muille. Ensin täytyy itse tehdä sitä mitä odottaa muilta. Muutoksen voimien vapauttamisessa on yksi ehdoton totuus: Muutos tapahtuu vain oman itsen kautta ja suhteessa toisiin ihmisiin. Mutta ei toisten kautta ja suhteessa vain itseen. Muutosvoimien pelikentillä kentän laidalla huutelu ei ole elämän peliin osallistumista, vaikka tarkoitus olisi hyvä. Tie muutokseen ei rakennu hyvillä aikeilla, vaan itsensä likoon laittamisella ja peliin osallistumalla. Ainut tapa oppia on pelata. Ainut tapa kokea on pelata. Ainut tapa osallistua on näyttää taitonsa, jotta ne vapautuvat yhteiseen peliin. Ainut tapa tulla taitavaksi on pelata. |
