Ensilumi toi mukanaan tarinan…

PIILOTETTU ITSE

Älä pelkää herkkyyttä,
antaudu sille mitä heikkoudeksi luulit,
sieltä voit voimasi löytää.

Älä taistele häpeää vastaan,
ahdistus kohtaa,
voit kotisi löytää.

Älä pelkää,
surunkin salli astua sisään,
avata ovi
syvälle sydämeen
piilotetulle.

Käänny kohti
elämän virtaa,
avaa
syvälle sydämeesi
piilotettu.
​

​Ilo on vastaanottaa runoja elämän mittaisesta rakkaudesta.

Tällaisen runolahjan sain... matkalla jonnekin jostakin.

​MITÄ TARVITAAN, JOTTA VOI ELÄÄ NAUTTIEN TÄSTÄ HETKESTÄ?
 
Dalai Lama: ”Ihminen uhraa terveytensä, jotta saisi rahaa. Sitten hän uhraa rahaa, jotta saisi terveytensä takaisin. Sitten hän on niin huolissaan tulevaisuudesta, ettei nauti tästä hetkestä. Minkä seurauksena hän ei elä tässä hetkessä, eikä tulevaisuudessa: Hän elää ikään kuin hän ei koskaan kuolisi. Sitten hän kuolee. Eikä oikeastaan koskaan edes elänyt.”
 
Ehkä välillä kannattaa käyttää hetki aikaa sen miettimiseen, että mitä on itselle hyvä elämä ja kenen elämää oikeastaan elää tai elääkö todella.
 
Ehkä välillä kannattaa pohtia mihin ja keneen käyttää aikaansa, jos ei ole aikaa itselle ja kiireen tuntu on kehossa vakituinen vieras; kenen kiireestä on kysymys ja kuka on tuo vieras, jonka puolesta antaa aikansa käyttöön.
 
Ehkä välillä kannattaa tunnustella, että onko itsestä tullut oman elämän alivuokralainen.
 
Ehkä välillä kannattaa hetkeksi pysähtyä, hengittää ja tunnustella miten elämän kokee itsessään.

​Statuspäivitys: UNELMAT ELÄVÄT ja nyt tuntuu todella hyvältä!
 
Kiitos, Eriika Rieppo, että lähdit rohkeasti mukaan kokeilemaan uudenlaista tapaa kirjoittaa blogia.
 
Muutosblogi jatkaa ikiaikaisen tarinan kerronnan perinnettä ja nuotiopiirin voimat ovat läsnä tänäänkin, digiversiona.
 
Pappani aikanaan opetti minulle ikiaikaista tarinan kerronnan  perinnettä. Yksi aloittaa tarinan, toinen jatkaa ja sitten seuraava. Tarina alkaa elää. Tarina kasvaa ja siitä tulee yhtä suurempi. Tarinan voimistuessa, tarina yhdistää kertojat toisiinsa ja läsnä on jotain meitä kaikkia suurempaa. Tarina alkaa voimallaan muistuttaa meitä kaikkia siitä minkä olemme aina tienneet, mutta jostain syystä hetkeksi  unohtaneet.
 
Ehkä me olemme unohtaneet nuotiopiirin voiman, vaikka ikiaikaisen  tarinan kerronnan ja nuotiopiirin voima ei ole hiipunut niistä ajoista, kun esivanhempamme ensi kerran asettuivat piiriin tulen äärelle.
 
Voiman äärelle, joka astui esiin, kun esivanhempamme asettuivat piiriin sitä kutsumaan ja kunnioittamaan. Esivanhempamme kunnioittavat piiriä, sillä siihen aikaan oli selkeää, että heimo saattoi selvitä vain olemalla yhtä ja mikään ei ollut niin elintärkeää kuin tuo yhteyden vaaliminen. Yhteyden kunnioittamisen lisäksi tarinan kerronnalla varmistettiin heimon historian, perinteen, viisauden ja kokemuksen säilyminen. Siinäkin oli kyse heimon jatkuvuuden ja hyvinvoinnin turvaamisesta.
 
Miksi me luulemme, että jokin olisi muuttunut? Ehkä me olemme vain hetkeksi unohtaneet?
 
T. Roosevelt jo tiesi aikoinaan miksi yhteyden kokeminen ja välittäminen on ensisijaista, ja miksi tietäminen on toissijaista.
 
"Ihmiset eivät välitä siitä,
kuinka paljon tiedät,
ennen kun he tietävät,
kuinka paljon välität."
 
- Theodore Roosevelt

 MITÄ POINTTIA ON KESKITTYÄ HYVÄÄN?
 
"Miksi kannattaa treenata mieltään keskittymään hyvään jokaisessa tilanteessa. Eikö se ole epärealistista ja ylipositiivista hörhöilyä, että pyrkii keskittymään tilanteiden positiivisiin merkityksiin ja sulkee silmänsä tilanteiden negatiivisilta vaikutuksilta?"
 
Lähtötarina ”Mitä pointtia on keskittyä hyvään?”, osa 1,  julkaistiin 18. lokakuuta 2016.
Lähtötarinan  eli osan 1, löydät alla olevan linkin kautta.
http://www.luminated.fi/muutosblogi/muutosvoimat-mita-pointtia-on-keskittya-hyvaan
 

ERIIKA RIEPPO nappasi kiinni lähtötarinasta ”Mitä pointtia on keskittyä hyvään?” ja nosti sen uudelle tasolle. Näin syntyi "Mitä pointtia on keskittyä hyvään?", osa 2"
 
Eriika Rieppo: Tämä on hieno! Ajattelen, että kaikki tunteet ovat "hyviä" tunteita, ja niin kauan asiat on hyvin, kun tuntee jotain. Vaikka sitten surua, vihaa tai pettymystäkin.  Pahinta olisi olla täysin turta eikä tuntea mitään. Onko se edes mahdollista? Oikein tiukassa paikassa minua auttanut, kun itselleen toteaa: "Riittää, kun selviät vain tästä hetkestä. Just get through here and now". Ehkä myös joskus asioiden suhteuttaminen: viikon, vuoden, viiden vuoden päästä mikä vaikutus tällä on elämääni? Muistanko enää koko asiaa ja mitä tästä voin oppia? Tämä ei mielestäni tarkoita, että sulkisi negatiiviset asiat tai realiteetit pois, mutta hyvän muistaminen auttaa käsittelemään asioita, selviytymään, ymmärtämään ja hyväksymään elämän kokonaisuutta. Sitä johon kuuluu niin upeat kuin ikävätkin asiat,  se mikä tästä tekee niin mahtavaa.

Anne Peltonen: Kokonaisena ihmisenä oleminen on ihmisen parasta aikaa <3
 
Eriika Rieppo: Tulipa mieleen tähän teemaan liittyen myös Jenni Vartiaisen kaunis biisi siitä miten surunkin voi nähdä eri tavalla ja hyvänä asiana. 
Jenni Vartiainen-Suru on kunniavieras https://www.youtube.com/watch?v=dAtgDMPDqSg
 
Anne Peltonen: Jokaista tunnetta kohtaan kääntyä ja odottaa. Kuunnella viesti, ottaa lahja vastaan ja kiittää. Jos päättää kääntää selkänsä, olla kohtaamatta, sitä kovempi on viestin tuojan koputus.
 
Eriika Rieppo: Tuo vastustaminen on myös mielenkiintoinen teema, jota voisi pohtia. Miksi siihen on niin usein tarve? Tai miksi se on luontainen tapa monelle toimia? Harvoinhan tilanne on se, että sillä saisi tunteet tai tapahtuman menemään pois. Kohtaaminen voi toki olla pelottavakin kokemus - mutta jos sitä ei pääse karkuun kuten tuossa sanotkin, "..sitä kovempi on viestin tuojan koputus."
 
Anne Peltonen: Ehkä se vastuksen tunne voi olla sitä, että sisin arvioi omaa valmiutta kääntyä kasvukohtaa kohti. Ehkä vastuksen kokemus voi syntyä myös siitä, että hyviä juttuja voi olla vaikea sallia itselleen. Ehkä sitä kokee, ettei ole hyvien juttujen arvoinen.
 
Eriika Rieppo: Eli vastustuksella voi itse asiassa olla aika montakin tarkoitusta? Se voi suojata, palkita tai sen turvin voi itseään jopa rangaista. Valmius voi vaatia aikaa, sitä oikeaa, luontevaa hetkeä. Jotenkin surullinen ajatus, ettei olisi arvoinen, ettei ansaitse hyviä asioita. Ymmärrän kyllä miten elämä ja tapahtumat voivat koittaa muokata siihen suuntaan, ainakin hetkellisesti. Mutta mutta... soisi kyllä jokaiselle sen kokemuksen että ansaitsee hyviä asioita ja todellakin on niiden arvoinen.
 
Anne Peltonen: Uskomukseni on, että sekin kokemus on olemassa jokaisessa, että on hyvien juttujen arvoinen. Joskus vain pitää purkaa koettua arvottomuuden taakkaa, jotta pääsee taas kosketuksiin sen kokemuksen kanssa, että jokainen on arvokas. Joskus sekin on tarpeeksi, että tietää kokemuksen olevan olemassa, vaikka ei kykenisi sitä juuri nyt tuntemaan.
 
Eriika Rieppo: Tunnistan tuon. Joskus se että mahdollisuus on olemassa voi riittää. Ja olen samaa mieltä siinä, että todellinen arvostuksen kokemus tulee sisältä..Eikä sitä silloin kukaan muu voi ottaa pois, muttei myöskään antaa. Näin olen sen itse kokenut. Valinta siitä miten toimii. Reagoiko vaiko vastaako; se valinta meillä on, kun eteen tulee tilanteita, joihin emme voi vaikuttaa. Englanniksi react vai respond ehkä kuvaa paremmin sitä eroa. Arvottomuuden kokemus on kyllä vaikea teema. Kun koskaan ei tiedä syitä.  Esim. miksi joku valitsee käyttäytyä tietyllä tavalla. Taustalla kun voi olla mitä tahansa mikä ei näy toisille.
 
Anne Peltonen: Jokainen kokemus on totta ja pelkästään kokemuksen kunnioittaminen on riittävä. Se on oikeastaan kaikki. Se on ihmeellistä, että arvottomuuden kokemus voi muuttua hetkessä arvostuksen kokemukseksi, kun kokee tulleensa nähdyksi, kuulluksi, kohdatuksi ja hyväksytyksi juuri sellaisena kuin on.
 
Eriika Rieppo: Tuo on niin tärkeä asia ja upeaa olla niissä hetkissä mukana silloin kun ihan aidosti toteutuu se, että jokainen saa tulla nähdyksi, kuulluksi, kohdatuksi ja hyväksytyksi juuri sellaisena kuin on, ilman odotuksia ja vaatimuksia. Se, että riittää sellaisena kuin on.

​Muutosvoimat: Uskomusten ja nimeämisen voima sekä käsitteille rajaamisen haasteet
 
Mikko Lämsän sanoin Mestarin tarina: Muuan mies saapui mestarin luo ja kysyi: "Miksi koen niin vaikeaksi tuoda henkisyyden jokapäiväiseen arkielämääni?" Mestari nosti katseensa miehen uupuneisiin kasvoihin ja sanoi: "Heitä molemmat mielen käsitteet roskiin. On vain Elämä."
 
Sama Rinpochen sanoin: "Syödä, nukkua ja kakata täytyy; siitä ei pääse mihinkään – ja jos teet mitä tahansa muuta, tee se koko olemuksellasi, mutta niin, että voit syödä, nukkua ja kakata iloisesti ja rauhassa. Sinä olet se elämä, jonka näet tapahtuvan itsessäsi."
 
Mikä siinä onkin, että jakaa täytyy yksi kahdeksi käsitteillä. Jakaa täytyy, jotta voi sanoa miksei pysty sallimaan elämäänsä kaikkea toimivaa: "Täällä tämä voi toimia, mutta todellisuus on toista. Teidän työpaikalla voi olla näin, mutta ei koskaan meillä. Sinun parisuhteessasi tuo on mahdollista, mutta ei minun elämässäni."
 
Mitä jos ei ole koskaan ollutkaan olemassa mitään toista todellisuutta kuin omassa pään sisällä, omassa mielessä. Se mikä ei ole totta omassa mielessä, on mahdotonta myös itselle arjen kokemuksena kaikissa ympäristöissä, olosuhteissa, tilanteissa ja suhteissa toisiin.

Muutosvoimat: Menneessä koettu vapautuu nykyisyyden kohtaamisella
 "Never blame anyone in your life.
Good people give you happiness.
Bad people give you experience.
Worst people give you a lesson and
Best people give you memories.”
-Unknown
 
Kauniita muistoja kannattaa arvostaa ja vaalia. Muisto on kuitenkin mennyttä, elettyä elämää, jota ei enää ole. Usein muistoihin kiinnittyy tunteita ja tarpeita, jotka eivät voi täyttyä menneessä koetun kautta. Muistot saattavat nostaa voimallisesti pintaan tunteet ja tarpeet, jotka tässä hetkessä jäävät tyydyttämättä.
 
Muistot ovat lahjoja, mutta myös kaksiteräisiä miekkoja. Joskus muisto voi myös muuttua unelmaksi menneessä koetusta, jolloin muisto ei ole totuus tapahtuneesta, vaan muisto kuvastaa omaa toivetilaa menneestä, johon oma nykyisyyden kokemus voi jumittua ja siten kaventaa elämän nauttimista kuluvassa hetkessä.
 
Kun tunne-elämän lukkojaan alkaa käsitellä, usein kehossa olevin tunnelukkojen auetessa, myös muistot vapautuvat ja muuttuvat. Joskus huomaa, että yksi syy tunnelukkoihin on ollut menneessä koettuihin unelmiin takertuminen.
 
Se ei tarkoita, että menneessä koettua ei olisi aitoa tai totta, mutta kokemus ei ole ehdoton totuus koetusta.  Kokemuksessa on voinut olla mukana  myös toivetilaa  menneestä koetusta.
 
Mennyt on kuitenkin mennyttä ja ihminen on tehty elämään tässä hetkessä. Elämästä nauttiminen ja elämän muutoksissa onnistuminen tapahtuu elämällä sydän avoinna tässä olevassa hetkessä.
 
Elämässä voi havainnoida tämänkin teeman osalta ilmiötä  jota kutsutaan vetovoiman laiksi.  Se mikä on oman elämän kannalta suurin kipukohta ja samalla tärkein kasvukohta, niin se vetää puoleensa tapahtumia ja olosuhteita, joissa pääsemme harjoittelemaan oman onnemme kannalta olennaisimpia oppiläksyjä. Kuin magneetin lailla kasvukohtamme vetävät puoleensa sellaisia ihmisiä, jotka haastavat meitä kasvamaan juuri kipeimmistä kohdista.
 
Jos itsellä on vaikea aitona itsenä ilmaista totuudellisesti tunteitaan suhteessa toisiin, niin magneetin lailla vetää puoleensa tilanteita, olosuhteita ja ihmissuhteita, jotka auttavat  itseä kasvamaan tässä kohtaa.
 
Oli aidon itsen totuudellisessa ilmaisussa kyse sitten sanoista tai toiminnasta, niin kohtaa varmasti ihmisiä, joiden on vaikea rohkeasti näyttää, sanoa ja ilmentää mitä haluavat todella elämässään.
 
Saattaa käydä myös niin, että valitsee elämän tehtäväkseen sellaisen elämänalueen mistä itseltä on eniten kokemusta, koska se on ollut se tärkein kasvukohta, oman elämän onnen kokemisen kannalta.
 
Miksi kannattaa olla totuudellinen ja aito itsensä suhteen, vaikka pelottaa?
Miksi ottaa riski, että tulee hylätyksi ja torjutuksi  aitona itsenään?
 
Kun on todella aito sekä totuudellinen suhteessa itseensä  ja toisiin. Silloin on täysin alastomana toisen edessä. Silloin asettaa itsensä alttiiksi myös kivulle, mutta se on myös ainut tapa antaa ja saada rakkautta.
 
Jokainen ihminen pelkää tulevansa hylätyksi ja torjutuksi. Se on elämän syvä haaste. Se on ihmisenä olemista suhteessa toisiimme. Yhteys toisiin syntyy vain itsensä avaamisen kautta. Se on väylä elävän elämän kokemiseen. Kun avaa itsensä voi nauttia  täysin sydämin elämän kokemisesta suhteessa toisiimme. Haaste on  siinä, että samalla oma sydän asetetaan alttiiksi kaikille kokemuksille.  Kun avautuu kokemaan elämn aitona itsenään, samalla paljastaa itsensä ja tulee haavoittuvaksi suhteessa toisiin.
 
Kuitenkin se riski kannattaa ottaa, sillä todellisuudessa ei ole mitään muuta tapaa elää,  nauttia elämästä tässä hetkessä ja luoda sellaista tulevaisuutta, josta unelmoi.  Unelma elämästä ei tule todellisuutta, jos unelmat jäävät suljettuun sydämeen. Unelma elämä ei tapahdu tässä ja nyt, jos jää menneeseen muistoihinsa kiinni. Parhaimmatkaan muistot eivät kykene tyydyttämään elämän janoa tässä hetkessä.
 
 
Jokaisella on kehossaan ja sydämessään haavoja. Sydänhaavat voivat parantua, kun ne avaa parantumista kohti.  Tuo haavoistaan valoon sen pimeän, joka on niitä satuttanut. Kaikki tietävät sen helpotuksen tunteen, kun saa sanottua mieltä ja sydäntä painaneen asian. Kyse on täsmälleen samasta asiasta ja ilmiöstä, oli kyse sitten isosta tai pienestä painon tunteesta.
 
Parantuessaan sydän haavoista, niistä syvimmästäkin, tulee voiman lähteitä. Kaikki kokemukset avartavat sydäntämme ja mieltämme. Ei suotta halki aikojen ole puhuttu sydämen viisaudesta. Haaste on siinä, että sydämen viisaus kasvaa vain kokemalla, ei piiloutumalla kokemuksilta, koska pelkää kokemuksien satuttavan. Riski kannattaa ottaa, sillä loppujen lopuksi ei ole mitään muuta tapaa kokea olevansa todella elossa.
 
Kaikista elämän alueista nauttii enemmän, kun elää sydän auki ja sydämestään käsin. Jokaisella on oikeus ja mahdollisuus nauttia elämästään sydän avoinna; antaen ja saaden rakkautta. Kuitenkin ilmiön liike näyttää menevän niin, että ensin pitää antaa, jotta voi saada.

​Siinä on elämän suuri haaste. Oma sydän on aukaistava ensin, jotta voi ottaa vastaan sen mitä eniten kaipaa elämäänsä. Menneessä koetusta ”pahasta” voi vapautua kohtaamalla nykyisyyden. Se on ainut tapa luoda tulevaisuutta, joka ei ole menneisyyttä.
 
”Kun katsot haavojeni syvyyttä,
näetkö niissä olevan puhtaan rakkauden,
joka parantaa enemmän kuin yhden haavat.”
 
-Anne Peltonen, Tarinoita muutosvoimista