 "If you have good thoughts, they will shine out of your face like sunbeams and you will always look lovely." -Roald Dahl Se miten ajattelee, tuntee ja kokee, sitä kaikkea keho heijastaa ja viestii toisille kehoille. Kehossa on eräänlainen itse luotu ilmasto, joka on koko ajan suhteessa muiden ilmastoihin. Kehojen ilmastot vaikuttavat toisiinsa ja luovat yhdessä ilmapiirin, jossa kehot toimivat suhteessa toisiinsa. Jokaisella on kyky ja osaaminen oman ilmaston muokkaamiseen. Oman ilmaston muokkaaminen toimivan ilmapiirin luomiseksi on vastuuta oman ilmaston vaikuttavuudesta suhteessa toisiin ja yhteiseen toimintaan. Kyse on avoimuudesta ja aitoudesta suhteessa toisiimme. Avoimuus ja aitous ovat avaimia kaikkeen yhteiseen ja toimivaan. Avoimuus ja aitous luovat turvallisen tilan, jossa kukin ilmentää omaa parastaan luoden yhteistä hyvää. Kehon eleet, katse, asento suhteessa toisiin ja käytetyt sanat viestivät sitä mitä todella ajattelemme, tunnemme ja koemme. Keho puhuu aina totta. Keho viestii todelliset ajatukset ja kokemukset. Kohtaamisissa käytetyt sanat ovat ns. pintarakennetta. Kehotietoisuuden tasolla on aina selkeää se, onko viestinnän pintarakenne, sanojen taso, linjassa kehon syvimmän olemuksen kanssa. Sanojen valinta ja käyttö myös paljastaa tarkalle ja tiedostavalle huomioijalle millaisesta maailmankuvasta viestitään; millaisia uskomuksia, arvoja ja ajatuksia toisella on. Sanojen valinta ja käyttö kertoo myös siitä, että ovatko käytetyt sanat linjassa todellisten ajatusten kanssa. Jos haluat kokea ja luoda hyvää, niin ajattele hyviä ajatuksia. Jos haluat nähdä, kuulla ja luoda hyvää, niin keskity hyviin ajatuksiin. Hyvät ajatukset avaavat uusia mahdollisuuksia. Hyvät ajatukset auttavat näkemään mikä voisi toimia. Hyvät ajatukset pyrkivät huomaamaan ja löytämään tilanteista ja toisista ihmisistä kaiken sen, joka vie yhdessä eteenpäin. Jos haluat luoda hyvinvointia itsellesi ja olla aito suhteessa toisiin, niin ole uskollinen kehollesi. Hyvät ajatukset todella heijastuvat kehostasi ja kasvoiltasi kuten kaikki ajatuksesi, joten kannattaa ajatella miten ajattelee. Hyvät ajatukset ovat aina aitoja, sillä teeskentelyllä ei koskaan synny hyviä ajatuksia.  TESTAA sanojesi vaikuttavuutta omaan kokemukseesi, kehon ja mielen ilmastoosi viidellä kysymyksellä. SANASI OVAT osa ILMAISUASI. Sanat kertovat sinulle tämän hetken ilmastostasi. Ohessa on muuta kysymys, joilla voit testata millaista ilmastoa juuri nyt kannat kehossasi ja mukanasi toisten luo. Muista, ettei ole hyvää tai huonoa. On vain sitä mitä on ja sitä kaikkea voi muuttaa kaiken aikaa. Kaikki tapahtuva on kaiken aikaa liikkeessä ja muutos on jokaisessa hetkessä. Kirjoita sanasi ylös ja katso mitä huomaat.
 YKSINÄISYYS on hetkessä liikkuva erillisyyden kokemus. Yksinäisyys on ikiaikainen kokemus, joka syntyy pelosta, ettemme ole hyväksyttyjä yhteyteen. Yksinäisyys on erillisyyden kokemusta yhteisestä.
Yhteys toisiimme syntyy ehdottamassa hyväksynnässä. Ehdoton hyväksyntä on omasta aidosta kokemisesta jakamista ja toisen kokemuksen kuulemista. Yhteys ei tarkoita tietämistä toisen puolesta, tulkintaa tai vertailua. Yhteys on sen tiedostamista, että sen minkä huomaa toisessa on myös itsessä. Tietoisuus tästä on se yhdistävä silta toistemme luo. Tuota siltaa pitkin voi kulkea vain rakkaudessa ja avaamalla oman sydämensä. Rakkaudessa ei ole ehtoja. Yksin olemisesta ei seuraa yksinäisyyden kokemusta, vaan siitä ettemme ole ehdoitta hyväksyttyjä yhteiseen. Yksinäisyys on erillisyyden pelkoa. Pelkoa siitä, ettei ole osallinen, arvokas, hyväksytty ja tervetullut. Kuitenkin yhteyden kokemuksen voi lahjoittaa toiselle pelkällä katseella, kääntymällä kohti ja kuuntelemalla. Mitään ei tarvitse tietää, eikä sanoa. Itse asiassa suurin lahja onkin siinä, ettei tiedä toisen puolesta. Siinä on hyväksymisen ja yhteisyyden ydin, että yhteydessä toisiimme olemme toisillemme ja olemme tietämättä toistemme puolesta. Yhteisyyden kokemus syntyy siitä, että kukin jakaa omasta kokemuksestaan ja ottaa vastaan toisen kokemuksen. Kaikki on niin kovin yksinkertaista. Vain pelko hylätyksi tulemista ja tarpeemme tietää toistemme puolesta tekee kaikesta yksinkertaisesta niin kovin vaikeaa. Vastauksen voi löytää jo kysymyksessä: "Miten voisin jälleen löytää takaisin yksinäisyydestä yhteiseen ja erillisyydestä jakamattomaan?"  NAURU JA KAUNEUS SAMASSA KUTSUVASSA KATSEESSA
Sain eilen kokea upean yhteyden ja jaetun hetken, jossa toimittiin katsekontakin kautta. Olin kyykyssä lattian rajassa tutkailemassa kenkiä ja yhtä äkkiä pitelemääni kenkää silitti pieni sormi. Nostin katseeni ja kohtasin naurusta vilkkuvat silmät. Siinä sitten siliteltiin yhdessä kauniisti kiiltävää kenkää. Sitten pieni sormi osoitti näyteikkunassa olevaa kiiltelevää joulukuusta ja kohtasin naurusta kysyvät silmät. Pieni sormi jatkoi kauniiden kiiltelevien asioiden osoittamista ja jokaisen osoittamisen jälkeen kohtasin naurusta kysyvät silmät. Minä käytin paljon sanoja. Onneksi naurusta kysyviä silmiä eivät haitanneet turhat sanani. Hän ei sanonut sanaakaan, mutta hänen kauneutta näkevät silmänsä nauravat yhäkin minulle. Miten löytäisin jälleen itsestäni sen ikärajattoman, jolla nauru ja kauneus ovat samassa kutsuvassa katseessa? Tunnen valtavaa kiitollisuutta siitä, että naurua ja kauneuden ihmettelyä täynnä olevat silmät kutsuvat minua säännöllisesti katselemaan yhdessä kaikkea kaunista. Jostain syystä näiden taianomaisten katsekontaktien ja kohtaamisten kohdalla on eräänlainen ikäraja. Jossain vaiheessa sanat korvaavat sormella osoittamisen ja tuo naurua ja kauneutta täynnä oleva katse ei enää kutsu katsomaan kanssaan sitä mikä on kaunista. Tunnen valtavaa kiitollisuutta siitä, että vaikka olen ylittänyt tuon maagisen ikärajan kauan sitten, niin aina löytyvät uudet nauravat lapsen silmät, jotka kutsuvat minut nauraen mukaan näkemään, kokemaan ja jakamaan kauneutta. Ihmettelin miksi on niin helppo levätä lapsen syvässä katseessa ilman sanoja, ilman minkäänlaista vaivaantumisen tunnetta. Kun nauruun ja kauneuteen kutsuvan katseen ikäraja ylittyy, niin katseet muuttuvat. Katseet täyttyvät vaatimuksista, haluista, tarpeista, oletuksista ja tulkinnoista. Katseet täyttyvät kaikesta siitä, joka jakaa yhteisen maailman osiin ja erottaa ihmiset toisistaan. Kauneus ja nauru tekevät tilaa oikealle ja väärälle, hyvälle ja huonolle. Katseissa hyväksyntä on väistynyt vertailun, analyysin ja tulkinnan tieltä. Naurun ja kauneuden katseessa on kutsu yhteiseen ihmettelyyn ja kauneuden kokemisen jakamiseen ilman tulkintaa, oletuksia, vertailua tai ennakkotavoitteita. Tunnen valtavaa kiitollisuutta siitä, että kohdatessani naurun ja kauneuden katseen osaan yhä sukeltaa yhdessä ihmettelemään ja kokemaan maailmaa. Kokemaan hetken verran miltä kaikki todella tuntuu, näyttää ja kuulostaa. Saan sukeltaa ihmettelemään vielä jakamatonta maailmaa, jonka osa olen ja kaikkea on, eikä ole mitään erillistä. Yhdessä ja jaetussa katse hakee sitä kaikkea joka on kaunista, sillä on vain kaunista.  OSALLISUUS JA HYVÄN ELÄMÄN AINEKSET
"Osallisuus elämässä on keskeinen arvo. Osallisuus on mahdollista. Keskeistä on antaa mahdollisuus. Erilaisuuden kohtaaminen on maailmankuvakysymys. Mahdollisuuksien tasa-arvon on toteuduttava: elämä ei saa olla umpikuja." - Martti Hellströmin blogista otettua, jota Anne Peltonen muokkasi koskemaan koko elämää ja kaikkia ihmisiä, eikä vain blogissa käsiteltyä ihmissryhmää omassa viitekehyksessään AAMUKYSYMYS 1: Mitä osallisuus merkitsee sinulle? Miten osallisuus toteutuu arjessasi? Mitä sinä tarvitset kokeaksesi osallisuutta? Mitä tarvitaan arkeesi, jotta mahdollisuuksien tasa-arvo olisi totta? Saaduista kommenteista koostettua: Osallisuus voi olla mm. kokemusta läsnäolosta, kohtaamisesta, tietämättömyyteen suostumisesta, arvostuksesta, mahdollisuudesta tulla kuulluksi, merkityksellisyydestä tai kokemusta siitä, että on mahdollisuus vaikuttaa. Kaikkea sellaista ja paljon muutakin voi olla kokemus osallisuudesta. AAMUKYSYMYS 2: MITKÄ ASIAT OVAT TUOTTANEET SINULLE HYVÄÄ ELÄMÄÄ TÄLLÄ VIIKOLLA? "The secret to living well and longer is: eat half, walk double, laugh triple and love without measure." -Image by BrightVibes MIKÄ ON TEHNYT Annelle TÄSTÄ VIIKOSTA HYVÄÄ ELÄMÄÄ?
 IHMISENÄ OLEMINEN ja kasvaminen ovat synonyymi inhimillisyydelle.
Kokonaiseen elämiseen ja siihen liittyvään oppimisen prosessiin kuuluvat kaikki yleisinhimilliset kokemisen ulottuvuudet ja ominaisuudet. Kun sallii itsensä kohdata kaikki ihmisenä olemisen ominaisuudet ja ulottuvuudet suhteessa toisiimme, niin siitä avautuu eräänlainen rauhan ja vapauden kokemus myös yksilön kokemusmaailmaan. Eräällä tavalla yhteisyyden kokemuksen kautta aukeaa rauhan kokemus omaan arkeen. Ihmisenä olemiseen kuuluvat kaikki puolet, mutta joistakin niistä puolista meidän on vaikeampi kohdata ja yritämme niitä väistää siinä onnistumatta. Kuitenkin ainakin vältämme viimeiseen asti sitä tilannetta, että olisimme näkyviä myös niissä tunnoissa, jotka jostain näkökulmasta voidaan arvioida heikkoudeksi. Paradoksaalista kyllä heikkoutta ei ole siinä ihmisessä, joka asettaa oman heikkoutensa toisen käsiin. Heikkous syntyy siinä valinnassa miten saaja valitsee annettua käyttää suhteessa toiseen. Heikkous on olemassa vain suhteessa toisiimme. Heikkouksina pidetyille ominaisuuksille ja ulottuvuuksille kannattaa antautua, jotta niistä voi vapautua. Haastavia teemoja ihmisenä olemisessa suhteessa toisiimme ovat mm. ihmisenä olemisen loputon keskeneräisyys ja sitä kautta eräänlainen riittämättömyyden pelko suhteessa olevaan ja toisiimme. Runot voivat avata meitä huomaamaan itsessämme suhteessa toisiimme jotain sellaista, joka vapautuessaan tekee tilaa eräänlaiselle rauhan kokemukselle. Parhaimmillaan runoilla on voimaa avata meitä tapahtuvalle ja vapauttaa meidät olemaan sitä mitä olemme. -- TÄLLAISENAKIN olen osa tätä kaikkea Kelpaanko minä tällaisenakin? Onko minulle lupa tänäänkin? Onko minulle yhä paikka varattuna? Kuulunko tänne tänäänkin? Tällaisenakin olen osa tätä kaikkea. Tarvitseeko minun ansaita... Tarvitseeko minun suorittaa... Mitkä ehdot minuuteni tulee täyttää... että maailmaasi olisin tällaisenakin tervetullut. Tällaisenakin olen osa tätä kaikkea. -Anne Peltonen  ”EIHÄN TUO VOI PÄTEÄ TÄSSÄKIN TILANTEESSA?”
"Pimeys ei hävitä pimeää, vain valo tekee sen. Viha ei lopeta vihaa, vain rakkaus voi tehdä sen." -Martin Luther King Jr Olen kuullut viime päivinä toistuvasti kysymyksen: "Päteekö tämä tässäkin tässä tilanteessa?" On voihkittu: "Eihän tuo voi päteä tässäkin tilanteessa?" Valoisina päivinä on helppo rakastaa valossa kylpeviä. Rakastamisen haaste onkin pimeinä päivinä nähdä pimeässä ja pimeää heijastavissa valo. Rakastamisen haaste on loistaa valoa pimeässä, kun olisi helpompaa heijastaa vallitsevaa pimeää pimeässä. Tässäkin tilanteessa. Nimenomaan tässä tilanteessa kysymys kuuluu: "Mitä rakkaus tekisi? Miten valita rakkaus?" Rakkaus on se valinta; mitä valitsen heijastaa pimeässä, valoa vai pimeää. Rakkaus on valinta, jota kukaan ei voi tehdä puolestamme. Toisen heijastaman pimeän osoittaminen ja syyttäminen on toisenlainen valinta; valosta pois kääntyminen kohti pimeää. Jokaisessa ja kaikessa, on valon sekä pimeän ominaisuudet. Ilman pimeää emme tietäisi valosta, ilman valoa emme näkisi pimeää. Pimeässä voi unohtaa valon. Pimeässä kulkiessaan voi unohtaa mitä heijastaa. Siksi kannattaa kertoa valosta. Siksi kannattaa keskittyä valoon, jotta jokainen voi muistaa itsessään olevan valon. Siksi kannattaa tuoda valoon sekä mikä on ollut pimeässä. Rakastaminen ja valoon päin kääntyminen ei tarkoita sitä, että sulkisi silmänsä pimeältä. Se tarkoittaa sitä, että kääntyy pimeässäkin valoa kohti ja tuo kokemansa pimeän valoon. Tuossa hetkessä aukeaa armon oivallus kehossa, kun ymmärtää tuovansa valoon oman pimeänsä. Martin Luther King Jr: ”Hyvin todellisessa mielessä elämme keskinäisessä vuorovaikutussuhteessa. Me kaikki olemme väistämättömän vuorovaikutuksen verkostossa, meidät on kudottu yhteisen kohtalon kudokseen. Se, mikä vaikuttaa yhteen suoranaisesti, vaikuttaa muihin epäsuorasti. En voi koskaan olla mikä minun tulisi olla, ennen kuin sinä olet mikä sinun tulisi olla; etkä sinä voi koskaan olla mitä sinun tulisi olla, ellen minä voi olla mikä minun tulee olla. Tämä on todellisuuden yhteen kietoutunut rakenne.” Luonnonkansojen kulttuureissa ei pidetä traumasta syntynyttä haavaa sen ihmisen ongelmana, joissa oireet tulevat näkyviin, vaan koko yhteisön ongelmana. Siksi yhteisöihin kuuluvien toipuminen koituu sairastuneen kuin koko yhteisön parhaaksi. On inhimillistä, että oma pelko estää hetkeksi huomaamasta sen, että näkyviin tullut haava on yhteinen, eikä vain yksilön. Yhteinen haava ei parane tukahduttamalla, estämällä tai kontrolloimalla oireita, vaan vapauttamalla jähmettynyt energia, joka on haavan aiheuttanut. Donald Trumpin valinta Yhdysvaltain seuraavaksi presidentiksi oli monen maailmankuvassa maanjäristyksen kaltainen luonnon katastrofi. Inhimillistä on kokea pelkoa ylivoimaisilta tuntuvissa tilanteissa, mutta ehkei ole viisasta elää pelossa ja keskittyä siihen mikä lietsoo pelkoa suurempiin liekkeihin. Peter A. Levine kertoo, "Kun tiikeri herää", kirjassaan siitä miten maanjäristyksissä useat eläimet kokoontuvat tiiviiksi ryhmiksi ennen, aikana ja jälkeen järistysten. Havaintojen mukaan uhkaavissa ja ylivoimaisilta tuntuvissa tilanteissa traumoista selviytyvät paremmin ihmiset ja perheet, jotka kokoontuvat yhteen, syömään ja leikkimään. Traumoille altistuvat eristyksiin jäävät perheet, jotka seuraavat pakonomaisesti televisiossa esitettyjä uusintoja katastrofista ja kuuntelevat geologisia ennustuksia tulossa olevasta ”pääjäristyksestä”.  Hiljaisuuden voimat ovat kiehtovia. Hiljaisuuden voimien ollessa läsnä, oleminen ja kokeminen on selvää ja selkeää. On helppoa levätä yhdessä tilassa ja hetkessä, mikä on puhdas sanoilla sekoitetusta ja sotketusta.
Ihmissuhteissa hiljaisuuden luonteva jakaminen kertoo suhteen erityislaatuisuudesta; ihmiset kykenevät jakamaan kokemisen sanojen takana. Koettu yhdistää hiljaisuudessa yhdessä lepääviä ja sanoista tulee toissijaisia. Hiljaisuuden levossa ei ole tarvetta tulla ymmärretyksi suhteessa olevaan tai tapahtuvaan. Hiljaisuuden levossa on tietoisuus siitä, että kaikki olevan ja tapahtuvan nimeäminen vain pienentää tai pilkkoo sitä mitä koetaan. Sanat tiedostetaan kalpeiksi heijastuksiksi koetusta. Hiljaisuuden kohtaamisissa tietämisen merkitys muuttuu, siihen ei ole edes tarvetta. Kokemisen ollessa ensisijaista jaetaan kokonainen yhteinen maailma missä sanat eivät rajaa, eivätkä merkitykset leikkaa maailmoja kahtia. -- HAAVEILIJAN hiljaisuus Haaveilija rakastaa sanottuja sanoja, mutta tietää sielujen laulavan hiljaisuudessa. Haaveilija rakastaa kosketuksen muistoa iholla, kauneutta katsojan silmissä, käsien ikiaikaista kertomusta koetusta hellyydestä. Haaveilijan unelmat; kuulla rakkaus sanoissa, olla sanoitta rakastettu, kokea jakamaton hiljaisuus sanojen takana, levätä jaetussa hiljaisuudessa. Haaveilijan maailmassa vahvimmat sillat rakentuvat hiljaisuudessa, heikkoudesta herkkyyteen yhdestä yhteen. -Anne Peltonen  TEEMAT YHDISTÄVÄT IHMISIÄ, kun avaa omastaan
En tiedä mistä aloittaisin, joten aloitan tästä. Olen havainnoinut keskustelua siitä miten some- tai virtuaalimaailma eriyttää ihmisiä toisistaan ja vähentää toistemme kohtaamiskykyä entisestään. Ilokseni olen saanut havaita, että tämäkin pelon sävyttämä tulevaisuuden skenaario on vain näkökulma, asenne ja suhde tapahtuvaan. Toki mahdollinen, jos päättää toimia skenaariota tukevista valinnoista käsin. Some- tai virtuaalimaailma on tämän hetken versio entisaikojen toreista ja markkinoista missä ihmiset voivat kohdata toisensa yhdistävien teemojen kautta. Sometorit ja virtuaalimarkkinat eivät ole ainoita ihmisten kohtaamisväyliä, vaan väyliä monien väylien joukossa. Viimeisten vuosien aikana olen tutustunut valtavaan määrään ihania, innostavia, kiinnostavia, kannustavia, intohimoisia, innokkaita ja lahjakkaita ihmisiä, yhteisten teemojen saattaessa meidät yhteen virtuaalisen torimaailman kautta. Teemat ovat aina valmiita saattamaan ihmisiä yhteen, milloin yhdestä voi tulla jotakin enemmän. Teemat kutsuvat ja tarjoavat mahdollisuuksia tehdä yhdessä, olla osana jotain itseä suurempaa. Minän, itsen, yhden, vain pitää antaa mahdollisuus: avata omaansa, olla näkyvä oman teemansa ja intohimonsa kanssa, jotta teema voi yhdistää yhden toiseen ja siten moneen. Se on turvallista ja se kannattaa kokea. Sitä kutsutaan myös elämäksi. Pahimmassa tapauksessa löytää itsensä kahvi- ja teekupposen äärellä mukavassa kahvilassa vaihtamassa ajatuksia siitä mikä tekee elämästä nautittavan ja mielenkiintoisen. Tuntemattomasta tulee tuttu ja ehkä jonkin toisen tarinan alku. -- ON TURVALLISTA Sydämet on tehty kestämään: on turvallista tuntea. Mieli on tehty leikkimään: on turvallista kuvitella. Maailma on tehty elettäväksi: on turvallista kokea. Elämä on tehty eksyttäväksi: on turvallista löytää. Mennyt on tehty menetettäväksi: on turvallista astua uuteen. Nykyisyys on tässä: on turvallista olla kuka on. Sydän auki, mieli vapaana, oman maailman unelmoijana: on turvallista olla. -Anne Peltonen  AJATTELUN SIIRTYMÄ ONGELMISTA TAPAHTUVAAN JA SIITÄ AUKEAVIIN MAHDOLLISUUKSIIN
Kun ihmiset alkavat globaalisti kiinnostua yhteisistä asioista ja niiden vaikutuksista yhteisesti, niin onko sen aiheuttanut tapahtuma hyvä vai huono tai onko tuollaisella "hyvä ja huono" -ajattelulla minkäänlaista lisäarvoa. Ehkä ongelmiin keskittyvä ajattelu voisi tehdä jo tilaa mahdollisuuksiin keskittyvälle ajattelulle ja tapahtuvan aitoon, avoimeen ja kokonaisvaltaiseen havainnointiin. Jotain tapahtuu ja sitten jokainen valitsee tapansa suhtautua tapahtuvaan. Ehkä tärkeintä onkin se miten valitsee suhtautua tapahtuvaan ja millaisia voimia valitsee ruokkia itsessään ja lähiympäristössään, joiden vaikutukset ovat aina laajempia kuin arkiajattelumme antaa käsittää. Jos lähtee siitä, että kaikki ihmiset ovat lähtökohtaisesti fiksuja ja kaikilla on pääsääntöisesti pyrkimys hyvään, niin ehkä sitä kautta tarkastelu kaikkeen tapahtuvaan aukeaa laajemmin ja syvemmin. En usko, että ymmärrys tapahtumista kasvaa tuomitsemalla "ne toiset ja muut" ihmiset tyhmiksi, jos he tekevät omasta näkökulmasta itselle vieraita, epämieluisia, käsittämättömiä ja siten jopa pelottavia valintoja. Se on valinta, että haluaako keskittyä ymmärtämään vai tuomitsemaan. Se on valinta mitä haluaa luoda lisää; ymmärrystä vai tuomitsemista. Historiaan katsomalla itse kukin voi tarkastella sitä mihin toisten ja muiden tuominta on johtanut, kun jostain syystä ei ole löytynyt tahtoa tai voimia ymmärtää tuomitsemisen sijasta. Ehkä ymmärrys on helpompi valita haastavassakin tilanteessa, jos syvästi tiedostaa sen, että sen mitä tekee toiselle, tekee myös itselleen. Sitä kannattaa myös pohtia miksi on vaikeampi valita ymmärrys kuin tuomitseminen. Kaikenlainen tuomitseminen johtaa aina tilanteisiin, joissa valitaan asettautua vastakkain. Voisiko siitä löytyä uudenlaista viisautta, että juuri haastavissa tilanteissa pyrkimys olisi löytää se kohta, tapa ja väylä, jolla voitaisiin olla samalla puolella. Pyrkimys ymmärtää voisi olla ehkä ensimmäinen askel toistemme puolelle, yhteiseen suuntaan. |
