​Tarmon kanssa matkalla  arvostuksen kokemukseen "lämmin olo" -kokemuksen kautta
 
Aamupalalla (ja/tai aamu-unilla) Tarmon kanssa pohdittiin arvostuksen kokemusta. Pohdinnan aikana Minna Karttunen lahjoitti fb-kommentissaan sanat ”lämmin olo”, ja avasi meille oven arvostuksen kokemukseen. Kiitos jälleen, Minna.
 
Tarmo lahjoittaa minulle päivittäin lämmin olo -kokemuksia. Tarmo tarjoaa minulle joka arjen hetki mahdollisuuden oppia jotain tärkeää hyvinvoivana itsenäni olemisesta.  Tarmo avaa myös ovia vahvoihin sanoihin: avoimuus, haavoittuvuus, täydellisyys, hyväksyntä, vapaus, armo ja tekee tilaa jollekin uudelle.
 
Lämmin olo -kokemus avautuu myös äidin halauksessa: ”Kiitos taas kaikesta. Olet rakas.” Ihmisenä ihmiselle. Avoimena ja haavoittuvana turvassa täydellisessä hyväksynnän hetkessä. Täydellisen hyväksynnän kokemus on kuin eräänlaisen armon tilan sylissä lepäämistä. Hetken vapaana kokemuksesta, ettei ole, eikä ole kyennyt olemaan täydellinen, eikä edes parempi. 
 
Armon tilan sylissä missä saa kokea hyväksynnän, jopa yli ajan. Hetken vapaana koetusta syyllisyydestä ja häpeästä, koska ei ole kyennyt menneessä parempaan, ja kuluvassa hetkessäkin on parhaimmillaan vain pyrkimys parhaaseen versioon itsestään suhteessa toisiin ihmisiin ja siihen mitä on. 
 
Lämmin olo -kokemuskimppu on kehossa yhteyden ja vertaisuuden kokemusta. Nähdyksi ja kuulluksi tulemisen kokemusta sellaisena kuin on, että riittää sellaisena kuin on siinä hetkessä, sekä menneissä että tulevissa hetkissä. 
 
Täydellisessä hyväksynnän tilassa mikään ulkoinen, tapahtunut, koettu, saavutettu tai menetetty ei määrittele arvoa ihmisenä.  Hyväksyntä tarjoaa ajattomuuden hetken missä ei ole merkitystä hetkellisillä ulkoisilla tiloilla tai ominaisuuksilla. 
 
Ei ole merkitystä, sillä että…
onko terve tai sairas. 
miltä keho näyttää tai ei näytä.
kuinka monta kilometriä jaksaa juosta ja kuinka lujaa.
minkä ikäinen on.
paljonko painaa tai ei paina. 
paljonko omistaa tai ei omista.
mitä työtä tekee tai ei tee.
missä asuu tai ei asu. 
millaisia titteleitä on itseensä kiinnittänyt. 
onko parisuhteessa tai ei.
onko vanhempi (äiti/isä) tai ei.
 
Täydellisen hyväksynnän hetkessä kokee vapautta kaikista omaa minuuden määritteistä, rajoitteista, vertailusta ja arvotuksesta. Hetken riittää sellaisena kuin on suhteessa siihen mitä on. 
 
Kun arvotusta ei enää ole, niin syntyy tilaa arvostukselle, lämpimälle ololle.

Tarmon kanssa aamupalalla/aamu-unilla pohdimme mistä syntyy arvostuksen kokemus?

• Miksi Tarmo on minulle arvokas ja minä Tarmolle?

• Millaiset asiat tekevät jostain koetusta arvokasta?
• Mikä on arvokasta, miten ja miksi?
• Minkä itse kokee arvokkaaksi ja miksi?
• Milloin sitä kokee olevansa itse arvokas itselleen itsenään ja/tai suhteessa toisiin?
• Millaiset suhteet sitä kokee arvokkaiksi?
• Milloin, miksi ja miten jokin arvokkaaksi koettu muuttuu omassa maailmankuvassa arvottomaksi?
• Mitä tapahtuu kun itselle arvokas muuttuu arvottomaksi jonkun toisen maailmankuvasta käsin?
• Mitä tarkoittaa ylipäätään se, että arvostaa jotain suhteessa johonkin tai ihan sellaisenaan?
• Millainen on arvostava suhde asiaan mistä itse ei pidä tai joka on itselle vieras?
• Voiko arvostaa jotain ihan sellaisenaan ilman arvottamista suhteessa johonkin muuhun olevaan? Onko arvostusta ilman vertailua?
  

​Arvostusta ilman arvotusta???

Minulla riittää lisäkysymyksiä ja Tarmo on parhaassa pohtimisasanassaan, joten palataan asiaan.