 "There are things that we don't want to happen, but have to accept, things we don't want to know, but we have to learn, and people we can't live without, but we have to let go." www.sevenquotes.com Vuoden lähestyessä loppuaan mielessä liikkuu menneet sekä tulevat, ja nousee tarve hyvästellä menneet ja tehdä tilaa uudelle. Hyvästit sekä tervetulotoivotukset sisältävät anteeksiantoa, hyväksyntää ja kiitosta.
Anteeksianto, hyväksyntä ja kiitos ovat täynnä vapautta. Paradoksaalisesti vapauden voi käsittää vain pakon kokemuksen kautta. Siten elämä on tuominnut ihmisen ikuisesti valitsemaan. Ihmisellä on valinnan vapaus ja pakko. Pakko hyväksyä vapaus tai vapaus olla hyväksymättä. Viime aikoina mieleeni on noussut toistuvasti lause: "Vain vapaana voi lentää ja vain vapaana lentävät voivat palata." Ajatukseni elämässä onnen kokemisessa tiivistyvät tuohon lauseeseen. Lopulta vain vapaaehtoisesti annettu ja saatu tuntuu arvokkaalta. Kaikki pakolla saatu tai pidetty osoittautuu ennemmin tai myöhemmin pettymykseksi, omistamiseen onneen liittyväksi harhaksi. Ehkäpä elämän onnen kokemus on tuossa vapauden kokemuksessa, josta rakkaus voi aueta. Ehkäpä vapauden kokemus syntyy läsnä olevan hyväksynnästä. Ehkäpä suurinta hyvinvointia on tulla nähdyksi ja kuulluksi sellaisena kuin on. Ehkäpä juuri nähtynä ja kuultuna on helppo olla läsnä, suhteessa toisiin ja levätä siinä mitä tekee. Ehkäpä nähdyksi ja kuulluksi tuleminen on vapauden kokemuksen lahjoittamista toiselle. Toisen vapauden kunnioittamiseen ei sisälly omien näkemyksien tyrkyttäminen, omien tarpeiden tai odotusten täyttyminen tai hyöty itselle. Ehkä suurin lahja alkavaan vuoteen olisi sen tunnustelu, että miten todella nähdä ja kuulla toisemme, juuri sellaisina kuin olemme.  Elämän menestyksessä lepääminen ”You have permission to rest. You are not responsible for fixing everything that is broken. You do not have to try and make everyone happy. For now, take time for you. It’s time to replenish.” -TheRoadtoMe Ehkä elämässä menestyminen on enemmän kuin kiirettä, organisointia, kontrollointia ja pyrkimystä ratkaista kaikki mikä vaikuttaa rikkonaiselta. Usein hyvää tarkoittavakin pyrkimys vähentää toisen pettymystä tai vaikeuksien kokemista, on vain toisen elämän oppien estämistä.
Lepääminen ei tarkoita sitä, etteikö olisi läsnä ja toimisi. Lepääminen on läsnäolevaa hyväksyntää; sen huomaamista ja kunnioittamista mitä tapahtuu. Kiireen kokemus syntyy usein siitä, että olemme ajatuksissamme menneessä tai tulevassa, emmekä läsnä kuluvassa hetkessä missä mahdollisuudet ovat. Vaikeuden kokemus syntyy usein siitä, että pyrimme muuttamaan jotakin toisenlaiseksi, ei sellaiseksi kuin se jo luonnostaan on, vaan sellaiseksi miksi haluamme. Kiire ja rikkinäisyyden kokemus on usein seurausta siitä, että olemme kadottaneet yhteytemme tapahtumisen luonnolliseen rytmiin. Seurausta siitä että olemme kadottaneet yhteytemme siihen suhteeseen, joka yhdistää jokaista ihmistä toisiinsa. Yhteys ei ole vain sanoja tai tekoja. Yhteys on mitä suuremmissa määrin toisen puoleen kääntymistä, katsomista, kuulemista ja kunnioittamista ilman pyrkimystä muuttaa mitään ja ilman pyrkimystä hyötyä. Yhteyden toiseen usein kadottaa, kun alkaa tietää toisen puolesta, kertoa miten asiat ovat ja millainen toisen pitäisi olla. Yhteyttä ei löydy siinä kohtaan, kun pyrkimys on muuntaa toinen vastaamaan omaa maailmankuvaa, jotta omassa maailmankuvassa olisi hallinnan tuntua. Yhteyttä ei synny, jos tavoitteena on luoda itselle onnellisuutta toisten ihmisten kautta. Onni on aina itsestä kiinni, ei toisesta. Menestys elämässä ei synny pyrkimyksellä olla enemmän kuin muut, vaan pyrkimyksellä olla toiselle läsnä juuri sellaisena kuin on. Aitouden ja kanssakulkemisen kautta aukeaa mahdollisuus johonkin yhteiseen, jonka kautta voi kokea elämässä menestymistä monin eri tavoin.  Kaikkeen kasvuun liittynee jonkinlainen kivun kokemus. Kivun kokemus ei ole helppo. Kivun kokemuksen jättäisi mielellään väliin ja olisi kohtaamatta. Kuitenkin jokaista muutosta, vanhan kuolemaa ja uuden syntymää, koskettaa jollakin tavoin kivun kokemus.
Kivun kokemista ei voi hallita, sitä voi yrittää väistää, mutta ei estää. Kivun kokemusta voi jotenkin säädellä, mutta sitä ei voi hallita. Jos käyttää paljon aikaa ja energiaa kipujen väistämiseen, niin seurauksena on vain käytettävissä olevien voimavarojen väheneminen ennen kivun vääjäämätöntä kohtaamista. Väliaikaisesti väistetty kipu estää nauttimasta läsnä olevasta, se eristää menneeseen tai olemattomaan tulevaan. Se katkaisee yhteyden toisiin ihmisiin ja läsnä oleviin mahdollisuuksiin. Kohtaamaton kipu herättää aamuyön tunteina levottomaan oloon ja vaatii valveella ollessa yhä enemmän toimintaa jäädäkseen kuulematta. Arjessa koettua kasvukipua saatetaan kuvata matalissa energioissa olemisella, masennuksen kokemuksena tai sitä sanoitetaan muilla negatiivista tunnetilaa kuvaavilla sanoilla. Kipuun saatetaan jopa samaistua sanomalla: Minä olen "se ja se" -negatiivinen tunnetila. Kipu voi olla ihmisenä kasvamista ja olemista, mutta kipu ei ole identiteetti. Kipuun itsen samauttaminen, tai itsen nimeäminen koetuksi kivuksi, vain kasvattaa kivun kokemusta. Kipu on kehon viesti ja pyyntö kääntyä kohti jotakin, jotta siitä voi poimia kasvun opit ja sitten päästää irti. Kannattaa olla tietoinen siitä, että kivun kokemus vain kasvaa juuttumalla menneeseen tai karkaamalla olemattomaan tulevaan. Kivun kohtaamista ja sen kokemista kannattaa säädellä, mutta kipua ei kannata padota. Vääjäämättä sisään padottu kipu rikkoo sisäiset patomuurit ja kipu ryöpsähtää hallitsemattomana tulvana rikkoen hallituksi luullun arjen puitteet. Sisään padotulla kivulla on eräänlainen kriittinen massa, jonka saavuttamisen jälkeen kipu tulvii yli äyräiden kovasta kontrollista ja väistelystä huolimatta. Kasvuun liittyvä kipu ei ole pysyvä olotila, eikä siihen liittyvä tunnetila ole vakio. Kasvuun liittyvä kivun kokemus on kasvun vaihe, joka vaihtuu, menee ohi ja muuttuu kuten kaikki kehon kokemukset. Kaikki kokemukset eivät ole miellyttäviä, mutta kaiken kokemuksen voi muuntaa voimaksi. Miellyttävyysrajojen ulkopuolella tapahtuu olemassa olevan voiman vahvistuminen. Kasvun kautta ihmisen kokoisista rajoista tulee vahvoja, mutta joustavia. Vahvoin ja joustavin rajoin on helpompi elää omana aitona itsenään suhteessa toisiin ihmisiin. Vahvoin ja joustavin rajoin oman hyvinvoinnin kasvun kautta avataan kasvun sekä hyvinvoinnin mahdollisuutta toisille.  MIKSI MIETTIÄ MENESTYSTÄ?
Mietin menestystä monestakin syystä. Suurin syy miettimiseeni on kuitenkin siinä, että menestykseni merkitykset ovat mullistuen muuttuneet. Olen huomannut, että vallalla oleva menestymisen käsitys liittyy vahvasti omaan toimintaan suhteessa toisiin. Minunkin menestymisen käsitteeni on ennen liittynyt vahvasti toimintaan. Kun tekee x:ää, niin siitä seuraa y:tä ja sitten jollakin mittaristolla on menestynyt. Silloin oli helppo vastata kysymykseen: "Mitä sinä teet?" Enää en tiedä mitä vastaisin. ”Mitä sinä teet? on hyvä kysymys, mutta en tiedä mitä vastata siihen. Näennäisesti yksinkertainen kysymys saattaa minut valtavaan hämmennyksen tilaan. Enkä oikein tiedä mitä vastaisin, jotta en antaisi itsestäni epäkohteliasta vaikutelmaa. Kyseessä on kuitenkin tyypillinen hyvää tarkoittava kysymys, jolla pyritään ottamaan yhteyttä toiseen ja avaamaan keskustelu. Kyse ei ole siitä, etten tee mitään. Teen paljonkin ja usein liikaa kaikkea sekä kerralla, mutta mikä tekemisistäni kiinnostaa kysyjää. Mitä hän todellisuudessa haluaa tietää; Haluaako kysyjä varmistaa, että olenko juuri nyt fyysisesti hänen todellisuudessaan läsnä. Haluaako kysyjä varmistaa, että olenko elossa ja hengitänkö. Mistä elämäni osa-alueen tekemisestä kysyjä on kiinnostunut ja millä aikajänteellä. Haluaako kysyjä tietää tietyn roolin näkökulmasta tekemisestäni; mitä teen silloin kun olen vaimo, tytär, sisko, ystävä, naapuri, asiakas, opiskelija tai olen myynyt aikaani rahasta jonkin asian tekemiseen jollekin toiselle. Tekeminen on sidottua hetkeen, ympäristöihin, tilanteisiin, tapahtumiin ja rooleihin kuluvassa hetkessä. Yleensä ihminen tekee useita asioita yhtä aikaa. Ihminen hengittää, istuu, kuuntelee tai usein ajattelee omiaan esittäen kuuntelevansa. Ihminen syö, liikkuu ja nukkuu. Ihminen tekee kaiken aikaa ja usein hyvin vähän tiedostaen tekemistensä merkitystä tai vaikuttavuutta. Helpompi olisi vastata kysymykseen: ”Mikä sinua kiinnostaa? Mistä sinä innostut? Mikä sytyttää sinut? Mihin suhtaudut suurella intohimolla? Mikä saa sinut heräämään täynnä odotusta tähänkin aamuun? Miten koet sinulla sujuvan kiinnostuksesi parissa? Millaiset kokemukset ovat sinulle tärkeitä? Mitä tärkeätä tai kiinnostavaa huomasit tänään? Mitä opit tänään itsestäsi? Mitä sinun päivääsi kuuluu tänään? Mitä olet kokenut tänään? Ymmärsin juuri erään asian itsestäni. Kun minulta kysytään seuraavan kerran, että mitä teen, niin vastaan kertomalla siitä mikä kiinnostaa minua ja mikä saa minut heräämään aina uuteen aamuun. Kun kysyn tulevaisuuden minältäni mikä minut sai innostumaan tässä hetkessä, niin kaikki on aivan selkeää. Tulevaisuuden muistelu selkiyttää monta asiaa, jotka saattavat tapahtuvassa hetkessä tuntua sotkuisilta 12/15/2016 MENE...STYS VAI TYS? Mikä erottaa menestyksesi menetyksestä? Yksi S-kirjain tai joku/jokin muu?Read Now MITÄ ON elämässä MENESTYMINEN?
Elämisessä menestymisen kannalta hengittäminen on elintärkeää ja kaikki muu on toissijaista. Elämässä menestymisen kannalta tärkeätä on hengissä säilymiseen liittyvien perustarpeiden täyttyminen. Kun jano on tyydytetty, vatsa on täysi ja on jonkinlainen suoja fyysiselle keholle, niin silloin on menestynyt fyysisten perustarpeidensa täyttämisessä. Osana jotain suurempaa joukkoa on todennäköisempää selvitä hengissä, joten elämässä menestyminen on myös sitä, että on osa jotain itseä suurempaa tai kokee kuuluvansa johonkin joukkoon. Ihminen on osa luontoa ja siten aina osa jotain itseään suurempaa. Tosin ihminen välillä unohtuu kuvittelemaan olevansa erillinen osa luontoa ja tälläisella maailmankuvalla on ollut melkoisen tuhoisia vaikutuksia. Tuhoisaa jälkeä syntyy siitä, kun ihminen unohtaa elämän koostuvan asioista, eikä luonnon ja ihmisen välisistä suhteista. Vastuu luonnon ja ihmisen välisistä suhteista vääristyy, kun ihminen unohtaa, että elämä tapahtuu meissä, eikä meille. Hengissä säilymisen menestyksen jälkeen astutaan aivan toisenlaisten elämässä menestymisen elementteihin; ihmisen tarpeeseen kokea kuuluvansa johonkin sosiaaliseen joukkoon. Ihmisen tarpeista ja haluista suurimpia on kokea olevansa arvostettu ja hyväksytty jossain sosiaalisessa ryhmässä. Ihminen tekee lähes mitä vain kokeakseen yhteenkuuluvuuden tunnetta. Tosin ihminen on valmis uhraamaan yhteenkuuluvuuden tunteen ollakseen hyväksytty. Ihminen on valmis hylkäämään jopa oman kehonsa ollakseen osa jotain joukkoa. Ihminen tuntuu olevan valmis mihin tahansa kokeakseen haluamansa kaltaista hyväksyntää. Ihminen on valmis täyttämään minkä tahansa kriteeristön tai mittariston, jonka tietty sosiaalinen verkosta asettaa ehdoksi joukkoon kuulumiselle. Ihmisellä on toimimattomia uskomuksia siitä, että mitä vaaditaan hengissä säilymiseen. Ihmisellä on toimimattomia uskomuksia siitä, että mitä vaaditaan yhteenkuuluvuuden tunteeseen. Menestys on tietoisuutta siitä, että menestys elämässä alkaa hengittämistä ja kaikki muu on toissijaista. Menestys suhteessa toisiin lähtee siitä, että muistaa elämän kokemuksien muodostuvan suhteessa luontoon ja ihmisiin osana sitä. Menestys ei ole sitä, että uhraa itseään tai toisiaan menestyäkseen jonkin ulkopuolisen tahon mittariston mukaisesti. Lopulta ja kuitenkin menestymisen merkitykset ovat aina jokaisen oman maailmankuvan mukaiset. Toisen menestys voi olla toisen menetys. ---- KYSYMYKSIÄ MENESTYMISEN MUUTTUVIEN MERKITYKSIEN AVAAMISEEN Miten menee: MENE...TYS VAI STYS? Mikä erottaa menestyksesi menetyksestä? Yksi S-kirjain tai joku/jokin muu? Kuka päättää sinun elämäsi menestyksen ja menetyksen erosta?
Kannattaa pohtia millaisia uskomuksia ja valintoja, ajatus- ja toimintamalleja, liittyy menestyksen/menetyksen käsityksiin ja merkityksiin? Joskus menestyksen ja menetyksen kokemuksensa on saattanut antaa ulkopuolisten käsiin. Kannattaa tarkastaa, että oman kokemusmaailman luominen on omissa käsissä, eikä ulkopuolisten voimien päätettävissä. Kannattaa tarkastaa kenelle valintojaan tekee ja miltä pohjalta valintojaan tekee. Kannattaa tarkastaa millaisia uskomuksia omiin valintoihin liittyy. Onko menestys sitä, että viihtyy ns. omissa nahoissaan vai sitä, että istuu toisten tekemiin muotteihin? Joskus itselle toimivan näkökulman menestykseen voi löytää ottamalla etäisyyttä kuluvaan hetkeen. Etäisyyttä voi ottaa kuvittelemalla itsensä tulevaisuuden hetkeen, jossa on ns. päiviensä päätepisteessä. Kun päiviesi päättyessä katselet mennyttä, niin huomaa mikä teki omasta elämästäsi menestyskokemuksen?  Sydämellinen kiitos kaikille "Ykskaks Ykskaks" -vuosipäiväni muistamisesta <3 Vuoden kierron päätös, ja"Ykskaks Ykskaks" -vuosipäiväni sen kyljessä, avaa itselleni aikaikkunan, jossa hengähdän tavallista syvempään ja luvan kanssa katselen ikkunoita ikkunoissa. Toisin sanoen, annan itselleni aikaa katsoa hieman toisin, havainnoida välittömän näkemisen lisäksi erilaisia heijastuksia ja vaikuttavuuksia pinnalta syvyyksiin. Kun tunnustelee oman arjen pintarakenteiden syvempiä ulottuvuuksia ja laajempia vaikuttavuuksia, niin voi muistaa jotain oman elon kannalta olennaista, päästää irti siitä mitä on ollut ja antaa vain asioiden olla, niin kuin ne ovat. Tämä on suositeltavaa oman energiatasapainon osalta, sillä takertuminen vie aina energiaa, ja irtipäästäminen vapauttaa jumiutuneen energiaan käyttöön. Vuoden kierron päätös on muistutus aluista ja lopuista, jonkin syntymästä ja jonkin kuolemasta, loputtomasta luonnon kierron syklisyydestä ja ihmisestä sen kierron osana. Ihmisenä tuppaa välillä unohtamaan sen, että luonto ei ole osa meitä, vaan ihminen on osa luontoa. Kun muistaa olevansa osa luontoa, osa jotain itseä suurempaa kokonaisuutta, niin moni koettu asia asettuu luontaisesti kohdilleen. Vuosien kiertojen kautta olen huomannut, että vanheneminen on jotenkin minun juttuni. Tai oikeastaan ei vanheneminen, vaan uusiutuminen. Luonnon vuoden kierrossa uusiutuminen on aina yhtä ihmeellistä, riemastuttavaa ja lohdullista päättymättömyydessään; kevät aina koittaa, kesä puhkeaa, syksy saa ja taipuu jälleen talveen. Kasvussa, muutoksessa ja uudistumisessa aika on jokseenkin merkityksetön käsite. Tietystä näkökulmasta vanhenemista ei ole, on vain loputon uusiutumisen sykli missä luonto ei vanhene, eikä ihminen osana luontoa. Luonnossa ei ole merkityksellistä ei ole kasvuun käytetty aika, vaan kasvu. Kasvu tapahtuu aina yli ajan; kasvun voi huomata vasta sen tapahduttua, eikä kasvussa ole oikoteitä. Luonnossa ei ole kiirettä, vaan kaikki tapahtuu ajallaan. Kiireen kokemus on ihmisen luoma subjektiivinen illuusio, joka on totta vain sen kokijalle, joten siitä unesta kannattaa havahtua. Luonnon syklisyyttä havainnoimalla voi huomata kiinnostavia tulokulmia omaan muutokseen, uusiutumiseen ja kasvuun. Huomaan, että tämänkin kierron päättyessä tiedän yhä vähemmän. Tietämisen pakosta vapautumisesta aukeaa uudenlainen ulottuvuus olemisen ja kokemisen tilaan. Huomaaminen ja kokeminen tuntuvat ensisijaisilta, ja tietäminen toissijaiselta, joskus jopa haitalliselta asioiden luonnollisen etenemisen kannalta. Tietäminen on hyvin usein pyrkimystä hallita asioiden luonnollista kulkua ja suhteita omien ennakkokäsitysten tai uskomusten perusteelta. Usein oma tietäminen on hyvää tarkoittavaa, mutta ei parasta mahdollista suhteessa itseen, toisiin ja tapahtuvaan. Huomaan, että tietämisen maastoissa monista asioista suhteessa itseemme ja toisiimme tulee vaikeita, jopa mahdottomia. Usein tietäminen asettaa ihmiset ja asiat vastakkain, eri puolille ja toisiin suuntiin. Kun malttaa päästää irti tietämisen pakosta, kontrollin ja hallinnan tarpeestaan suhteessa tulevaan, niin läsnä olevat tilanteet ja suhteet alkavat aueta luontaisesti ja edetä parhain mahdollisin tavoin ilman pakottamista. Hyväksyvässä läsnäolon tilassa voivat ihmiset ja asiat olla kaiken aikaa samalla puolella ja matkalla yhteiseen suuntaan. Huomaan myös, että paljon on itsellä vielä kasvun tilaa, antamisen ja vastaanottamisen luonnollisen rytmiin asettumisessa. Haastavinta elämässä tuntuu olevan oleminen, huomaaminen ja hyväksyminen, eli hyväksyvä läsnäolo suhteessa itseen, toisiin ja tapahtuvaan. Siitä alan olla jo tietoinen, että kannattaa nauttia matkasta, sillä on vain matka. Silti toisinaan arjen tohinassa tipahdan kuvitelmaani jonkin valmiiksi tulemisesta tai päättymisestä kunnes jälleen havahdun ja huomaan, että se jokin vanha on nyt vain toisenlainen, vähän uudenlainen ja sitten siitäkin tulee taas vanha jne. Onneksi aina voi luottaa siihen, että luonto uupumatta muistuttaa muistuttaa kasvun syklisyydestä ja päättymättömästä uudistumisesta. |
