Lomalta takaisin "tyhjänä" kotiin

Palasin juuri lomalta, ihastuttavan tyhjänä ihan kaikesta, keho täynnä kiitollisuutta ja uuden odotusta. Palasin lomalta niin tyhjänä, että kenkien laittaminen jalkaan oli kokemus ja kotioven auetessa tuntui kuin olisin tullut vieraaksi omaan kotiin. Aika ainutlaatuinen kokemus, eli tykkäsin ja suosittelen.

Luonnollisesti otin lomaa myös somesta sen kaikissa muodoissa, joten tänään vasta luin ihanat muistamiset syntymääni liittyen. Sydämellinen kiitos teille kaikille ihanille, jotka olen matkallani kohdannut <3

Kaikki kohtaamani ihmiset ovat aina mukana muistoissani ja palaavat mieleeni erilaisissa arjen tilanteissa. Kaikkia kohtaamisia kannan aina mukanani ja olen niistä kovin kiitollinen.

Toivotan kaikille mitä ihaninta vuoden loppua ja uuden alkua! Näissä(kin) siirtymähetkissä on kiva summata menneessä huomattua sekä opittua ja tunnustella hellästi tulevaa. Suosittelen sen tehtäväksi rakkaudella toisia ja ennen kaikkea itseä kohtaan <3

Kiitetään mennyttä ja ollaan valmiita uutena avautuvaan, sillä jälkikäteen kaikkeen haasteellisena tuntuvaa kohtaan aukeaa lämmin ymmärrys. Luotan yhäkin siihen, että yli ajan kaikkea kohtaan avautuu ymmärrys ja sitä kautta rakkaus, josta elämässä ja kaikessa on todella kysymys. Rakkaus on kaikille erilaista, ja se tekee rakkaudesta juuri rakkautta, sillä rakkaus kattaa kaiken.

Minulle rakkaus on paljon kaikenlaista ja tänään enemmän kuin eilen. Opin joka päivä rakkaudesta enemmän. Tänään rakkaus tuntuu siltä, että on hyvä juttu vain nauttia siitä mitä on ja ottaa vastaan sitä mitä tarjotaan, sillä se on aina enemmän kuin osaa uneksia, tietää, olettaa tai odottaa.

Elämäni suurin oppi tähän mennessä on ollut se, että otan vastaan lahjana annetun. En ole ollut aiemmin hyvä ottamaan vastaan, mutta nyt antaminen ja vastaanottaminen alkavat vihdoin olla jotenkin tasapainossa, joten ehkä se ikä jotain viisastumista tuo. Jokainen lisää tullut vuosi on ollut aina kaiken hyvän lisääntymistä. Kaikki uusi on ollut aina parempaa kuin mennyt, kunhan olen vain kyennyt hellittämään otteeni siitä hyvästä mitä oli.

Helppoa hyvän ja ymmärryksen lisääntyminen ei ole ollut, kun olen ollut kovapäinen, ja pärjännyt hyvin ihan itse ja yksin. Nyt naurattaa moni murheeni, turhautumiseni ja pelkoni, jotka olen jopa ääneenkin lausunut. Olemattomia, turhia ja itse luotuja murheita, turhaumia sekä pelkoja, jotka liittyvät sen menettämiseen mitä on ollut tai juuri siihen juuttumiseen mitä on ollut, ja näitä molempia myös yhtä aikaa.

Toivonkin, että tulevaisuudessa vastaanottaminen ei ota yhtä koville, sillä jokaisen otsaluulle on parasta ennen päiväys, oli se luu sitten kuinka lujaa tahansa. Toivon, ettei kaikkeen huomaamiseen, vastaanottamiseen sekä samalla irtipäästämiseen, tarvita omaa tai toisten vakavaa sairautta, sydämen pysähdystä tai syöpää, ja muuta vastaavaa, läheisen menettämistä, elämän ilon, valon, tunnun ja maun menettämistä, ja kaiken sellaisen tunnun kadottamista, joka on saanut ja saa odottavana heräämään uutena aukeavaan aamuun.

Elämän paras hetki taitaa olla vihdoin se, kun herää olemaan kiitollinen ihan kaikesta koetusta ja siitä mitä on. Kiitollinen kaikesta siitäkin mikä saa yhä kyyneleet silmiin tai jota on vaikea antaa anteeksi itselle tai toisille, eli päästää irti menneessä koetusta. Kaikesta koetun kiitollisuus on kaiken aikaa tässä, mutta joskus kaikkein läsnä olevimpaan on kaikkein pitkä matka, koska se kulkee oman itsen kautta, eikä kenenkään toisen.

Joskus voi olla kaikkien vaikeinta hyväksyä se, että on vaikea antaa anteeksi. Joskus kaikkein vaikeinta on ymmärtää se, että anteeksi antaminen vaatii aikaa, koska toiseen kohdistettu pitää löytää itsen kautta.

Jos jokin asia painaa elämän matkan repussa, niin se kannattaa kohdata ystävänä, eikä vihollisena. Armo on kiva kaveri, kun sen vihdoin ymmärtää, sallii tai antautuu sille ettei ymmärrä lainkaan kaveria nimeltä armoa. Joskus armo on hidas kaveri, mutta sille kannattaa antaa kaikki tarvittava aika.

Elämän viesteissä pohjalla on aina rakkaus, vaikka se onkin joskus vaikea ottaa vastaan. Joskus tarvitaan riittävän paljon, jotta on valmis ottamaan vastaan ja sitten.... sitten voi kääntää uuden tyhjän sivun ja tunnustella sitä miten haluaa jatkaa elämänsä käsikirjoitusta.

Alan vihdoin ymmärtää että kaikkein helpointa on matkustaa tyhjin taskuin. Toivon, että tämä kokemus on enemmän kuin tunne, ja että se säilyy ja kestää. Ainakin se helpottaisi elämästä nauttimista tässä ja nyt, kun muuta ei ole. Tai ainakin luulen niin tämän hetken ymmärrykselläni, joka tuntuu olevan hyvin muuttuvaa muodoltaan.

Ehkä tänään ymmärrän hieman enemmän ns. muutoksesta. Ehkä huomenna huomaan, että vähänpä huomasin, tiesin ja ymmärsin. Siitä kaiketi elämässä on kysymys. En tiedä.
 
Joka tapauksessa suosittelen kaikille lomaa siitä mitä oma arki on, tai siitä mitä kuvitteli oman elämän olevan... joskus tyhjänä oleminen voi auttaa astumaan johonkin uuteen, jota ei tiennyt vielä edes odottavansa, haluavansa ja toivovansa. Jälkikäteen ainakin voi huomata, että sitä todellakin tarvitsi, vaikkei toivonut tai halunnut. Joskus voi myös huomata, että se mitä toivoi, niin se ei ollutkaan sitä mitä halusi.
 
Lomalla oleminen ei vaadi aina kauas matkustamista, joskus ja hyvinkin usein se voi olla oman tunnetun ulkopuolelle astumista.