Elämä tapahtuu meissä, ei meille...

"Muutosta ei ole se mitä tapahtuu meille, vaan mitä tapahtuu meissä." Tuo lause on ollut johtotähteni pitkään, keskittymistä omaan kasvuun olosuhteiden ja tilanteiden muutoksen tarjotessa runsasta kasvualustaansa. Vielä viisi vuotta sitten kirjoittelin ajatuksiani "muutosvälittäjän" nimissä. Se oli aikaa, kun vielä kipeästi etsin nimikkeen kautta itselleni uutta identiteettiä, kun vanhat olivat tulleet kuolleiksi kirjaimiksi. Tuosta hetkestä piti vielä kulkea muutama hetki, että saattoi kokea oman merkityksellisyytensä pelkän olemassaolon kautta, ilman nimikkeitä, ja jopa ilman toimintaa. 
 
Kun muistaa, että "Ite oot Ihana", kun olet sitä, mitä olet, ja teet sitä, mitä teet, niin kaikki alkaa sujua kuin itsestään, kevyesti, aina parhaalla tavalla, ja juuri oikeaan aikaan oman kasvun kannalta. Kaikki on kaiken aikaa tässä, ja vain odottamassa huomatuksi tulemista. Elämä odottaa, että olet valmis vastaanottamaan, ja myös valmis tekemään tilaa. Elämä odottaa, että olet valmis olemaan liikkeessä. 
 
Luonnollisessa tilassa oleminen ei tarkoita sitä, että huomaat, ja koet vain kaiken positiivisen. Kaiken positiivisen huomaaminen on sama kuin yrittäisit hahmottaa valkoisen värin näkemättä mustaa. Se ei ole mahdollista. Luonnollisessa tilassa oleminen on sitä, että huomaat enemmän, syvemmin ja laajemmin. Se tarkoittaa sitä, että osaat ottaa vastaan, ja irrottaa. Se tarkoittaa sitä, että osaat levätä, ja toimia. Se tarkoittaa sitä, että musta ja valkoinen ovat vain elämän värejä, jotka auttavat sinua kehittämään erottelukykyäsi, jotta osaisit valita itsellesi asioita, joita todella haluat, ja erottaa ne niistä, mitä kuvittelit haluavasi, tai mitä kuuluisi haluta. 
 
Erottelukyky auttaa keskittymään ratkaisuihin, sen sijaan, että tuhlaat energiaasi ongelmien kasvattamiseen. Kaikki tunteet ovat edelleen läsnä kehossasi ja ympärilläsi, mutta sinä erotat omasi toisten tunteista. Ja tunteet ovat osa ohjausjärjestelmääsi, joka kertoo sinulle suhtautumisestasi siihen, mitä on. Tunteet ovat kehossasi, ja kuuluvat kehoosi, kuuntele siis niitä. Älä vaienna ohjaustasi juoksemalla pakoon, ne huutavat vain kovemmin. Ne huutavat kehossasi, vaikka tekisit mitä vaimentaaksesi niiden äänen. Tunteet kertovat, miten tulkitset asioita. Tunteet kertovat, miten päästää  irti ajatuksista, jotka herättävät tunteita, mitkä rajoittavat hyvinvointiasi, toimintaasi ja valintojasi. Mahdottomat ajatukset estävät sinua nauttimasta elämästäsi, ei maailma, eikä olosuhteet, eivätkä toiset ihmiset. Kuten Liisa Ihmemaassa tiesi kannattaa heti aamusta miettiä tietty määrä mahdollisia ajatuksia. 
 
Kaikki on lopulta kovin yksinkertaista, kun ensin oivaltaa, että ”Ite on Ihana”, ja siten voi nähdä sen toisissa, ja antaa parhaan lahjansa sanoen: ”Ite oot Ihana.” Lopulta se kaikki tiivistyy kauneuden näkemiseen itsessä, ja sitä kautta toisissa. Kauneus on aina ensisijaisesti ensin sisäistä, ennen kuin siitä tulee ulkoista. Kauneus on lähde, ei lopputulos. 
 
Lopputuloksista vapautuneina kenenkään ei tarvitse enää olla enemmän tai vähemmän, tai jotenkin toisenlainen selvitäkseen hengissä elämästä, ja pärjätäkseen maailmassa, joka on jokaiselle kovin erilainen. Kenenkään ei tarvitse saavuttaa jotain vain sen vuoksi, että olisi hyväksytty, ja arvostettu. Kenenkään ei tarvitse enää suorittaa elämää, tai ansaita paikkaansa tässä maailmassa. Kaikille on tilaa, kaikki ovat tervetulleita, ja kaikkia tarvitaan.
 
Maailmasi on aina vain yhden uuden ajatuksen päästä sen toisen maailman kuvasta. Kun itse näet maailmasi kauniina, niin avautuvat myös ovet tutustumaan toisten maailmoihin. Maailmoja on rajattomasti, ja lukemattomia. Kauneus on yhteys, silta maailmojemme välillä, ja ovi toistemme luo. 
 
Kun lopulta kaikkialla on kauneus ja runsaus, niin vajeen maailman rajoitteet, estot ja jumit luhistuvat. Yksi ei ole toista parempi, ei arvottomampi. Erottelukykyä tarvitaan lopulta vain omien valintojen tekemiseen, itselle tärkeiden asioiden tunnistamiseen, ei erilaisten valintojen keskinäiseen vertailuun, ja arvottamiseen. 
 
Kaikkialle ilmiintyy ratkaisuja, avoimia ovia, siltoja, ja ennen ajattelemattomia mahdollisuuksia. Se on se paratiisi maailmoissamme. Se on se todellinen taivas maan päällä.
 
 On vain yksi este, minä itse, ja sinä itse. Jokaisen itsen omat ajatukset, tulkinnat, uskomukset, ehdollistumat, totuudet, oikeat ja väärät. Erottelukyky ei ole tuomintaa varten, vaan luomista varten, oman näköisen elämän luomista varten.  Mikä parasta oman näköisen elämän luominen ei ole keltään poissa, sillä kaikkea on runsaasti ja yllin kyllin valittavissa. Jokaiselle löytyy oma jätskivaihtoehto, kombinaatioiden määrä on rajaton ja jokaiselle elämä on erilainen, vaikka aina sama, ja yhteinen.
 
Muutosvälittäjän matka tähän hetkeen, ja tähän kohtaan oli pitkä, mutta ainut mahdollinen tie, jotta oli mahdollista avata silmät, ja nähdä se, mitä oli aina halunnut. Ja matka jatkuu, sillä vielä on niin paljon koettavaa, ja yhä uudelleen muistettavaa siitä, minkä on aina tiennyt. Kaikki tunteet ovat yhä läsnä, ja edelleenkään kaikkien tunteiden kohtaaminen ei ole helppoa, mutta kaikki on toisin, kun oma suhde tunteisiin on toisin. Kaikki on samoin, mutta minä itse olen toisin suhteessa siihen, mitä on. Kun maailmassa mikään ei ole enää kenenkään toisen syy. Kun itse ei ole enää olosuhteiden ja tilanteiden armoilla. Kun tiukassa tunnetilassa vain on, ottaa sen vastaan, niin aina voi hengittää sisään ja ulos, vaikka vielä ei muuhun hetkeen pystyisi. Hengittäminen on ensimmäinen askel toisenlaiseen ajatukseen, ja toisenlaiseen tulkintaan. Hengittäminen on tilan tekemistä vielä jollekin ajattelemattomalle, ja samalla toimimattomaksi tulleesta ajatuksesta irti päästämistä. 
 
Siinä on melkoinen parodoksi, ja tragedia, miksi keskitymme niin paljon siihen, mikä tuntuu pahalta, estää ja rajaa hyvinvoinnin kokemustamme, ja jumittaa toimintakykyämme. Lamautamme itsemme omilla ajatuksillamme, ja syytämme sitten siitä olosuhteita, tai muita tilanteita. Uhrin roolista tehdyt valinnat eivät vie meitä kohti, vaan poispäin toisistamme, ja sen elämän luomisesta, jonka todella haluamme.

Uhrin(kin) rooli ohjaa meitä huomaamaan, miksi mahdottomuuksien maailmasta kannattaa vapauttaa itsensä. Uhrin roolissa toimiessa luomme painetta, jonka tavoitteena on suorastaan pamauttaa meidät mahdollisuuksien äärelle. Jokaisessa meissä asuu jo tarvittava viisaus, ja tieto, vaikka emme edes sitä tiedostaisi. Jokaisessa roolissa on viisaus, joka odottaa vain huomatuksi olemista. Lopulta kaikki meille tapahtuva, ja kaikki koettu, on vain ohjausta, jotta elämän kokemus olisi sitä, mitä olemme aina halunneet. Saattaa vain olla, ettet edes aavistanut, mitä se oli, mitä halusit, ennen kuin olet valmis sen vastaanottamaan. Elämä tapahtuu aina meissä, ei meille.

---