​Elämisen sujuvuus ja joustavuus luovuuden tilassa

Kaiken liikkeen sujuvuuteen vaikuttaa riittävä avoin tila ja tilan esteettömyys. Ajatuksen liikkeen joustavuus toimii samoilla ehdoilla. Pelkopohjaisella ajattelulla rajaamme tilaa liikkua ja rakennamme esteitä toiminnalle, minimoimme elämän sujuvuutta sekä mahdollisuuksia tapahtua runsaasti. Pelkoihin perustava ajattelu on poissulkevaa  vajeajattelua ja huomio on riskeissä, epäonnistumisessa, josta seuraa jotain kauheaa. Se jokin kauhea on seurausta siitä, että ulkopuolellamme olevat tuomitsevat meidät epäonnistuneiksi. Tai se jokin kauhea on häpeän kokemusta siitä, että  koemme itsemme riittämättömiksi kun vertaamme itseämme johonkin uskomukseemme tai vertailemme itseämme johonkin ulkopuolellamme olevaan.
 
Pelkopohjaisella ajattelulla on jumittava sekä jäykistävä vaikutus toimintaan.  Ajatteluamme ja toimintaamme supistavat  uskomuksemme ja totuutemme siitä miten asiat ovat tai miten ne toimivat. Erilaiset opitut käsitteet saattavat myös lukita toimintaa, eivätkä avata.
 
Kun olemme suhteessa toisiimme vapaana rooleista niin saattaa olla helpompi kohdata toisen toisemme ihmisenä, jolloin lähes kaikki on mahdollista. Suhteessa toisiimme ihmisinä on yleensä läsnä inhimillisyyttä ja luottamusta, jotka luovat avoimuutta tilaan ja hetkeen asioiden ilmentyä sekä tapahtua luovasti ja luonnollisella rytmillä.  Jotta voimme antaa itsestämme ja ottaa vastaan, niin tämä avoin yhteys edellyttää aina toistemme haavoittuvaisuuden kohtaamista. Se taas synnyttää luottamusta, joka rohkaisee kunkin tuomaan tapahtumien tilaan parhaan version itsestään. Sen version itsestämme, joka rohkeasti jakaa omastaan ja mahdollistaa kollektiivisen innovatiivisuuden. Kaikki uutta luova ympäristö syntyy siitä, että olemme suhteessa toisiimme parhaita versioita itsestämme ja laitamme parhaamme jakoon. Luovassa eli elävässä ympäristössä toiminta on virtaavaa, sillä ihmisten väliset suhteet ovat hyväksyviä, arvostavia ja oleminen kuuntelevaa.
 
 Kaikenlainen roolittaminen saattaa supistaa ajattelua sekä toimintaa. Kun teemme toisesta ihmisen esim. asiakkaan niin syntyy riski, että tämän roolittamisen kautta alamme ennalta tietämään asioita toisen ihmisen puolesta ja alamme käyttäytyä toimintaa supistavien toimintamallien mukaan ja olemme vähemmän läsnä suhteessa toiseen ihmiseen. Rooliajattelu saattaa johtaa toimintamalleihin, jotka perustuvat esteiden voittamiseen, eivätkä tilassa ja ajassa olevien mahdollisuuksien hyödyntämiseen. Roolilla me asetamme toisen ihmisen karsinaan, jossa voi olla läsnä vain rajallinen määrä mahdollisuuksia sekä toiminnan muotojen että lopputulosten näkökulmasta.
 
Me laitamme roolilla toiselle ihmiselle rajat, kun hänestä tehdään esim. asiakas, alainen, potilas, aviopuoliso. Me teemme toisesta ihmisestä toimintamme kohteen, jolta odotamme tietynlaista toimintaa ja sitä kautta tietynlaisia tuloksia. Alamme tietämään mikä on oikein ja parasta suhteessa toisiimme. Alamme vertaamaan heidän ominaisuuksiaan ja toimintaansa suhteessa siihen mikä meistä on oikein tai hyvin suhteessa haluttuihin lopputuloksiin. 

Kaikella on kääntöpuolensa tai vastavoimansa, niin myös roolittamisella ja siihen liittyvällä hierarkia-ajattelulla, jossa joku ylempänä tai alempana suhteessa toiseen rooliin. Rooleilla  voi olla myös toimintaa edistävä ja selkeyttävä vaikutus, mutta kannattaa olla valppaana etteivät roolit estä ja rajaa toimintaa suhteessa toisiimme. Tai etteivät rooli saa meitä unohtamaan, että me olemme aina ihmisiä suhteessa toisiimme. Kaikki toiminta syntyy suhteessa toisiimme ja tuo suhteemme luonne määrittää yhteistoimintamme lopputulokset.