HENKISEN JA FYYSISEN VÄKIVALLAN JÄLJET KOKEMUKSINA KEHOSSA

HENKISEN JA FYYSISEN VÄKIVALLAN JÄLJET KOKEMUKSINA KEHOSSA

Ajatukset ja sanat muovaavat kokemuksia. Kokemukset jättävät jälkensä kehoon, omaan sekä toisten. Kehossa olevat väkivallan jäljet saattavat olla niin syvässä, etteivät sanat sinne enää yllä. Yhteys koettuun saattaa löytyä vain kääntymällä koettua kohti ja odottaen, että voi kokea jotain toisin. Koetun jälkeen ei ole paluuta siihen mitä oli, vaan kaikki on toisin. Kokemuksilla on vaikutusta ajattelu- ja toimintakykyyn sekä tunteiden käsittelyyn. Joskus kokemukset ovat niin rajuja hetkellisyydessään tai kestoltaan, että kyvykkyys ajatella, käsitellä tunteita ja kokemuksia alenevat suhteessa entiseen. Kyky käsitellä tapahtuvaa ja tapahtunutta suhteessa itseen sekä toisiin saattaa muuttua peruuttamattomasti.

Joskus kasvukokemukset eivät johdakaan lisääntyneeseen kapasiteettiin ja toimintakykyyn. Jos altistaa itsensä liian pitkäksi aikaa tai jos altistuu liian pitkäksi aikaa esim. henkiselle tai fyysiselle väkivallalle, niin saattaa olla, ettei ole paluuta entiseen. Koetun jälkeen kaikki on ikuisesti jotenkin toisin.

Henkisen ja fyysisen väkivallan muodot ovat moninaiset. Väkivaltaisen jäljen voi jättää niin monella tapaa omaan kehoon tai toisen kehoon. Itseen patoutunutta vihaa, pelkoa ja muita käsittelemättömiä tunteita projisoidaan toisten kehoon ajatuksin, sanoin ja teoin.

Väkivalta ei ole vain sitä, että nostaa fyysisesti kätensä toista vastaan. Väkivalta voi olla myös sitä, että ei nosta kättänsä toista tukemaan. Väkivalta on vallankäyttöä suhteessa toisiin ja vastakkaisilla puolella olemista. Se on toisen alistamista ja mitätöintiä suhteessa itseen tai muihin.

Väkivalta ei ole vain sanottuja sanoja tai tehtyjä tekoja. Väkivalta on myös sanomattomia sanoja ja tekemättömiä tekoja. Väkivalta on vastuun väistämistä. Se on oman vastuun kohtaamattomuutta.
Vaikeinta on ehkä hyväksyä se näkökulma, että jollakin tavalla myös uhri mahdollistaa väkivallan tapahtumisen. Heti kun uhri astuu roolistaan ulos, niin ei ole ketään johon kohdistaa väkivaltaa. Joskus uhri tarvitsee tähän apua. Joskus kyseessä on oma päätös valita toisin.

Paradoksaalista on myös se, että väkivallan käyttäjä on myös uhri. Väkivalta usein mielletään kapeasti ja roolit hämärtyvät monestakin näkökulmasta. Yksi on selkeää, että jokaisella on roolissaan vastuu. Ensisijaisesti vastuu itsestään ja sitten toisista. Jokainen roolissaan vaikuttaa väkivallan kierteen jatkumiseen, jos ei kanna omaa vastuutaan ja astu väkivallan kehästä pois.

Väkivaltaa on myös se, että altistaa itsensä toistuvasti ihmisille, asioille, tilanteille ja erilaisille valintojen vaikutuksille, jotka eivät tuota itselle välillistä tai välitöntä henkistä hyvinvointia. Eräällä tavalla itsensä altistaminen esim. toistuvasti negatiiviselle stressille tai epäterveille ihmissuhteille, on myös väkivaltaa itseä sekä toisia kohtaan. Itsensä altistaminen tilanteille ja asioille, jotka johtavat negatiiviseen kasvuun, ovat väkivallan valitsemista omaan arkeen.

Ihminen ei voi aina valita olosuhteita ja tilanteita, joissa joutuu kokemaan väkivaltaa. Ihminen ei ole aina kyvyiltään riittävä valitsemaan itselleen parasta. Silloin tarvitaan toisia ihmisiä tueksi, jotta väkivallan kokemuksen kehästä pääsee astumaan pois. Arjessa on myös tilanteita, joissa on olemassa valinta; mahdollisuus valita toisin itselleen sekä muille. Jokaisella on oikeus ulkoisiin rajoihin, jotta voimme kasvaa sisäisesti vapaina.

Sisäinen vapaus on eheyttä ja hyvinvointia. Sisäinen vapaus avaa mahdollisuuden elämästä nauttimiseen aito itsenä suhteessa toisiin. Sisäinen vapaus mahdollistaa itsen ja toisten aidon hyväksynnän. Sisäinen vapaus ja ulkoiset rajat tekevät meistä vertaisia. Vertaisena jokainen on riittävän hyvä sellaisena kuin on. Vertaisuus on sisäistä vapautta ja vastuuta itsestä suhteessa toisiin sekä tapahtuvaan.

#VÄKIVALTA#KEHO#HYVINVOINTI#EHEYS#SISÄINEN VAPAUS

---