Hymyile hymyttömälle, ole muutos

​Aamupöhinöitä... eli ajatuksen haituvia heräävässä aamussa: MUUTOS ON SIINÄ KUN PÄÄTÄT HYMYILLÄ HYMYTTÖMÄLLE
 
Usein juuri aamulla muistan kuulemani kysymykset tai tietoisuuteeni nousevat kysymykset. Tänään valoa odottellessa nousi mieleeni kysymys: "Mistä kirjoitat?" Vastaus lähtee hieman kaukaa, mutta malttakaa pysyä tarinassa mukana ja ehkä löytyy vastaus myös kysymykseen mistä kirjoitan.
 
Näin eilen antikvariaatin ikkunassa Juhani Hyppäsen kirjan: "Hullu työtä tekee" ja räjähdin spontaaniin nauruun kävellessäni "töihin".
Nauroin sitä miten olen muuttunut tai palannut vihdoin omaksi itsekseni, sellaiseksi kun lapsena olin.
 
Lapsena tein paljon kaikenlaista, siksi koska tein ilman mitään järkevää syytä. Lapsena tein myös paljon kaikenlaista, koska äiti, isä tai opettaja käski. Koskaan en kuitenkaan ajatellut tekeväni työtä siitä mitä tein. Koskaan en ajatellut, että jokin yksittäinen tekemäni asia määrittelisi minuuttani suhteessa itseeni tai muihin.
 
Olen ajatellut lapsesta asti olevani hyvällä tavalla hullu, sellainen elämän hullu, joka nauttii siitä mitä on ja olen aina ollut kiinnostunut kaikenlaisesta uudesta tai itselleni uudenlaisen löytämisestä. Siinä on jotain ihmeellistä, kun kerta toisensa jälkeen saa itsensä yllättymään siitä miten ei tiennyt tätäkään, eikä oikeastaan mitään. Siinä on jotain kovin merkityksellistä, että elämä itsessään voi monimuotoisuudella hämmästyttää yhä uudestaan ja uudestaan.
 
Olen aina ollut sellainen tutkimusmatkailija, joka uutta löydettyään jatkaa jonkin uuden löytämistä. Jostain näkökulmasta ehkä lyhytjännitteinen innostuja, joka ei tee mitään loppuun. Hienointa on se, että näitä näkökulmia ihmisenä olemisen ominaisuuksiin löytyy loputtomasti ja siitä minä kirjoitan.
 
Minä kirjoitan ihmisenä olemisen osasta, tai lahjasta. Kirjoitan siitä miten ehkä onnensa voi löytää jokaisesta hetkestä, kun on valmis. Kirjoitan siitä miten jokaiseen ihmisenä olemisen ominaisuuteen ja kokemukseen löytyy lukemattomia näkökulmia. Kirjoitan siitä miten kaikesta voi oppia ja kasvaa, kun on siihen valmis. Kirjoitan siitä miten olla onnellinen suhteessa itseensä ja toisiin. Kirjoitan siitä miten elämän onni ei ole vain positiivisia tunteita, vaan kaikkien tunteiden kuuntelua ja kohtaamista. Kirjoitan siitä miten keho viestii ja miten kuunnella. Kirjoitan siitä miten jokainen voi nähdä rumassa kaunista ja kauniissa rumaa; nähdä kaiken kerralla.
 
Elämä koostuu loputtomista näkökulmista ja ihmisen tehtävä on valita ne näkökulmat, jotka luovat sen elämän, jonka aina halusi itselleen, ja suhteessa toisiin.
 
Siitä kaikesta minä kirjoitan. Minä nimitän sitä usein muutokseksi. Muutos sisälläsi voi käynnistyä siitä hetkestä, kun päätät hymyillä hymyttömälle, tehdä jotain toisin.