Ihmisenä olemisen murtumakohdat ja kasvu suhteessa toisiimme

​Teema: ihmisenä olemisen murtumakohdat ja kasvu suhteessa toisiimme
 
Marie D. Tiger Mikkonen: "Rikkiraastetut ihmissuhteet ja valo, joka loistaa säröjen läpi, mahdollistaen yhteyden."
 
Valomme, voimamme, todellinen itse, loistaa juuri noista ihmisenä olemisen murtumakohdista.
 
Ihmisenä olemisen ja kasvun murtumakohdissa voimme koskettaa toisiamme ja löytää sen tilan, jossa on turvallista olla yhteydessä toisiimme. Murtumakohtiemme kautta yhteydessä toisiimme syntyy inhimillisen kasvun tila, jossa voimme kasvaa turvallisesti suhteessa toisiimme.
 
Se on yksinkertaista ja kaunista. Se toki vaatii rohkeutta olla se ensimmäinen, joka ottaa askeleen toista kohti ja ojentaa kätensä toiselle ilman tietoa siitä, että onko toinen valmis tarttumaan ojennettuun käteen.
 
Kun ymmärtää, että tärkeintä on ojentaa kätensä ja luottaa siihen, että paras tapahtuu aina, niin kaikki muuttuu. Sinä hetkenä alkaa näkemään kauneuden kaikissa valinnoissa ja joskus se on siinä valinnan hetkessä, ettei toinen tartu ojennettuun käteen, vaan jatkaa toiseen suuntaan.
 
Samassa hetkessä syntyy luottamus siihen, että ojennettuun käteen tarttuu aina oikea ihminen.

Runo by Anne Peltonen: Kuinka monesta kohtaa...

Kuinka monesta kohtaa  
pitää murtua,
kuinka monesti
​samasta kohtaa
pitää murtua,
jotta voi ilman pelkoa näyttää 
mistä kohtaa valo astui sisään,
mistä kohtaa toinen voi astua sisään.

Mikä pelkää,
mikä murtuu,
kun valo astuu sisään;
mistä kohtaa alkaa toinen ja mihin itse päättyy.

Milloin murtumakohta muuttui mahdollisuudeksi,
astua valon sisään;
missä kohtaa antajasta tuli saaja
missä kohtaa saajasta tuli välittäjä
missä kohtaa ne kaikki yhtyivät.

​Kuinka monesta kohtaa 
valo voi paistaa sisään,
jos se on aina ollut sisällä;
missä kohtaa murtuma alkoi loistaa valoa.

---