TURVALLINEN ILMAISUN VAPAUS

Turvallisen ilmaisun teema puhuttaa minua eli
KUN MIELI TARTTUU KIINNI ILMEISEEN, PÄÄLLE PÄIN NÄKYVÄÄN JA ALKAA TULKITA

Oletko huomannut, miten joskus jäät kiinni johonkin mielipiteeseen, omaan tai jonkun toisen tulkintaan siitä, mitä tapahtuu, on tapahtunut ja tulee tapahtumaan?

Oletko huomannut, millaisissa tilanteissa takerrut johonkin mielipiteeseen, tulkitset ja olet enemmän reaktiivinen kuin tietoinen?

Oletko huomannut, mitä tunteita tunnet, kun jumitut mielipiteeseen, ja määrität tulkintasi perusteella suhdettasi toisiin ihmisiin, ja nimeät toisia jonkinlaisiksi tulkintasi perusteella?
 
Viime aikoina olen huomannut, miten nimeämme toisiamme ahkerasti syyllisiksi. Osoitellaan kiveä toisen kädessä, ja puserretaan kiveä omassa kädessä. Ensimmäisen kiven heittäminen ja toisenkin näyttää olevan nykyaikainenkin kansan huvi, itse tuotettua sosiaalisen median tosi-tv:tä, missä jaetaan toinen toisillemme leipää ja sirkushuveja. Se siitä sivistyksestä, ja viisastumisesta, oi meitä.
 
Syylliseksi nimetään se toinen ihminen, joka ei myötäile minun mielipiteitäni, ei jaa minun tulkintojani, ei usko samoihin totuuksiin, eikä jaa yhteisiä uskomuksia.
 
Huomaatko, mitä tunnet itse silloin, kun nimeät toisen syylliseksi? 
 
Tuskin koet hyväksyntää, ja kunnioitusta toisen ihmisen mielipiteitä kohtaan. Tai arvostat syylliseksi nimittäsi ihmisen oikeutta itsensä turvalliseen ilmentämiseen. Tuskin tavoitteenasi on luoda turvallista yhteistä tilaa, missä jokainen kokee tulleensa nähdyksi ja kuulluksi. Tilaa, missä kukin voihyvin omana itsenään, ja mielipiteiden runsaudella luodaan yhteisiä ratkaisuja.
 
Kun omassa mielen maisemassaan nimeää toisen syylliseksi, niin omassa kehossaan voi huomata tunteita nimeltä pelko, viha, epävarmuus, ahdistus, turvattomuus jne.
 
Kun nimeää jonkun syylliseksi, on yleensä oman haavoittuvuutensa äärellä, ja yrittää luoda turvallista tilaa keinoilla millä tahansa, ja hinnalla millä hyvänsä. Se on kovin inhimillistä toimintaa, kun ihminen kokee turvattomuutta, kokee oman turvallisuuden kokemuksensa, tai jonkin itselle tärkeä asian olevan uhattuna.
 
Se, että omaa haavoittuvuuden kokemustaan suojelee syyllistämällä muita, ja puolustaa omia mielipiteitään nimittämällä syyllisiä, niin se on eräänlainen sotatila. Sotatila ihmisen itsensä sisällä, ja sodan julistus kaikille ulkopuolisille, jotka eivät jaa samoja näkemyksiä asioiden tilasta. Pelon kieli on aina sama, se huutaa aina syyllisiä nimeten; jos et ole puolellani, olet vastaan.
 
Erilaiset tilanteet, tapahtumat, ja ympäristöt haastavat meitä kasvamaan, kohtaamaan omat hellät ja herkät kohtamme. Yhteinen turvallinen tila löytyy siitä kohtaa, missä jokainen kohtaa omaan haavoittuvaisuuden kokemuksensa, ja jakaa siitä opitusta. 
 
Kun omassa turvattomuuden tilassa alamme katkoa päitä niiltä, jotka mielipiteidemme vastaisina syyllisinä häiritsevät meidän mielemme valtakunnan rauhaa ja saman mielisten turvallisuutta, niin kannattaa kääntää katse takaisin omaan mieleensä. 
 
Kun totuuksien nimissä määritämme itsemme vastakkain toistemme kanssa, niin otamme askeleita poispäin kaivatusta hyvinvoinnista suhteessa itseen, ja toisiimme. Elämä on kokemus, jonka luomme suhteessa toisiimme. Jokainen valitsee sodan ja rauhan rakentamiset maastonsa. Ihmisellä on vapaa tahto, ja joka hetkessä on uudelleen valinta, jos niin tahtoo.  
 
Mikä rikkaus onkaan erilaisten mielipiteiden runsaus, ja millaista hyvinvointia voidaankaan luoda tilasta, missä mielipiteiden runsaus avaa uusia näkökulmia, luo ennen huomaamattomia vaihtoehtoja, ja suhde kaikkeen voi muuttua.
 
Mielipiteestä ei tee yhteistä tai totta toistaminen, syyllistäminen tai eristäminen.  Historian kautta voimme nähdä, miten liiallinen samamielisyys kielii sensuurista, ja pelosta. Kiina on kokeillut uudelleen kasvattamalla saada kansaa ajattelemaan samalla tavalla, ja Siperiassa on tehty omat kokeilut siitä, miten kulakki saadaan ajattelemaan uudella tavalla. Kaikissa näissä kokeilussa kaikuu pelon ääni. 
 
Tietoisuus siitä, että miten ajattelemme ja mitä on ajattelumme takana, avaa mahdollisuuksia kulkea rinnakkain erilaisin mielipitein, ja luoda erilaisuudesta runsautta. Runsauden näkökulmasta on helpompi ammentaa hyvinvoinnin kokemusta kuin vajeen kokemuksen kuivuvasta kaivosta.