Iltatulilla omaa ilmakehää tunnustelemassa

Nautin nuotion hehkusta pimenevässä lokakuun illassa. Tähdet alkavat heräillä tummenevalla iltataivaalla. Olo on raukea pimenevän päivän illassa. Istun vielä yksin nuotiopiirissä. Kuulen ystävieni lähenevät askeleet ja muistan, että miten yksinäisyyskin on vain itseluotu olotila sisällämme. Muisteluni pysähtyy tassujen helliin kosketuksiin olkapäilläni. Karhupiirimme on jälleen koolla ja karhuterapia voi alkaa.

Uppo-Nalle ja Nalle Puh istuutuvat karhupiiriin ojentaen tassunsa kohti nuotion hehkua. Karhuherrat nyökkäävät kohteliaasti asettuessaan paikoillen ja Puh lausuu avaussanat: "Hunajaista lokakuista iltaa! Mikä oli hunajaisin löytösi tänään?"

Suljen hetkeksi silmät, huokaisen ja tunnustelen päivän hunajaisia löytöjä. Tunnustelen päivässä koettua kehossani. Ensin huomaan kehossani väsymyksen tunnetta. Väsymyksen kokemus kertoo, että tänäänkin minussa on ollut paljon liikkeellä. En kutsu tätä liikettä muutokseksi. Muutos -sanassa on minulle pakon makua.  Muutos maistuu karvaalta ja sen haluan sylkäistä ulos.

Sanojen kanssa kannattaa olla valpas, sillä sanoilla on kummaa voimaa. Kannattaa kuulostella miten sanat vaikuttavat itseen, mitä sanoillaan luo hetkiinsä ja omaan ilmakehäänsä, jota hengittää. Arjen eri ympyröissä kannattaa olla valppaana sen kanssa mitä omaan ilmakehäänsä päästää. Vastuu on itsellä siitä, että miten raikkaana oman ilmakehänsä arjen kiemuroissa pitää. Hellästi, mutta napakasti määritän oman ilmakehäni rajat ja sanon saasteille EI-kiitos.

Nimitän tätä liikettä itsessäni uudistumiseksi, oman itsen uudelleen luomiseksi kussakin kuluvassa hetkessä. Sitä voisi sanoa myös kasvuksi, mutta siinäkin sanassa on minulle hiukan liikaa tavoitteisuutta, joka luo suorittamisen kokemusta ja sitä kautta jälleen kokemusta pakosta. Pakon kokemus taasen vaikeuttaa hengittämistä, koska pakon edessä joudun rajoittamaan itseäni,  hengittämään pienemmin ja olemaan vähemmän.

Uudistuminen tuntuu hyvältä sanalta. Uudistumisessa on liike-energiaa; energiaa kuluu ja energiaa luodaan. Uudistumista tapahtuu aina, ihan vain hengittämällä olemisen tilassa, ei-tekemisen tilassa. Uudistun, vaikka vain olisin ja vain  hengittäisin. Kuten ilta vaihtuu yöksi ja yö aamuksi. Tai kuten kesä taipuu syksyyn, vaikken ikinä tekisi yhtään mitään tai tekisin mitä tahansa. Suorittamiseni määrästä riipumatta vakiona pysyy se tekijä, että syksy saa, kun aika on.Luonto syklisessä viisaudessaan on suuri opettaja. Luonto jaksaa kerrata ja kerrata odottaen hellän kärsivällisesti oppilaansa avautumista sille mitä on. Heti olokin helpottaa, kun päästää irti siitä mikä oli ja aukeaa sille mitä on.

Illalla nuotiopiirissä yhdessä karhujen kanssa on hyvä tunnustella ja kuunnella kehoansa, että missä ollaan nyt ja mitä seuraavaksi. Väsymyksen kokemus on kehon kertomusta siitä, että tänäänkin uudistumista on tapahtunut. Eli töitä on tehty ja nyt on kiitoksen sekä palautumisen vuoro. Kehossa on jatkuva vuoksi ja luode, eikä ole kannattavaa sivuuttaa oman kehonsa vuorovesien viestejä. 

Nyt olen asettunut kehooni, kotiini,  ja alan pohtia Puhin tervehdystä; mikä oli hunajaisin löytöni tänään?

Vastaus löytyikin jo silloin kun asettauduin tunnustelemaan kehoani. Hunajaisin löytöni oli tänään hetkessä hengittäminen ja oman ilmakehän arvostamisen merkityksellisyys sekä vaikuttavuus kaikkeen olemiseen ja toimintaan. Sen kokeminen, että miten ilmakehäni tila määrittää hyvinvointiani, kohtaamiskyvykkyyttäni tai toimintakykyäni kussakin kuluvassa hetkessä.

Kun hengitin itseeni tänään lokakuista valoa, tuoksua ja rytmiä niin tuumin, että jos olisin jumitakertunut toukokuun valoon, tuoksuun ja rytmiin, niin en voisi hengittää sisääni sitä mitä on tässä hetkessä. Jos mieleni olisi rakentanut uskomuksen, että vain toukokuun valossa, tuoksussa ja rytmissä voin olla onnellinen, niin nyt olisin sokea lokakuun valolle ja kaipaisin palavasti jotain jota ei ole tässä ja jota ei ole olemassa. Enkä voi hengittää sitä mitä ei ole. Siinä sitä sitten olisi taas itseluotu kärsimyksentila.

Karhuherrat nyökkäilevät hymyillen ja vuorostaan Uppo-Nalle kohteliaasti lausuu: "Hengittäminen on tärkeää myös pienille karhuille ja ilmaston korjaantuminen alkaa aina oman ilmakehän arvostamisesta."