...jotta voi löytää uutta

”Joskus menneelle on kuoltava, jotta voi löytää uutta.”
 
Joissakin kohdissa elämää on helppoa virrata, antaa asioiden tapahtua, tulla vastaan, ja mennä myös ohi. Ikään kuin jostain olisi astunut voima esiin, missä voi olla kokonainen oma itse, ilmaista itseä avoimesti, ja sitten se vastaa, joka kuulee kutsun kaiun. Resonanssi on kaunis asia. Se on flowta. Se on virtausta. Se on sallimusta. Se on vastaanottamista, ja irti päästämistä.
 
Niissä kohdissa elämää, missä on uhrin roolista, ei ole helppoa virrata, antaa asioiden tapahtua, ottaa vastaan ja päästää irti. Niissä kohdissa, uhrin roolissa, on palasina maailmalla; menneessä ja tulevassa. Tapahtuvaa ei saa hallintaan, vaan tapahtumat vyöryvät oman maailman ylle kuin tsunamit. Uhrin roolissa ei ole turvallista tilaa, missä olla oma itse, tai lupaa ilmaista itseä avoimesti. Kukaan ei todella kuule, tai ei halua kuulla. Resonanssi on kaipuusta kuollut ajatus. Se on jumi. Se on pato. Se on vastustamista. Se on poispäin menemistä, ja eristäytymistä.
 
Kunnes elämässä tulee jälleen se hetki, missä mennyt lopulta kuolee, ja tulevaisuus on tässä. Joskus se vaatii aidosti kuoleman kokemuksen kohtaamisen. Joskus riittää, että kokee jonkin tulleen kuolleeksi, loppuun kuljetuksi, ja on mahdollisuus ei-tietämisen tilan kautta suuntautua johonkin uuteen, vielä tuntemattomaan. Tuntemattomaan, missä on lopputuloksista vapaata tilaa. Tuntemattomaan, missä ennakkoon tietämisen esterata on ylitetty, ja edessä on vain vapaata tilaa löytää uutta. 
 
Kun kiitollisena hyvästelee uhrin kotelon, ja kuoriutuu kasvualustastaan valoon, niin voi löytää itsensä uudelleen. Nähdä itsensä kauniina, ja tuntea rakkautta itseään kohtaan. Voi kokea jälleen mahdollisuuksien ovien aukeavan. Ennen kaikkea voi jälleen nähdä mahdollisuuksia, jotta on mahdollista koputtaa mahdollisuuksien ovelle. 
 
Enää koputtaja ei ajattele, miten riitän, tai kelpaanko. Mahdollisuuksien näkijä on innostunut omana  itsenään, ja koputtaa ajattelematta, että avataanko ovi. Ovien avautuminen ei ole enää mahdollisuuksien näkijästä kiinni, eikä vastuulla. Vastuu on siirtynyt oven avaajalle. Joskus ovet aukeavat, joskus eivät. Joskus jokin ei, on kyllä jollekin toiselle. Mahdollisuuksien näkijän maailmassa ei ole huonoa, tai hyvää, vain ovia. Sillä kiinni pysyvä ovi on vain tie avoimen oven luo.