Kärsimyksen kokemus muutoksessa

KÄRSIMYKSEN KOKEMUS MUUTOKSESSA - onko kivun ja kärsimyksen kokemus välttämätön muutoksessa?
 
Jostain syystä jokin ihmisessä itsessään usein vastustaa elämän tapahtumista. Vastustaminen on usein hallinnan ja kontrollin tarvetta; pelkopohjaista toimintaa. Ihmisen kitkatessa elämän tapahtumista vastaan syntyy itse aiheutettua kärsimystä, jota muutoksen tapahtuminen itsellään ei edellyttäisi.
 
Entisenä luterilaisena en jaksa enää uskoa, että kärsimyksen kruunun kantaminen kirkastaa kulkijan taivalta. Kärsimyksen kokemus voi selkeyttää asioita, arvoja ja toiveita, mutta kärsimyksen taakka  myös syö kantajansa elinvoimaa, energiaa ja toimintakykyä. Kärsimyksen kokemuksen kantaminen kehossa saattaa estää tunnistamasta avautuvia mahdollisuuksia sekä estää tarttumasta mahdollisuuksiin, jotka vievät kohti omia toiveita.
 
Kärsimys on seurausta siitä, että ihminen pyrkii miellyttämään kaikkien muiden toiveita, ja uhraa omansa ollakseen turvassa ja hyväksytty. Kärsimys on seurausta siitä, että ihminen pettää omat toiveensa, itsensä.
 
Omalla tiellä kulkeminen on haastavaa, sillä tie aukeaa kuljettaessa. Omalla tiellä suunnan ollessa selkeä avautuvat huomattavaksi erilaiset keinot ja väylät kulkea omalla polulla, mutta vasta kuljettaessa omalla polulla. Kärsimys on ehkä tarpeetonta, mutta sen luominen on luonnollista, koska jokin ihmisessä haluaisi aina tietää kaiken etukäteen.
 
Elämän kokemuksellisuus on elämän suuri haaste ja lahja ihmiselle. Kokemuksellisuus perustuu omalla tiellä kulkemiseen kokemuksien polulla ilman tapahtuvan ennakkoon tietämistä.

---