Kasvun kokemus haastaa muutokseen

Mietin sitä miten kaikki tarvittava aina kärsivällisesti odottaa huomatuksi tulemista. Olennaisinta on huomaaminen ilman ennakkokäsitystä siitä miksi jokin tulee huomatuksi juuri läsnä olevassa hetkessä. Ajan yli sitten avautuu se, minkä olennaisen viestin, huomatuksi tullut avasi omaan sekä yhteiseen kasvun maisemaan. Kasvun kannalta ei ole ensi sijaista löytää vastauksia miksi kysymyksiin, vaan huomata mitä ja miten huomattu on suhteessa itseen, oman kehomielen kokemuksiin, tuntemuksiin, ajatuksiin, muistoihin, menneessä koettuun. 
​
Aina ei ole helppoa käyttää sitä mitä on ja mitä kussakin tilanteessa tarjotaan. Ei ole helppoa ottaa vastaan tuskan kokemusta. Tuska viestii siitä miten itse meissä vastustaa muutosta, jota läsnä oleva hetki tarjoaa. Kasvu haastaa muutoksen. Muutokseen joka on jokaisessa läsnä olevassa hetkessä kärsivällisesti odottamassa avautumistamme muutokselle. Muutos haastaa valitsemaan, valitsemaan tuskan vaalimisen tai syvemmän itseymmärryksen. Muutos tarjoaa antautumisen syyllisyyden kokemukselle tai itsekunnioituksen kehittämisen. 

Muutos, kasvu, elävä elämä herättää huomaamaan, miten koetun kaunan ja sen kuonan kantaminen vaikuttaa kehomielessä tähän hetkeen. Olennaista on huomata miten erilaiset tuntemukset ja kokemukset, menneet muistot, vaikuttavat kantajaansa ja hänen ympäristöönsä. Koettu kauna ja sen kuona jumittuneessa kehossa voivat luoda pelkoja kehomieleemme, jotka projisoituvat tämän hetken todellisuuteen ja luovat tulevaisuutta. Lopulta olemattomat pelot voidaan lopulta elää todellisuudeksi ja siten luoda vielä elämättömäksi tulevaisuudeksi. Ihminen luo sillä mikä on hänelle totta. Ihminen luo siitä mikä on itselle todellisuutta. Alussa pelko on vain mielikehon kokemus, tuntemus ja ajatus. Alussa pelko on totta vain sen kokijalle, kunnes kokija alkaa luoda siitä todellisuutta itselleen ja ympäristölleen.

Nousee ajatuksia siitä, että miten kaikki tämä huomattu voi auttaa parantumaan, sallimaan olemaan itsensä kokoinen ja kokonainen. Miten kaikki huomattu voi auttaa uskaltaa olemaan vahvana omassa voimassaan. Miten kaikki huomattu antaa luvan kutsua omat osansa kotiin maailmalta, menneestä ja tulevasta. Miten kaikki huomattu antaa luvan rikki revityn ja hajotetun olla eheä. 

Nousee ajatuksia siitä miten oman haavoittuvuuden ja tuskan kanssa työskentely auttaa avautumaan muutoksen, kasvun ja elävän elämän haasteelle. Nousee ajatuksia siitä miten koetun tuskan voi hyödyntää parantumisen, kasvun, eheytymisen, kokonaisuuden sallimisen, välikappaleena.

Nousee ajatuksia siitä miten koetusta tuskasta on vaikea päästää irti, koska pelottaa. Koetusta tuskasta on tullut tuttua ja siten totta, ja mitä sitten on ja kuka minä olen, jos koettua tuskaa ei enää ole - mitä jää jäljelle ja mitä on uusi, vielä tuntematon.

Nousee ajatuksia siitä miten armo ja salliminen voivatkin tuntua niin pelottavilta vieraudessaan ja tuska turvalliselta tuttuudessaan. Ei ole helppoa herätä huomaamaan, että yhäkin uskoo armon ja sallimisen kuuluvan muille, eikä itse voi sitä ansaita. Itselle ei löydy armossa sijaa. Kuitenkin miten sitä todellisuudessa voi olla itsessä muille, jos armolle ei ole sijaa itsessä.
​
Huomaaminen riittää. Kasvun, muutoksen ja elävän elämän armo on siinä, että kasvua tapahtuu ja muutos avautuu myös silloin kuin sitä ei itse vielä huomaa. Se riittää, että on.