"Konmaritus vol 2"

”Konmaritus vol 2”
Kanssamatkustan itsensä riisumisen teemassa. Vihdoinkin liian väsyneenä riisuutumisen vastustamiseen. Lepään väsytetyn  kehon sylissä ja muistelen miten tosi-itsen valinta ja sen aito ilmentäminen voikin ihmisen haastaa kasvuun;  kohti tosi itseään ja aitoja valintoja itselleen. Hyvästi toimimaton ja tervetuloa toimiva, mitä ikinä se sitten onkaan, mieleni ei enää kuvittele sen muotoja tietävänsä.
 
Interviewer: ”How would you descripe yourself?”
                                   Me: ”Verbally, but I have also prepared a dance.”
 
Keho muistuttaa jo tiedetystä.
Mieletön  kehon jälleenvälähdys; miten ilmentää itseään, mikä osa itsestä ei "huijaa" koskaan?
Mieletön, kehon välitön oivallus ja muisto; mieli yhäkin "huijaa" puheellaan ja järki selityksillään.
 
Kysy keholta, keho ei huijaa. Käänny kehon puoleen, keho ei petä koskaan.

Elämän tilanteiden muutoksien haasteissa totutusti mieli yhdessä järki kaverinsa kanssa selittää tilanteen sopivaksi tunnettuihin toimintamalleihin ja ulkopuolisiin tilanteisiin sekä mielipiteisiin  istuvaksi, sopivaksi, sopeutuvaksi, joustavaksi, ymmärrettäväksi ja siten tosi-itsen sisäisesti  siedettäväksi.

Keho ei selitä, kehon vastaus on suora ja välitön. Keho vetää terveen tiukat rajat, omasta voimasta vahvat luonnolliset rajat. Rajat ilman selityksiä, ilman tulkintaa. Keho on aina puolellasi.
 
Kuinka monta kertaa pitää muistaa kehonsa yhä uudestaan ja uudestaan. Kuinka moneen kertaan  pitää oivaltaa  kehon kautta totuus tosi-itsestä yhä uudestaan ja uudestaan.
 
Mielen ohjaksissa ihminen kulkee tiellään ja kompastuu samoihin kuoppiin. Mieli pyytää järjen avuksi kulkemaan yhteistä tietä. Yhdessä mieli & järki menneessä opitusta onnistuvat väistämään tiessä olevan kuopan, ja seuraavassa hetkessä päähän eksyneet kaverit huomaavat kompastuneensa samalla tiellä olevaan seuraavaan kuoppaan. Uupuneena ihminen kääntyy vihdoin kehonsa puoleen. Keho  muistaa, ja valitsee uuden tien. 

---