Kun jokaiselle tunteelle löytyy sijaa majatalossa, niin rakkaus voi löytyä yllättävistä paikoista

”Kun jokaiselle tunteelle löytyy sijaa majatalossa, niin rakkaus voi löytyä yllättävistä paikoista” 
 
Se lähtee aina huomaamisesta, kun on vastaanottavassa tilassa. Huomaa, että tuntee esim. kateutta ja sallivassa tilassa tuollekin tunteelle on lupa astua sisään ja sen kanssa voi haastella. 

​”Mistä sinä siihen tulit? Minkä takia tässä kohtaa päätit pääsi nostaa?”
 
Kateus on vieras majatalossa kuten missä muutkin tunteet. Se tulee ja menee ajallaan kuten kaikki tunteet. Ei ole toinen tunne hyvä, ja toinen paha, jos itse ei niitä ala nimittelemään ja vertailemaan. Joihinkin tunteisiin saattaa liittyä vahvojakin uskomuksia ja sitä kautta odotuksia niiden tarpeellisuudesta/tarpeettomuudesta.
 
Kuitenkaan ei ole tunne toistaan parempi, eikä yli- tai alivertainen suhteessa toisiinsa. Jokaisen tunteen viestillä on tarkoituksensa, joka aukeaa ajallaan, kun on vain valmis sallimaan vieraan astua sisään. 
 
Jokaista vierasta kannattaa arvostaa, vaikkei heti vieraan arvoa ymmärtäisi. Joskus joidenkin vieraiden oleilu määräämättömän ajan voi tuntua epämiellyttävältä kokemukselta majatalossa, mutta yleensä epämiellyttävyyden kokemuskin alkaa hiipua, kun päästää irti uskomuksistaan, vieraiden vertailusta ja arvottamisesta suhteessa toisiinsa. 
 
Jokin aikaa sitten majataloni ovelle kolkutti herra/rouva Kateus. Kun huomasin vieraan oven suussa, niin pyysin vierasta astumaan peremmälle tupaan. Kateuden viime käynnistä on jo jonkin aikaa, joten hieman hämmentyneenä aloin haastatella vierasta: ”Mistä sinä siihen tulit? Minkä takia tässä kohtaa päätit tulla ovelleni koputtamaan? Millainen mahtaa viestisi olla ja mihin liittyä?”
 
Kateus alkoi nostaa kuvia mieleeni lähiaikojen tapahtumista. Tapahtumista, jotka olivat iloisia juttuja ystävilleni. Ihmettelin, että miten kateus näihin tapahtumiin liittyy, koska olen vilpittömän   iloinen ystävieni puolesta. Kateus alkoi nostaa lisää kuvia mieleeni, tällä kertaa menneisyydestä ja kutsui muutaman muun tutun vieraan mukaan värittämään tarinan kerrontaa. Majatalon ovelle ilmestyi myös arvottomuus, ja päätin pyytää hänetkin sisälle, kun kerran oli jo kateuden tarinan matkaan lähdetty. 
 
Arvottomuus on iso kaveri, joka tällä kertaa saapui kateuden kutsumana. Arvottomuus on vakiovieras kuten muutkin tunteet, mutta se on aina yllätys, että kenen seurassa tai kenen tunnevieraan kutsumana arvottomuus ovelle ilmestyy. 
 
Aikamme siinä haasteltiin ja vieraat yhteistyössä nostivat asioita huomattavakseni. Paikalle saapuivat täyttymättömät tarpeet ja kielletyt toiveet. Siinä kului päivä, jos toinenkin ja sitten vihdoin oltiin tarinan siinä kohtaa, missä viestin ydin aukesi, ja oivalsin mitä nämä haastavat vieraat olivat tulleet lahjoittamaan. Ymmärsin miksi kukkien mullat pitää vaihtaa, ja miksi kannattaa siirtää isoiksi kasvaneet kukat uusiin suurempiin ruukkuihin. Ymmärsin miksi hyvää tarkoittava lisälannoitus ja runsas vedellä kastelu ei aina johda hyviin lopputuloksiin kasvun ja kukinnan kannalta, jos vanhat ruukut ovat käyneet liian ahtaiksi uudelle kasvulle. 
 
Kateus ja arvottomuus jatkoivat matkaansa palatakseen taas, kun aika on. Isoilla kavereilla on aina isot lahjat, ja siksi niiden kanssa kestää aikansa. Joskus tarvitaan isosti kontrastia, jotta voi huomata, mikä kohta omassa arjessa vaatii päivittämistä. Joskus tarvitaan ystävien onnistumiset kutsumaan kateus esiin, jotta voi huomata toimimattomaksi tulleen omasta arjesta ja voi sallia itselleen mahdollisuuden johonkin uuteen, vielä tuntemattomaan. 
 
Huomaamisen kohdassa ei tarvitse tietää ratkaisuja, sillä ratkaisut saapuvat ajallaan ja uudelleen valintojen hetket koittavat vääjäämättä. Kun huolehtii, että majatalon porstuaa eivät tuki uskomukset, arvotukset, vertailut ja muut itse luodut esteet, niin ratkaisuille on tilaa astua sisään ja majatalossa voidaan valita luoda uudenlaista hyvinvoinnin arkea.
 
Kun aito ja avoin omien tarpeidensa äänille, kun kuulee ja kuuntelee, niin luo samalla tilaa uuden huomaamiselle, kun se ajallaan saapuu valittavaksi. Kun on kiitollinen siitä mitä on, niin kiitollisuus avaa huomattavaksi olemassa olevan runsauden ja mahdollisuudet valita tähän hetkeen parasta; mitä se paras itselle sitten tarkoittakaan. 
 
Paras valinta itselle yleensä lisää iloa ja kiitollisuutta, joten oikeaan suuntaan osoittavat suunnistusmerkit ovat selkeästi tunnistettavissa, vaikka ratkaisut eivät olisi vielä nähtävissä. Luottamus tähän prosessiin on jo itsessään voimaannuttava kokemus. ja siten arjen hyvinvointia lisäävä. Kun uskoo, että kaikki järjestyy parhaalla mahdollisella tavalla, niin asioilla on taipumus järjestyä parhaalla tavalla. Ei ehkä tavalla, jota odotti, vaan paremmin. Joskus sen paremman huomaa paremmin vasta yli ajan, mutta aina se on huomattavissa. Kun kaikille tunteille löytyy sijaa majatalossa, niin rakkaus voi löytyä yllättävistä paikoista.

---