Kun oikeassa olemisen tieltä astuu oman totuuden kokemiseen...

Kuin ihmeen lailla, jotkin hetket kirkastavat ja vahvistavat sitä minkä kokee omaksi totuudekseen tässä elämässä ja totuudeksi tästä elämästä. Yhtä äkkiä tunnistaa selkeästi, että tämä on totuuteni ja että elämässä on kyse juuri tämän oman totuuden tunnistamisesta. Totuus ei ole oikeassa olemista, vaan oman itsen tunnistamista suhteessa ihan kaikkeen. Kaikki on toisin kun oikeassa olemisen tieltä astuu oman totuuden kokemiseen.
 
​Tarkoituksena ei ole tulla joksikin tai olla jotain enemmän tai vähemmän. Tavoitteena ei ole sopeutua toisten totuuksiin, vaan tunnistaa omansa. Yksinkertaisesti kyse onkin siitä, että on se kuka on ja tekee asioita siten kuten tekee. Kyse ei ole paremmaksi tulemisesta, oikeassa olemisesta tai jonkin saavuttamisesta.
 
 Näissä selkeissä hetkissä sitä nöyrästi toivoo, että tämä hetkessä koettu selkeys toteutuisi kaikissa omissa arjen valinnoissa ja suhteessa toisiin.
 
 Sitä toivoo, ettei enää astuisi itsestään sivuun, syrjään tai pois päin siksi, ettei rohkene olla omassaan ja elää omastaan; ilmaista itsen kautta koettua.
 
 Sitä toivoo, että uskaltaa elää oman elämänsä itsensä kautta, eikä toisten totuuksien.
 
Sitä toivoo, ettei jatkossa kuljettaisi mukanaan turhaa syyllisyyttä siitä miten ei täytä toisten odotuksia, sovi uskomuksiin, mahdu ulkoisiin mittoihin ja sopeudu rajallisiin maailmankuviin.
 
Sitä toivoo, ettei jatkossa kantaisi kehossaan menneessä ilmaisematonta, jolla on vähentänyt oman elämän kokemisen ja ilmaisun tilaa.
 
Sitä toivoo, ettei enää yrittäisi olla pienempi ja hiljaisempi, näkymätön. Sitä toivoo, että tästä alkaen uskaltaisi hengittää syvään ja sukeltaa niin syvään kuin ikinä tahtoo, ja vieläkin syvemmälle. Hymyillä rauhoittavasti ja sanoa: "Syvyys on suhteellista, siksi kukaan ei voi sukeltaa liian syvälle."
 
 Kun elämässä ei ole kyse enää jatkuvasta sopeutumisesta tai saavuttamisesta, vaan itsen kautta elämän ilmentämisestä, niin menneessä koetut rajoitteet ja tavoitteet häviävät.
 
Rajoitteista ja tavoitteista vapaana avautuu tila. Tila, jonka voi täyttää kaikella sillä minkä kokee lisäävän tilan tuntua, vapautta olla sitä mitä on, vapautta lentää niin korkealle kuin ikinä uskaltaa, vapautta juurtua kovimpaankin peruskallioon ja jäädä ikiajoiksi paikoilleen osaksi autiointakin maaperää.
 
Kun oma elämä alkaa täyttyä tilan tunnusta, niin kaikki alkaa vaikuttaa mahdolliselta ja arki kaiken aikaa avautuvalta ihmeeltä.
 
Vapaus on tunteiden kohtaamista, kokemista ja oman koetun puoleen kääntymistä. Hyvä elämä ei rakennu oikeasta tai väärästä. Hyvä elämä ei ole vain positiivisten tunteiden ilmaisua tai negatiivisten tunteiden kokemattomuutta. Vapaus on tilaa kohdata ja kokea tunteet ilman oikeata tai väärää. Vapaus on tilaa jakaa kokemaansa olematta oikeassa, jakaa aitoa koettua ja ilmentää sitä oman ainutlaatuisen itsensä kautta.
 
 Vapautta on tietää, ettei tiedä. Tieto ei ole enää itsessään edes kovin kiinnostavaa. Kaikki alkaa aueta, kun ymmärtää ja ymmärryksen kokemus vapauttaa jälleen ihanaan tietämättömään.