​KUN PAPPA MINUT SAATTELI OMAN MUUTOKSEN POLULLE

FB:ssä jaetaan tarinaa seitsemästä ensimmäisestä työpaikasta.  Jakamista seuratessani löysin itsestäni tällaisen tarinan muutoksen polusta omassa työelämässäni.
 
1. Eka luokalle lähtö 6-vuotiaana oli ensimmäinen kontaktini työn kokemisen tuntuun. Se todella tuntuu työläältä työltä, kun käsketään menemään jonnekin ymmärtämättä syytä ja tekemään jotain tavalla, jota et tekisi käskemättä ja jonka osaat jo paremmin kuin opetetaan. On työlästä opetella tavaamaan, kun osaa lukea, eikä ole koskaan tavannut. On työlästä opetella kertomaan miten laskee, kun näkee vain lopputulokset. On työlästä opetella laskemaan tavalla, joka on oikein. Lista työläyden kokemisesta koulusta on pitkä, joten en aio työllistää sillä itseäni tässä kohta enempää.
 
2. Vanhainkodissa rappukäytävien lakaisu ja pesu, lippujen nosto sekä lasku, lumenluonti ja nurmikoiden leikkaus. Se todella tuntuu työltä, kun ilmoitetaan mihin aikaan tehtävät pitää suorittaa ja ainut oma vaikutusmahdollisuus on valita tehdä annetut työ hitaasti tai nopeasti.
 
Oli myös aivan toisenlaista työkokemusta ja työn kokemista. Papan Pelle Peloton -pajassa apulaisena mikään ei tuntunut työltä, sillä pappa taitoi työnohjauksen.
 
3. Pappa saattoi todeta, että ankat kuulostivat nälkäiseltä. Ja niin minä omatoimisesti päätin ryhtyä eläinten ruokintavastaavaksi.
 
4. Pappa kertoi, että tomaatit näyttivät janoisilta helteessä. Ja niin minä oma-aloitteisesti päätin ryhtyä kasvihuonevastaavaksi.
 
5. Pappa tuumi, ettei ole varma osaako mummo leipoa yksin hyviä piirakoita ja hän todella pitää hyvistä piirakoista. Ja niin minä ihan itse päätin ryhtyä leipuriapulaiseksi.
 
6. Pappa ihmetteli ääneen, että millaisia ovat hyvät pesäpallomailat. Ja niin minä ihan oma-aloitteisesti päätin alkaa suunnittelemaan ja testaamaan pesäpallomailoja papan sorvaamossa.
 
7. Pappa saattoi muistella ääneen miten mansikat maistuvat parhaalta kermavaahdon kanssa. Ja niin minä itse päätin ryhtyä jälkiruokavastaavaksi ja opetella mm. vatkaamaan kermaa mansikoille.
 
Opit: Pappa ei koskaan neuvonut tai käskenyt. Pappa ei sanonut mitä pitää tehdä tai miten homma pitäisi tehdä. Pappa ei koskaan sanonut menikö joku oikein tai väärin, hyvin tai huonosti. Pappa ei koskaan arvostellut, vertaillut tai mitannut minua tai tekemisiäni suhteessa mihinkään.
 
Pappa kysyi. Pappa totesi. Pappa ihmetteli. Pappa ajatteli ja tuumi ääneen. Pappa kertoi tarinoita. Pappa havainnoi tapahtuvaa, jakoi menneessä kokemaansa ja muisteli tulevaa.
Ennen kaikkea pappa todella kannusti: "Sinä osaat mitä vaan. Sinä pystyt mihin vaan. Silti kaikkea ei tarvitse tehdä kerralla."
 
Pappa kertoi tarinoita siitä miten elämä ei mene aina kuten suunnittelee ja kertoi siitä miten elämä aina kuitenkin jatkuu jollain toisella tavalla. Pappa kertoi minulle molemmista sodistaan ja minä todella kuuntelin. Minä olin vertainen ja kanssakuulija. Pappa jakoi kanssani tätä hetkeä, kertoi menneestä ja auttoi minua muistelemaan tulevaisuutta.
 
Pappa oli myös rehellinen palautteessaan, mutta koskaan palautteessa ei ollut kyse siitä, että jotain olisi pitänyt tehdä toisin tai minun olisi pitänyt olla toisenlainen.
 
Muistan kun opettelin piirtäjäksi ja piirsin hevosia, niin papan palaute oli tämä: "Hevosia ovat kaikki. Tuolla hevosella on tainnut olla polio." Minua ja pappaa nauratti tuo polio. Sitten minä hymy huulilla jatkoin hevosten piirtämisen harjoittelua. Piirsin uusia hevosia, sillä ei polio ollut virhe, vaan joukossa oli myös tuo hevonen, jolla oli ollut polio.
 
Pappa tiesi asioita, todella tiesi. Papan kanssa mikään ei koskaan näyttänyt, maistunut, tuntunut tai kuulostanut työläältä.

---