Kun suhde itseen muuttuu, kaikki muuttuu

Suurin este kaikelle on yleensä itse, ja itsessä olevat esteet. Ehkei ole olemassakaan mitään muita esteitä kuin ne, jotka itse luo. Ehkei olekaan olemassa mitään estäviä olosuhteita tai toisia ihmisiä, jotka luovat esteitä tiellemme.
 
Heti kun oma suhde esteeksi koettuun muuttuu. Heti kun oma kokemus esteestä muuttuu, niin estettä ei enää ole. Usein tässä kohtaa meissä herää vastustus ja alamme selitellä miksi muutos on mahdoton. Jokin meissä haluaa pitää kiinni siitä uskomuksesta, että esteet ovat ulkopuolellamme, eivätkä sisällämme ja itse luotuja.
 
Kuitenkin esteet poistuvat vain kokemuksemme esteestä muuttuu. Esteet eivät häviä, vaikka vaihdamme paikkaa, kotia, työpaikkaa, ammattia, ihmissuhteita, parisuhdetta, ystävyyssuhteita jne. Esteeksi koettu häviää, kun suhteemme esteeksi koettuun muuttuu.
 
Tässä kohtaa alemme selittää, ettei meissä ole voimaa muuttua tai emme tiedä miten muuttua; olla toisin ja suhtautua toisin. Siitä kohtaa alkaa muutos, sillä muuta ei tarvita - tarvitsee vain lakata hetkeksi tietämästä ja astua muutoksen tielle, jota kautta avautuu aivan uudenlainen ymmärrys itseen suhteessa toisiin ja siihen mitä on.
 
Sen jälkeen on paljon helpompi ottaa itsensä kevyemmin ja suhtautua kokemaansa kevyemmin. Nauraminen itselle alkaa olla luonnollista. Kaikki tietävät ja muistavat miten kevyeltä tuntuu, kun nauraa ja naurattaa. Silloin ikään kuin sisällä kuplii, eikä yksikään ajatus rasita mielessä. Väsymyksen raskas kokemus väistyy hetkeksi kehosta ja tekee tilaa jollekin kevyemmälle astua sisään.