Luonto uupumatta muistuttaa uudistumisesta

Sydämellinen kiitos kaikille "Ykskaks Ykskaks" -vuosipäiväni muistamisesta <3 
 
Vuoden kierron päätös, ja"Ykskaks Ykskaks" -vuosipäiväni sen kyljessä, avaa itselleni aikaikkunan, jossa hengähdän tavallista syvempään ja luvan kanssa katselen  ikkunoita ikkunoissa. Toisin sanoen, annan itselleni aikaa katsoa hieman toisin, havainnoida välittömän näkemisen lisäksi erilaisia heijastuksia ja vaikuttavuuksia pinnalta syvyyksiin. Kun tunnustelee oman arjen pintarakenteiden syvempiä ulottuvuuksia ja laajempia vaikuttavuuksia, niin voi muistaa jotain oman elon kannalta olennaista, päästää irti siitä mitä on ollut ja antaa vain asioiden olla, niin kuin ne ovat.  Tämä on suositeltavaa oman energiatasapainon osalta, sillä takertuminen vie aina energiaa, ja irtipäästäminen vapauttaa jumiutuneen energiaan käyttöön.
 
Vuoden kierron päätös on muistutus aluista ja lopuista, jonkin syntymästä ja jonkin kuolemasta, loputtomasta luonnon kierron syklisyydestä ja ihmisestä sen kierron osana. Ihmisenä tuppaa välillä unohtamaan sen, että luonto ei ole osa meitä, vaan ihminen on osa luontoa. Kun muistaa olevansa osa luontoa, osa jotain itseä suurempaa kokonaisuutta, niin moni koettu asia asettuu luontaisesti kohdilleen.
 
Vuosien kiertojen kautta olen huomannut, että vanheneminen on jotenkin minun juttuni. Tai oikeastaan ei vanheneminen, vaan uusiutuminen. Luonnon vuoden kierrossa uusiutuminen on aina yhtä ihmeellistä, riemastuttavaa ja lohdullista päättymättömyydessään; kevät aina koittaa, kesä puhkeaa, syksy saa ja taipuu jälleen talveen.
 
Kasvussa, muutoksessa ja uudistumisessa aika on jokseenkin merkityksetön käsite. Tietystä näkökulmasta vanhenemista ei ole,  on vain loputon uusiutumisen sykli missä luonto ei vanhene,  eikä ihminen osana luontoa.  Luonnossa ei ole merkityksellistä ei ole kasvuun käytetty aika, vaan kasvu. Kasvu tapahtuu aina yli ajan; kasvun voi huomata vasta sen tapahduttua, eikä kasvussa ole oikoteitä. Luonnossa ei ole kiirettä, vaan kaikki tapahtuu ajallaan. Kiireen kokemus on ihmisen luoma subjektiivinen illuusio, joka on totta vain sen kokijalle, joten siitä unesta kannattaa havahtua.
 
Luonnon syklisyyttä havainnoimalla voi  huomata kiinnostavia tulokulmia omaan muutokseen, uusiutumiseen ja kasvuun.
 
Huomaan, että tämänkin kierron päättyessä tiedän yhä vähemmän. Tietämisen pakosta vapautumisesta aukeaa uudenlainen ulottuvuus olemisen ja kokemisen tilaan. Huomaaminen ja kokeminen tuntuvat ensisijaisilta, ja tietäminen toissijaiselta, joskus jopa haitalliselta asioiden luonnollisen etenemisen kannalta. Tietäminen on hyvin usein pyrkimystä hallita asioiden luonnollista kulkua ja suhteita omien ennakkokäsitysten tai uskomusten perusteelta. Usein oma tietäminen on hyvää tarkoittavaa, mutta ei parasta mahdollista suhteessa itseen,  toisiin ja tapahtuvaan.
 
Huomaan, että tietämisen maastoissa monista asioista suhteessa itseemme ja toisiimme tulee vaikeita, jopa mahdottomia. Usein tietäminen asettaa ihmiset ja asiat vastakkain, eri puolille ja toisiin suuntiin. Kun malttaa päästää irti tietämisen pakosta, kontrollin ja hallinnan tarpeestaan suhteessa tulevaan, niin läsnä olevat tilanteet ja suhteet alkavat aueta luontaisesti ja edetä parhain mahdollisin tavoin ilman pakottamista. Hyväksyvässä läsnäolon tilassa voivat ihmiset ja asiat olla kaiken aikaa samalla puolella ja matkalla yhteiseen suuntaan.
 
Huomaan myös, että paljon on  itsellä vielä kasvun tilaa, antamisen ja vastaanottamisen luonnollisen rytmiin asettumisessa. Haastavinta elämässä tuntuu olevan oleminen, huomaaminen ja hyväksyminen, eli hyväksyvä läsnäolo suhteessa itseen, toisiin ja tapahtuvaan.
 
Siitä alan olla jo tietoinen, että kannattaa nauttia matkasta, sillä on vain matka. Silti toisinaan arjen tohinassa tipahdan kuvitelmaani jonkin valmiiksi tulemisesta tai päättymisestä kunnes jälleen havahdun ja huomaan, että se jokin vanha on nyt vain toisenlainen, vähän uudenlainen ja sitten siitäkin tulee taas vanha jne. Onneksi aina voi luottaa siihen, että luonto uupumatta muistuttaa  ​muistuttaa kasvun syklisyydestä ja päättymättömästä uudistumisesta.

---