METAFORAT MENTAALIMALLIEN MUOKKAAJINA ja mietteitä henkilökohtaisesta muutosprosessista

METAFORAT MENTAALIMALLIEN MUOKKAAJINA ja mietteitä henkilökohtaisesta muutosprosessista
 
Jos ette ole kaverit huomanneet niin tykkään tarinoida ja rakastan metaforia. Metaforat ovat minulle hyvin rakkaita, koska niissä on riittävästi tilaa omalle ja yhteiselle ajattelulle. Itsenäistä yhdessä ajattelua kutsun yhteistyöksi.
 
Itselläni on viime kuukausina jumittanut eräs yhteistyösuhde, josta on tullut erittäin haastavan tuntuinen muutos- ja oppimiskokemus itselleni.
 
Sen verran on elämä opettanut, että tilanteen kovuus ja haastavuus johtuu omasta kovasta sisäisestä vastustuksestani; eli itse teen jotain toimimatonta suhteessa siihen mitä on ja pidän kiinni jostain toimimattomasta, enkä osaa tai uskalla päästää irti.
 
Muutosprosessit etenevät yleensä niin, että jossain vaiheessa paine käy sen verran epämiellyttäväksi, että tilanne pakottaa huomaamaan mikä on itsessä toimimatonta ja mikä pitää kiinni toimimattomassa. Tunnistusvaihe helpottaa hieman omaa oloa, mutta tasapainotilaa ei vielä saavuteta.
 
Tunnistusvaiheen jälkeen kannattaa suunnata kohti sitä mikä toimii ja keskittyä siihen. Kuulostaa paperilla helpolta, mutta arjessa, käytännön ja toiminnan tasolla hyvinkin haastavaa.
 
Kokemus on ainut todellinen opettaja, ja aina se ei päästä helpolla. Todellisuudessa itse ei päästä itseään helpolla, koska omat ajatus-, uskomus- ja toimintamalli ovat se ainut todellinen este, joka jumittaa luonnollista muutoksen liikettä ja luo siten kokemusta tilanteen vaikeudesta.
 
Jos  jumittuu vain järjen tasolla ratkomaan jumitilannetta, se on kuin kaivaisi itseään syvemmälle ahdistuksen kuoppaan, sillä järjellä käsitellään tunnettua todellisuutta. Järjellä, eli jo tiedetyllä, ei yllä sinne mikä on vielä järjelle tuntematonta, ja sitä uutta toimivaa.
 
Siispä kannattaa kokeilla sellaistakin mitä järki ei selitä, mutta se saattaa toimia. Itse luotan aina toimivaan, ja annan järjen odottaa omaa vuoroaan, sillä senkin vuoro tulee sitten yli ajan. Järki on hyvä kaveri selittämään ja tulkkaamaan yli ajan mitä tapahtui. Järjen kanssa on erittäin antoisaa analysoida, mutta ihan kaikki ei kuulu sen osaamisalueisiin muutostilanteissa.
 
Jumitilanteissa käytän paljon metaforia, jotka ovat tietystä näkökulmista järjettömiä, mutta käytännössä hyvinkin toimivia. Kokemus on osoittanut, että moni jumitilanne avautuu itselleni juuri metaforien avulla.
 
Kun on tosi jumissa, niin kannattaa pyytää viisailta ihmisiltä työntöapua. Onnekseni olen ympäröity viisailla ihmisillä, jotka osaavat kysyä viisaita kysymyksiä, joilla pääsen liikkeeseen.
 
Nyt sain lahjaksi tämän viisauden: "Millaista on paras mahdollinen yhteistyö Annelle? Millaiset ovat Annen pelisäännöt yhteistyölle?"
 
Vastaus oli välitön: "Annen yhteistyö on kellumista." Ei järjen hiventäkään läsnä, mutta olo helpotti välittömästi. Kellumisen metafora avasi minulle selkeyden siihen mikä oli nyt tullut toimimattomaksi ja millaista toimiva olisi. Kovaksi muuttunut tilanne auttoi minua jälleen kerran muistamaan omat yhteistyön pelisääntöni, ja muistamaan mihin kannattaa keskittyä ja mitä kohti suunnata itsensä.
 
Tarinoin lisää kellumisesta(kin), mutta ensin täytyy hetki kellua, jotta on mistä jakaa.