"Kirjoitan siksi, että kirjoitan."
Ainaisen ikuisesti keskeneräistä mietintää, ei ikinä valmista. Ääneen ajattelua. Ajassa liikkuvan tunnustelua. Kysymyksien huomaamista ilman vastauksia. Hämmennyksen tunnistamista. Ihmisenä olemisen häpeän sanoittamista. Teksti lähtee kirjoittamaan itseään kirjoittajan kautta, ei koskaan toisinpäin. Kirjoittaja herää tekstin virtaukseen, kun jokin ajatus tai lause hellittämättä toistaa itseään. Teksti alkaa muistuttaa siitä mitä kirjoittaja on kuullut, nähnyt, tuntenut, haistanut ja huomannut. Muistuttaa jostain kauan jo unohdetusta tämän hetken tapahtuvan kautta. Joku kirjailija sanoi: "Jonkun on puhuttava tästä ihmisenä olemisen häpeästä." Teksti muistuttaa ihmisenä kasvusta ja siitä huomatun jakamisesta. Joku muusikko sanoi: "Tekemällä musaa ja jatkamalla musiikin tekemistä." Teksti muistuttaa ihmisenä olemisen ainutlaatuisuuden ilmentämistä, oman intohimon ja sisäisen äänen ilmentämistä. Luovuudeksi nimitetään sitä voimaa, joka virtaa kauttamme tähän maailmaan tekoina, sanoina ja ajatuksina. Luovuus ei ilmene vain taiteen eri muodoissa, vaan kaikessa siinä miten itseään ilmentää arjessa suhteessa toisiin ihmisiin kotona, työssä, harrastuksissa, parisuhteessa, ystävyyssuhteissa... Sama voima virtaa jokaisessa ihmisessä, sama voima herättää muodot elämään ihmisen kautta. Miksi teet sitä mitä teet? Miten teet sitä mitä teet? Mitä teet silloin kun teet sitä mitä teet? |
Details
Blogiarkisto
December 2022
|