Millaiset sisäiset äänet estävät sinua laulamasta ääneen sisäistä sävelmääsi?

Jos luovuuden voimien elvyttäminen ja oman elämän muotoilu kiinnostaa niin suosittelen kuuntelemaan Antti Haverisen "Jos niin" –sivuston ”Eläköön prosessi” –podcastin  (http://josniin.fi/podcastit/luovia-sivuvaikutuksia). 

Korvani nappasivat ensimmäiseksi podcastin lopusta sanat: "En välitäkään tietää mitä tästä prosessista seuraa. Voin löytää sellaisia asioita joita en ollut ottanut huomioon aikaisemmin." Sama toisin sanoitettuna; onnellisuutta luodaan arkeen vapaana ennakkoon tiedetyistä ja päätetyistä lopputuloksista. Jumittuminen ja uhriutuminen ovat itse luotua lukittututumista jo tunnettuun ja siten näköalattomuutta tuntemattoman runsauden äärellä. 

Tähän itse luotuun näköalattomuuteen ja jumittumiseen elämässä voi olla vaikea havahtua. Eläköön oman elämän ja luovuuden voimien elvyttämisen myönteiset sivuvaikutukset, jotka voi löytää, mutta joita ei voi tietää tai päättää etukäteen. Etukäteen tietäminen johtaa vielä havaitsemattomien ja siten omaan todellisuuteen vielä ilmeentymättömien mahdollisuuksien rajaamiseen. 
Etukäteen päättäminen johtaa havaintokyvyn kaventumiseen lukemattomien mahdollisuuksien maastossa. 
 
Mitä muuta huomasin kuunnellessani ja mikä kaikki jo huomattu alkoi runsastua, kasvaa ja sanoittua syvemmin

Sisällä alkoi koputus. Sen kaikenlaisen koputus, joka on vielä jäänyt huomaamatta tai jota en ole vielä halunnut huomata. Kun omaan luovuuden oveen koputetaan, niin on kaksi mahdollisuutta. Yksi: laittaa musiikkia kovemmalle ja vaientaa koputus. Kaksi: antautua ja mennä avaamaan oma ovi.
Aina ei ole voimia availla uusia ovia itseen, eikä tarvitse olla. Kun hetki on oikea kaikin tavoin ja itse on valmis, niin sisäiset luovuuden koputukset kannattaa hyödyntää.

Mitä huomasin?

Huomasin ajattelevani, että onpa Antti rohkea, kun antaa äänen sanoilleen. Sisäinen keskustelu käynnistyi välittömästi tästä ajatuksesta. Luovuuden ääni aloitti kuiskaten: "Minäkin haluaisin tehdä podcasteja." Saman tien paikalle saapui sisäinen kontrolleri kommentoimaan: "Osaatko käytännössä ja miltä se kuulostaisi?" Menneisyyden uskomus ja synkkä muisto saapui tummana paikalle: "Sinulla on ruma monotoninen ääni. Kaikki kuulostaa samalta, sävelkulkuja tuskin erottaa toisistaan. Ei omaa soundia, vain laimeaa toisten kopiointia ja toisten laulun myötäilyä." Taustakuorona sisäiset epäilijät peesasivat synkkää muistoa: "Sinä olet vain sellainen jutustelija. Kannattaa jättää nämä jutut puheammattilaisille, eikä alkaa ammattitaidottomana harrastelemaan. Mitä siitä tulee kun kaikenlaiset pätemättömät alkavat jutustelemaan."

Luovuuden ääni jatkoi: "Onhan se jännittävää antaa ääni kirjoitetuille sanoille, luoda sanoista ääni ja musiikkia. Koskaan ei voi tietää mitä syntyy ja miltä se laulu kuulostaa."
Aloin pohtimaan mikä pelottaa eniten; se mitä menneisyyden uskomukset ja muistot supattavat vai se miten muut tulevat supattamaan.

Antti Haverisen "Eläköön prosessi" -podcastin kuuntelu nosti pintaan huomattavaksi jotain sellaista jota en ole halunnut kohdata tai johon en ole ollut aiemmin valmis ryhtymään. Oven avaaminen luovuuden koputtaessa on aina avautumista vielä tuntemattomalle. Se on muutoksen sallimista. Se on oman keskeneräisyyden kohtaamista. Se on kasvulle antautumista.

Luovuuden koputtaessa ovelle alkaa tapahtua. Välittömästi huomattavaksi nousee asioita, joilla on aina ennakkoon tietämättömiä sivuvaikutuksia.

Yhtenä hetkenä voi havahtua huomaamaan millaisia rajoitteita on yhä itsellä liittyen oman sisäisen äänen ilmentämiseen.

Yhtenä hetkenä voi huomata itsestään rajoittavia uskomuksia oman äänen käyttöön ja sanoilla luomiseen.

Yhtenä hetkenä voi huomata, että onko itsellä lupa antaa jo sanoitetulle myös ääni, onko lupa soittaa kirjoitetut nuotit.

Rohkaisen oman sisäisen äänen tutkimiseen, löytämiseen ja testaamiseen. Mihin sinulla on lupa? Millaiset sisäiset äänet estävät sinua laulamasta ääneen sisäistä sävelmääsi?

Kaikkien tärkeintä on huomata, sillä ensimmäistä askelta seuraava toinen askel on jo kävelyä uudessa.