"Mitä Derek tekisi?"

​Minulla on uusi toimintaani ohjaava lause: "Mitä Derek tekisi?" Tapasin Derekin viime viikolla brittiläisessä vanhainkodissa.
 
Toisella tapaa sanottuna sama: Derek on brittiläinen televisio-ohjelma, joka kertoo elämästä vanhainkodissa ja yksi asukkaista on Derek.

Derek on uusin idolini. Tunsin  heti valtavaa hengen heimolaisuutta Derekin kanssa. Minäkin olen asunut ison osan nuoruuttani vanhainkodissa, ikävuodet 7-15.  Ja me jaamme Derekin kanssa saman uskomuksen elämän tarkoituksesta.
 
Derekin mukaan elämässä on kyse kiltteydestä.  Kaikki tietävät mitä tarkoittaa olla kiltti. Kaikki tuntevat miltä tuntuu itsestä kun ei ole kiltti. Kaikki tietävät miltä tuntuu toisesta kun emme ole kilttejä. Se on siinä. Kaikki muu on mutkuttelua. Elämä on suoraviivaista ja helppoa: ole kiltti.
 
Toinen asia onkin se mitä kiltteys oikeastaan on. Joskus on helpompi lähestyä isoja asioita siitä näkökulmasta mitä ne eivät ainakaan ole.
 
Kiltteys ei tarkoita sitä, ettei ilmaise omia tunteitaan tai kerro omaa totuuttaan. Itsensä ilmaisu ja rehellisyys kaikessa ei poista kiltteyttä, mutta kiltteys vaatii rohkeutta. Derekin maailmassa ollaan jopa kipeän rehellisiä tavalla, joka vaatii  todella rohkeaa ja kiltteydessä avointa sydäntä. On tärkeää muistaa oman toiminnan motiivit. Rehellisyyden motiivina ei ole koskaan toisen mitätöinti ihmisenä oman arvon nostamiseksi. Rehellisyys ei tarkoita sitä, että osoittaa toisen olevan väärässä tai vääränlainen. Rehellisyys tarkoittaa tässä  tapauksessa oman kokemuksen ilmaisua  toisen käytöksestä. Ja oman kokemisen jakamisesta kiltteydestä käsin.
 
Derekin maailmassa kaikki ovat kilttejä. Kaikki ovat kilttejä, vaikka heidän ajatuksensa tai tekonsa eivät sitä joka hetki olisikaan. Otan esimerkiksi Derekin parhaan ystävän Kevinin. Kevin voi haista paskalle, mutta Kevin ei ole ihmisenä paska. Tai Kevinin juominen voi olla perseestä, mutta Kevin ei ihmisenä ole persreikä. Vaikka huono käytös tuomitaan, niin ihmistä ei koskaan. Ihmistä voi rakastaa aina, mutta huonoa käytöstä ei tarvitse sietää koskaan.
 
Usein me jäämme kiinni tilanteeseen, jossa koemme itsemme loukatuksi. Jumitumme omaan tunnekokemukseemme, kun otamme toisen huonon käytöksen henkilökohtaisesti. Kuitenkaan toisen ihmisen käytös ei koskaan kerro meistä. Hyvää tai huonoa käytöstä, se on aina ja vain kertomusta siitä  miten toinen henkilö näkee ja kokee maailmansa. Käytöksemme kertoo meidän omasta maailmankuvastamme ja toimintamalleistamme, ei  koskaan siitä millainen joku toinen on tai mitä todellisuudessa tapahtuu. Jokainen meistä jakaa omaa kokemistaan, kertoo omaa tarinaansa, ei toisen.
 
Me emme ole aina yhtä kykeneviä ilmaisemaan kiltteyttämme. Erilaiset elämän kokemukset, olosuhteet ja tilanteet asettavat kapasiteettimme koetukselle kiltteyden ilmaisussa, joka on todellisen itsemme puhtainta ydintä. Pelkomme saavat meidät esittämään  myös rooleja, jotka eivät  aina käyttäydy kiltisti, mutta roolien takana koemme olevamme turvassa. Se on inhimillistä ja kiltteydestä käsin katsottuna sen kykenee havaitsemaan. On inhimillistä jumittua turvalliseksi koettuun rooliin ja uskomuksiinsa siitä mistä elämässä on kyse, mikä on oikein ja väärin. Se on sitä elämää ja ihmisenä kasvamista.
 
Kun joku ei käyttäydy kiltisti niin hänellä on itsestään ja maailmasta uskomuksia, jotka estävät häntä olemasta oma itsensä ja ilmentämään sitä mitä hän todella on ja mitä me kaikki todellisuudessa olemme. Jokaisessa meissä on enemmän kuin mitä päälle päin näkyy ja ytimemme on puhdasta kiltteyttä. Joskus kiltteyden näkeminen vaatii tahdonalaista työtä. On todella haluttava nähdä kaikenlaisen pinnalla olevan käytöksen alle, eikä se aina ole helppoa. Joskus on vain uskottava, kun oma kapasiteetti ei riitä kiltteyden näkemiseen.  Ja luotettava siihen, että vielä näkymättömissä oleva kiltteys on olemassa. Tiedämme kuitenkin, että on olemassa paljon sellaista, jota on vaikea havaita pelkin silmin, sillä näkökyvyllämme on rajansa.
 
Kaikkien tärkein on olemassa meissä kaikissa. Elämän tarkoitus on kätketty sisimpäämme ja meillä on tämä elämä aikaa ilmentää sitä. Kaikkein tärkeintä on tunnistaa oma ytimensä ja antaa sen loistaa.  Sinun ei tarvitse muuttaa ketään toista tai olosuhteita. Sinun ei tarvitse saada ketään toista ymmärtämään asioiden oikeata laitaa tai toimimaan toisin. Sinun ei myöskään tarvitse kantaa vastuuta toisten tunnekokemuksista ja valinnoista. Aloita vain oman itsesi rehellinen ilmentäminen, ota vastuu itsestäsi ja kaikki muu tarvittava seuraa perästä.
 
Tiedän, että se on pelottavaa. Kerron salaisuuden: me kaikki pelkäämme, mutta pelko on tunne. Tutkimuksien mukaan yhden tunteen läpimenoaika kehossa on muutamia sekuntteja, jos emme ala sanoittamaan sitä suuremmaksi. Tunne on kehon viesti jostakin. Se on kehon reagointia johonkin. Itse pelko ei kykene tekemään yhtään mitään, jollet sinä anna sen ruveta elämäsi hallitsijaksi ja ylittämään muutaman sekunnin aikarajaa. Ole oman kuningaskuntasi kuningas ja kohtele tunteitasi kuin viestintuojia, joiden viestien tarkoitusta pohdit viisaudessasi, mutta tehden itse omat johtopäätöksesi.  Minä kysyn itseltäni: ”Mitä Derek tekisi?”