Mitä pointtia on keskittyä hyvään, osa 2 by Eriika Rieppo

 MITÄ POINTTIA ON KESKITTYÄ HYVÄÄN?
 
"Miksi kannattaa treenata mieltään keskittymään hyvään jokaisessa tilanteessa. Eikö se ole epärealistista ja ylipositiivista hörhöilyä, että pyrkii keskittymään tilanteiden positiivisiin merkityksiin ja sulkee silmänsä tilanteiden negatiivisilta vaikutuksilta?"
 
Lähtötarina ”Mitä pointtia on keskittyä hyvään?”, osa 1,  julkaistiin 18. lokakuuta 2016.
Lähtötarinan  eli osan 1, löydät alla olevan linkin kautta.
http://www.luminated.fi/muutosblogi/muutosvoimat-mita-pointtia-on-keskittya-hyvaan
 

ERIIKA RIEPPO nappasi kiinni lähtötarinasta ”Mitä pointtia on keskittyä hyvään?” ja nosti sen uudelle tasolle. Näin syntyi "Mitä pointtia on keskittyä hyvään?", osa 2"
 
Eriika Rieppo: Tämä on hieno! Ajattelen, että kaikki tunteet ovat "hyviä" tunteita, ja niin kauan asiat on hyvin, kun tuntee jotain. Vaikka sitten surua, vihaa tai pettymystäkin.  Pahinta olisi olla täysin turta eikä tuntea mitään. Onko se edes mahdollista? Oikein tiukassa paikassa minua auttanut, kun itselleen toteaa: "Riittää, kun selviät vain tästä hetkestä. Just get through here and now". Ehkä myös joskus asioiden suhteuttaminen: viikon, vuoden, viiden vuoden päästä mikä vaikutus tällä on elämääni? Muistanko enää koko asiaa ja mitä tästä voin oppia? Tämä ei mielestäni tarkoita, että sulkisi negatiiviset asiat tai realiteetit pois, mutta hyvän muistaminen auttaa käsittelemään asioita, selviytymään, ymmärtämään ja hyväksymään elämän kokonaisuutta. Sitä johon kuuluu niin upeat kuin ikävätkin asiat,  se mikä tästä tekee niin mahtavaa.

Anne Peltonen: Kokonaisena ihmisenä oleminen on ihmisen parasta aikaa <3
 
Eriika Rieppo: Tulipa mieleen tähän teemaan liittyen myös Jenni Vartiaisen kaunis biisi siitä miten surunkin voi nähdä eri tavalla ja hyvänä asiana. 
Jenni Vartiainen-Suru on kunniavieras https://www.youtube.com/watch?v=dAtgDMPDqSg
 
Anne Peltonen: Jokaista tunnetta kohtaan kääntyä ja odottaa. Kuunnella viesti, ottaa lahja vastaan ja kiittää. Jos päättää kääntää selkänsä, olla kohtaamatta, sitä kovempi on viestin tuojan koputus.
 
Eriika Rieppo: Tuo vastustaminen on myös mielenkiintoinen teema, jota voisi pohtia. Miksi siihen on niin usein tarve? Tai miksi se on luontainen tapa monelle toimia? Harvoinhan tilanne on se, että sillä saisi tunteet tai tapahtuman menemään pois. Kohtaaminen voi toki olla pelottavakin kokemus - mutta jos sitä ei pääse karkuun kuten tuossa sanotkin, "..sitä kovempi on viestin tuojan koputus."
 
Anne Peltonen: Ehkä se vastuksen tunne voi olla sitä, että sisin arvioi omaa valmiutta kääntyä kasvukohtaa kohti. Ehkä vastuksen kokemus voi syntyä myös siitä, että hyviä juttuja voi olla vaikea sallia itselleen. Ehkä sitä kokee, ettei ole hyvien juttujen arvoinen.
 
Eriika Rieppo: Eli vastustuksella voi itse asiassa olla aika montakin tarkoitusta? Se voi suojata, palkita tai sen turvin voi itseään jopa rangaista. Valmius voi vaatia aikaa, sitä oikeaa, luontevaa hetkeä. Jotenkin surullinen ajatus, ettei olisi arvoinen, ettei ansaitse hyviä asioita. Ymmärrän kyllä miten elämä ja tapahtumat voivat koittaa muokata siihen suuntaan, ainakin hetkellisesti. Mutta mutta... soisi kyllä jokaiselle sen kokemuksen että ansaitsee hyviä asioita ja todellakin on niiden arvoinen.
 
Anne Peltonen: Uskomukseni on, että sekin kokemus on olemassa jokaisessa, että on hyvien juttujen arvoinen. Joskus vain pitää purkaa koettua arvottomuuden taakkaa, jotta pääsee taas kosketuksiin sen kokemuksen kanssa, että jokainen on arvokas. Joskus sekin on tarpeeksi, että tietää kokemuksen olevan olemassa, vaikka ei kykenisi sitä juuri nyt tuntemaan.
 
Eriika Rieppo: Tunnistan tuon. Joskus se että mahdollisuus on olemassa voi riittää. Ja olen samaa mieltä siinä, että todellinen arvostuksen kokemus tulee sisältä..Eikä sitä silloin kukaan muu voi ottaa pois, muttei myöskään antaa. Näin olen sen itse kokenut. Valinta siitä miten toimii. Reagoiko vaiko vastaako; se valinta meillä on, kun eteen tulee tilanteita, joihin emme voi vaikuttaa. Englanniksi react vai respond ehkä kuvaa paremmin sitä eroa. Arvottomuuden kokemus on kyllä vaikea teema. Kun koskaan ei tiedä syitä.  Esim. miksi joku valitsee käyttäytyä tietyllä tavalla. Taustalla kun voi olla mitä tahansa mikä ei näy toisille.
 
Anne Peltonen: Jokainen kokemus on totta ja pelkästään kokemuksen kunnioittaminen on riittävä. Se on oikeastaan kaikki. Se on ihmeellistä, että arvottomuuden kokemus voi muuttua hetkessä arvostuksen kokemukseksi, kun kokee tulleensa nähdyksi, kuulluksi, kohdatuksi ja hyväksytyksi juuri sellaisena kuin on.
 
Eriika Rieppo: Tuo on niin tärkeä asia ja upeaa olla niissä hetkissä mukana silloin kun ihan aidosti toteutuu se, että jokainen saa tulla nähdyksi, kuulluksi, kohdatuksi ja hyväksytyksi juuri sellaisena kuin on, ilman odotuksia ja vaatimuksia. Se, että riittää sellaisena kuin on.