Mummon lahjoittama muutosvoimaoivallus

​Lähtökohta: Keskisuven tunnelmia juhannusviikolla mummon kanssa
 
Olen jostain syystä ollut syvästi mummomuisteluissa koko viikon. Pihaistutuksiin tuotiin juuri mummon lempikukat; pelargoniat, petuniat, samettiruusut ja asterit. Lapsena ihmettelin mummon mieltymästä näihin värikkäisiin ja kestäviin kukkiin, koska ne eivät mielestäni tuoksuneet kovin hyvälle. Nyt vasta kykenen näkemään näidenkin kukkien sisältämän kauneuden, eivätkä ne enää edes tuoksu niin pahalle kuin lapsuuden muistoissa.
 
Huomaan tapailevani mummon laulamia kiitosvirsiä - mummo oli kova laulamaan ja vain virsiä ;) Lauloin lapsen innolla mukana ja mummo sanoi: "Tyttö, sinulla on enemmän intoa kuin taitoa." Ehkä mummo oli unohtanut sotavuosien kokemusten jälkeen, että ensin pitää innostua ennen kuin voi tulla taitavaksi. Heläytinpä jopa aamutuimaan ääneen yhden virren verran ja totesin, että nyt olisin jo taitavampi virren veisuussa mummonkin tarkkaan sävelkorvaan. Sydämeni äänen mummo kyllä kuuli aina taitavasti, vaikkei hänen sävelkorvansa ei siihen vielä taittunut laulutaitojeni alkumetreillä.
 
Kun aamulla vaivasin elämäni ensimmäistä ruisleipätaikinaa, ihan juureen tehtyä, niin näin elävästi mummoni leipomassa meille leipää. Mummo leipoi leipää aina koko päivän; leipoi kymmeniä leipiä  itse viljellyistä, puiduista ja jauhetuista jauhoista. Vaivasi käsin taikinan ja paistoi leivinuunissa, jonka oikea lämpötila koestettiin käden kosketuksella.
 
Nyt vasta ymmärrän miksi mummon leivät maistuivat niin taivaallisen hyville: Ne oli tehty toki suurella vaivannäöllä, mutta ennen kaikkea  suurella rakkaudella, joten ne eivät voineet maistua millekään muulle kuin taivaalliselle.
 
Kun vaivasin ensimmäistä pientä ruisleipätaikinaani niin kyynelsilmissä totesin miehelleni, että nyt minäkin teen leipää rakkaudesta kuten mummo. Mietin samalla, että olisinpa vain osannut tarkemmin seurata miten mummo nuo taivaalliset leivät leipoi. Silloin kuulin uudella tavalla mielessäni äsken oivaltamani sanat: ”Ensin pitää innostua, jotta voi tulla taitavaksi.”
 
Jos tekisimme kaiken sen mihin ryhdymme sydämestä ja suuresta rakkaudesta, niin millaista se olisikaan? Mummojen viisaus ja rakkaus yltää yli ajan – onneksi.
 
Kiitos, mummo <3

---