​Muutoksen matkassa ja CoPassion -tunnelmissa

Olin  perjantaina 9.9.2016  kuuntelemassa CoPassion tutkimushankkeen kuulumisia Finlandia-talolla. Melkoisen myötätuntoinen ja myötäintoinen kohtaamistapahtuma.
 


Kuulin koko ajan ympäriltäni iloista, innostunutta ja ihmettelyä: "Ihanaa kun täällä on näin paljon myötätunnosta & myötäinnosta kiinnostuneita ihmistä. Olipa ihana kohdata."
 
Seminaariesitys oli antoisa, mutta kaikkein parasta antia olivat seminaarin aikaiset ja jälkeiset kohtaamiset, jotka täyttyivät energisoivista keskusteluista ja kanssakulkemisen aitoudesta.
 
Tuon päivän aikana kysyttiin lukuisia kertoja: "Miten tämä voisi olla totta muuallakin kuin täällä? Mistä muutos alkaa?"
 
Melkein kyynelsilmissä osoitin sydäntäni: "Muutos lähtee aina täältä." Se on muutoksen ainut ehdoton totuus.
 
Olen yhä CoPassion tunnelmissa, koska se liittyy täysin ja kaikin tavoin omaan intohimooni tässä elämässä; missä tilassa ihmiset kohtaavat itsensä ja toiset, saapuvat yhteisen äärelle, eivätkä enää erota mistä toinen alkaa ja mihin itse loppuu, miten ihmiset kohtaavat ja mitä tapahtuu, kun todella tapahtuu ja miten tällainen tila luodaan.
 
Olen nimittänyt tätä mallituksissani "muutokseksi", koska en löytänyt parempaakaan sanaa. CoPassion -tutkimushanke käyttää sanaa myötätunto.
 
Sama asia ja jokaisella on sille oma sanansa. Kuitenkaan yksikään  sana ei kykenen kuvaamaan koettua kokemusta, joka jaetaan kun kohdataan, ollaan liikkeessä ja kaikki tapahtuu yli ajan. Aivan kuin aina oltaisiin tunnettu toisemme ja nyt se vasta muistetaan.
 
Sanat voivat erottaa meidät toisistamme, mutta sanat voivat myös yhdistää meidät. Tärkeintä ehkä onkin kuunnella merkitykset käytettyjen sanojen takaa.
 
Kaikki sanat ovat hyvää tekeviä sanoja, jotka auttavat avaamaan yhteyttä toisiimme, muistamaan keitä todella olemme ja muistamaan ikiaikaisen yhteyden toisiimme. Muistamaan sen, ettemme ole koskaan todella erossa toisistamme olleetkaan.
 
Vapaan tahdon vallalla ja vastuulla avaamme tai suljemme tuon yhteyden toisiimme, joka on kuitenkin olemassa kaiken aikaan.
 
Toistemme luo pääseminen on sen hetken päässä, kun päätämme avata oman sydämemme, kun emme enää jää odottamaan jonkun toisen tekevän sen ensin. Kun emme enää odota, että muutos tapahtuu ulkopuolellamme ja jonkun toisen toimesta. Kun päätämme tehdä sen pienimmän mikä on nyt mahdollista.
 
Tuo on se sama hetki, kun pelko nousee ja pelkoa päin päättää avata ovensa.  Vaikka vastassa on vielä tuntematon, niin ainut tapa herätä erillisyyden kokemuksen unesta, on tuon pelon kokemuksen kohtaaminen.
 
Kannattaa herätä muistaakseen, että todellisuudessa ei ole koskaan ollut yksin, eikä erillinen. Se on se suurin todellinen muutoshetki, jonka jälkeen kaikki on mahdollista ja kaikki muuttuu, vaikka mikään ei ole muuttunut.
 
Se on Liisana kulkemista ja valkoisen kanin seuraamista kaninkoloon asti, koska vastassa on aina Ihmemaa.

---

http://blogs.helsinki.fi/copassion/