Muutosta ei voi hallita, mutta sen voi sallia

​
"Minä näen Sinut." -tarinat, luku: kohtaaminen, yhteys ja muutos
 
Otsikko: Ei ole olemassa sellaista asiaa kuin muutos, sillä muutos luodaan aina suhteessa toisiimme ja siksi muutosta ei voi hallita, sen voi vain sallia.
 


Olen tunnustelut miten muodostamme maailmankuvamme, miten oma  todellisuus syntyy ja miten luodaan yhteys toisen todellisuuteen.
 
Olen tunnustellut miten omasta sisäisestä ja tunnetusta uskomusmaailmasta voi murtautua, astua johonkin uuteen ja nähdä toisten lukemattomiin maailmankuviin, jotka ovat jokaiselle yhtä todellisia.
 
Olen tunnustellut miten omassa todellisuudessaan tulee hylätyksi toisen maailmankuvassa; kuinka yhdessä hetkessä yhteys katkeaa ja syntyy harha erillisyydestä suhteessa toisiimme ja kaikkeen elävään.
 
Olen tunnustellut miten tulee nähdyksi ja kuulluksi omassa todellisuudessaan. Olen tunnustellut miten syntyy aivan uudenlaista tilaa, kun tulee nähdyksi toisen silmin tai saa katsoa toisin silmin omaa kuvaansa maailmasta.
 
Se on yhteyden hetki ja tila, jossa tullaan tietoiseksi jostain ja tapahtuu jotain, jota voidaan kutsua muutokseksi. Joksikin sellaiseksi eläväksi, joka on olemassa tiedostamisesta riippumatta, mutta joka voi voimistua tiedostamisen kautta, tulla näkyväksi  toimintana tai uudenlaisena liikkeenä.
 
Tapahtuvan tilaa ja toiminnan liikettä voi tarkastella itsen kautta suhteessa toisiin ja tuossa tilassa olemassa olevan todellisuuden rakenteet ja logiikat rakentuvat uusiksi. Kaikki menee uusiksi, kun maailmat kohtaavat. Todellisuuksien luojien välisten suhteiden muuttuessa, kaikki muuttuu ja kuitenkaan mikään ei muutu.
 
Kun kaikki muuttuu, aukeavat ovet lukemattomiin rinnakkaisiin ja sisäkkäisiin todellisuuksiin. Se mikä oli ennen mahdotonta, on nyt mahdollista. Se mikä oli järjetöntä, on nyt loogista. Kaikki asettuu yhteyksiin suhteessa toisiinsa, mikään ei ole enää erillään tai irrallaan, vaan yhteydessä toisiinsa.
 
Ei ole enää olemassa jotakin toisen tai minun. Ei ole enää meitä ja niitä toisia. Ei ole olemassa jotakin toista ja minua, sillä todellisuus luodaan aina suhteessa toiseen.
 
--
Muutos
 
Ensin sitä kuulee itsensä.
Sitten sitä näkee toisessakin.
Alkaa toivoa, että sitä tapahtuisi muuallakin ja kaiken aikaa.
Kunnes muistaa ja herää; se on kaikkialla.
 
Se ei ole jotain mitä tapahtuu meille,
jollekin toiselle, jossain muualla.
Kun itsessä jokin muuttuu, kaikki muuttuu.
 
Mikään ei ollutkaan mistään erillään.
Mikään ei ollut koskaan toistensa luota pois lähtenytkään.
Kunnes ei erota mihin itse loppuu, mistä toinen alkaa.
 
Siellä missä yksi on, sinne löytää toinenkin.
Ensin avaa oman oven ja näkee.
Sitten katsoo avoimesta ovesta.
Kunnes tulee näkyväksi ja nähdyksi: "Miten kukka voisi olla olemassa, jos sitä ei ole nähty? Tarvitseeko kukan  kukkiakseen, tietää olevansa olemassa? "

---